Kuluneet viikot ovat olleet kasvattajana niitä kurjimpia. Willan Wilho poika on sairastellut. Kaikki alkoi jo syyskuussa, ennen pentutreffejä Wilho oireili kuumeella ja tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottikuuri paransi oloa hetkellisesti, mutta kuumeilu palasi takaisin. Seuraavaksi ell diagnosoi Wilholla eturauhastulehduksen, koska toinen rauhanen oli selkeästi turvonnut. Wilholle määrättiin tulehdukseen lääkitys ja oireet jälleen helpottivat.Kunnes kuume nousi taas ja Wilho alkoi kannatella päätään kummassa asennossa. Hoitava ell ei kuitenkaan ollut pään asennosta niinkään huolissaan ja taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa tollereilla yleiseen steriiliin aivokalvontulehdukseen.
Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.
Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.
Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.
Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.
Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.
Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, sisaruksineen suljetaan ainakin toistaiseksi jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.
Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3
maanantai 31. lokakuuta 2011
Tuplaveen pentutreffit Vantaalla 25.9
Tässä kuvasatoa pentutreffeistä :) Mukava ja aurinkoinen päivä Vantaalla. Ohjelmassa oli rauniotoimintaa Niinan opastuksella, hakuruutuilua dameilla ja lokin ja sorsan siipien kantamista. Ihana jälleen nähdä melkein vuodenikäisiä pantusia ja heidän omistajiaan :) Kiitos teille ja tietty extara kiitokset Niinalle!!!:)
Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)
Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Kaikesta huolimatta hieno HyppySERTI! :)
Tänään saatiin tulos- ja nollaputki avattua Willalle ja Wäinölle Nokialla. Wäinön kanssa takaaohjaamalla korjailtiin nollatulos hyppyradalta ja palkintosija 3. Willan meno oli yhtä vauhdikasta ja kivaa, kun viimekisoissakin ja hyppyradalla saatiin kaikki natsaamaan hienosti ja palkaksi upea nollatulos, voitto ja vielä se hyppysertikin! :) Aivan mahtavaa! Voitte uskoa, että hymyilytti:)
Huolimatta hienoista tuloksista ja muuten mukavasta ja aurinkoisesta kisapäivästä jäi näistä kisoista kyllä paha maku suuhun. Siksi en voi olla purkamatta harmitustani tänne. Järjestelyä en moiti-seura hoiti asiat hienosti ja jaksoivat vielä olla kisailijoillekin ystävällisiä. Sen sijaan moite kohdistuu tällä kertaa kisatuomareihin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli kyllä itseaiheutettu. Ekaa kertaa kisahistoriassani sain huomautuksen tuomarilta. Agiradalla jolla teimme edelleen tulosta (ei siis hylkäystä alla) ja Wäinön tullessa ilman lupaa A:n kontaktilta otin nopeasti esteen uudestaan ja olimme sen jälkeen poistumassa radalta. Täysin normaali tilanne kisoissa- tälläistä näkee useamman kerran radan aikana. Tällä kertaa kiukkuinen tuomari syöksyi koiran eteen sen laskiessa kontaktilla ja yritti estää sen alastulon huutaen samalla, että ei saa treenata. Nolona pyytelin mokaani anteeksi, mutta tuomari vastasi , etten saa anteeksi. Kysyi kilpailunumeroni ja sanoi antavansa huomautuksen. Olin kyllä hieman ymmälläni tilanteesta. Tunnustan, etten täysin kuunnellut 2. radan tuomarinalku puhetta, mutta 1.radalla tai kyseisellä radalla, jossa alkupuhetta ei edes ollut tuomari ei erikseen kieltänyt kontaktin uusimista tai treenaamista, puhui kyllä kisanomaisesta jatkamisesta hylyn jälkeen. Myöskään muiden kilpailijoiden esteiden uudelleen suorittamiseen tai kiroiluun radalla en huomannut, että tuomari olisi mitenkään puuttunut. Eli vain me saimme vihat niskaamme. Tästä jäi kyllä itselle pahamieli..
Tauon aikana episodi ehti unohtua ja hyvillä mielin tulin kisaamaan medeihin. Todetakseni vaan, että mukava harrastus oli kyllä kaukana näistä agilitykisoista. Tuomarin kiirehtiessä(aikataulu kuitnkin yli puoli tuntia etuajassa),sättiessä kova äänisesti yhtä lähdöstä hieman myöhästynyttä kilpailijaa ja kiristäessä ekan agiradan tuomarin puhuttelussa "jos joku uskaltaa treenata yhelläkään kontaktilla niin joutuu itse mikkiin kertomaan perustelunsa miksi teki näin koko kisakansalle" (ja siis tässä vaiheessa ei ollut vielä yksikään medikisailija suorittanut ainoatakaan kontaktia- eikö pelkkä kielto niiden treenaamisesta olisi riittänyt?..) alkoi tuntua siltä, että anteeksi kun olimme ilmoittautuneet kisaamaan. Edes hyvät tulokset eivät saaneet pelastettua kotimatkan harmitukselta.
Tämän purkautumisen jälkeen täytyy todeta, että opinpahan agilitystä tänään taas jotain uutta. Samalla tuli opetus taas siitä, että tämä laji todellakin opettaa nöyräksi- myös tuomareiden kautta.
Huolimatta hienoista tuloksista ja muuten mukavasta ja aurinkoisesta kisapäivästä jäi näistä kisoista kyllä paha maku suuhun. Siksi en voi olla purkamatta harmitustani tänne. Järjestelyä en moiti-seura hoiti asiat hienosti ja jaksoivat vielä olla kisailijoillekin ystävällisiä. Sen sijaan moite kohdistuu tällä kertaa kisatuomareihin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli kyllä itseaiheutettu. Ekaa kertaa kisahistoriassani sain huomautuksen tuomarilta. Agiradalla jolla teimme edelleen tulosta (ei siis hylkäystä alla) ja Wäinön tullessa ilman lupaa A:n kontaktilta otin nopeasti esteen uudestaan ja olimme sen jälkeen poistumassa radalta. Täysin normaali tilanne kisoissa- tälläistä näkee useamman kerran radan aikana. Tällä kertaa kiukkuinen tuomari syöksyi koiran eteen sen laskiessa kontaktilla ja yritti estää sen alastulon huutaen samalla, että ei saa treenata. Nolona pyytelin mokaani anteeksi, mutta tuomari vastasi , etten saa anteeksi. Kysyi kilpailunumeroni ja sanoi antavansa huomautuksen. Olin kyllä hieman ymmälläni tilanteesta. Tunnustan, etten täysin kuunnellut 2. radan tuomarinalku puhetta, mutta 1.radalla tai kyseisellä radalla, jossa alkupuhetta ei edes ollut tuomari ei erikseen kieltänyt kontaktin uusimista tai treenaamista, puhui kyllä kisanomaisesta jatkamisesta hylyn jälkeen. Myöskään muiden kilpailijoiden esteiden uudelleen suorittamiseen tai kiroiluun radalla en huomannut, että tuomari olisi mitenkään puuttunut. Eli vain me saimme vihat niskaamme. Tästä jäi kyllä itselle pahamieli..
Tauon aikana episodi ehti unohtua ja hyvillä mielin tulin kisaamaan medeihin. Todetakseni vaan, että mukava harrastus oli kyllä kaukana näistä agilitykisoista. Tuomarin kiirehtiessä(aikataulu kuitnkin yli puoli tuntia etuajassa),sättiessä kova äänisesti yhtä lähdöstä hieman myöhästynyttä kilpailijaa ja kiristäessä ekan agiradan tuomarin puhuttelussa "jos joku uskaltaa treenata yhelläkään kontaktilla niin joutuu itse mikkiin kertomaan perustelunsa miksi teki näin koko kisakansalle" (ja siis tässä vaiheessa ei ollut vielä yksikään medikisailija suorittanut ainoatakaan kontaktia- eikö pelkkä kielto niiden treenaamisesta olisi riittänyt?..) alkoi tuntua siltä, että anteeksi kun olimme ilmoittautuneet kisaamaan. Edes hyvät tulokset eivät saaneet pelastettua kotimatkan harmitukselta.
Tämän purkautumisen jälkeen täytyy todeta, että opinpahan agilitystä tänään taas jotain uutta. Samalla tuli opetus taas siitä, että tämä laji todellakin opettaa nöyräksi- myös tuomareiden kautta.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Hyllyjä varastoon
Kisakausi starttasi jälleen heinä-elokuun vaihteessa. Wäinön kanssa ollaan tahkottu kovin hylly-painotteista tulosmerkintää koko syksy. Suurimpana syynä siis ohjaajan kyllästyminen "sinnepäin" kontakteihin. Eli monta rataa (nolla sellaisiakin) on hyllytelty kontaktien uusimisella, kun ei koiruus ole pysynyt vapauttamiseen asti kontaktilla. Kovia tuloksia metodilla ei ole toistaiseksi saavutettu. En oikein tiedä miten edetä.. Kun heti lopettamisella ei ole ollut mitään vaikutuksia, oon nyt tehnyt niin, että ilman lupaa kontaktilta tullessa kiellot ja suuttuminen ja jos seuraavakaan radalla oleva kontakti ei toimi niin suuttuminen ja pois. Tuloksena tietenkin, että ikinä eka kontakti ei siis toimi...Huokaus. Välillä näyttää alastulot loistavilta, mutta seuraavalla radalla voi homma olla taas ihan eri. No niitä yritetään vielä hioa. Viime viikonloppuna käytiin kyllä pohjamudissa myös ohjaukselliseksi. Oli aika kurja olo, kun mikään ei toiminut- ohjaaja kuutamolla, koira hötkyili eikä putken päätä löytynyt millään.
Willan kanssa on muutamat kisat myös startattu. Täytyy todeta, että alkaa olla jo perinne, että ennen juoksuja se kulkee tosi hyvin! Vauhtia piisaa ja meno tuntuu hyvältä. Niin nytkin. Harmi, ettei se vaan näy vielä tuloksissa. Ansat vetää puoleensa ja oma ennakointi ei oo täysin toiminut. Mut pääasia että meno tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta ja on oikeasti kivaa!
Wii on alkanut treenailla uudella kotikentällämme vähän tavoitteellisemmin agilitya. Oppii tytteli ihanan nopeasti uusia asioita. Mittasin elokuussa Wiin vielä mediksi, toivottavasti ei kasva enempää :)
Tänään nuuskittiin verijäljet lähimetsässä. Hienosti löytyi peuransorkka jäljen päästä. Willa ihastui uuteen tuttavuuteen eli sorkkaan kovasti ja kantoikin sitä häntä heiluen, ylpeänä muille esitellen metsässä.
Willan kanssa on muutamat kisat myös startattu. Täytyy todeta, että alkaa olla jo perinne, että ennen juoksuja se kulkee tosi hyvin! Vauhtia piisaa ja meno tuntuu hyvältä. Niin nytkin. Harmi, ettei se vaan näy vielä tuloksissa. Ansat vetää puoleensa ja oma ennakointi ei oo täysin toiminut. Mut pääasia että meno tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta ja on oikeasti kivaa!
Wii on alkanut treenailla uudella kotikentällämme vähän tavoitteellisemmin agilitya. Oppii tytteli ihanan nopeasti uusia asioita. Mittasin elokuussa Wiin vielä mediksi, toivottavasti ei kasva enempää :)
Tänään nuuskittiin verijäljet lähimetsässä. Hienosti löytyi peuransorkka jäljen päästä. Willa ihastui uuteen tuttavuuteen eli sorkkaan kovasti ja kantoikin sitä häntä heiluen, ylpeänä muille esitellen metsässä.
perjantai 5. elokuuta 2011
Ihana kesä
Kisakausi kerittiin aloittaa Wäinön kanssa viime viikonloppuna Orivedellä. Tauko ja vähäinen treeni oli tuottanut tulosta- meno ei kyllä näyttänyt agilityltä ollenkaan... Viimeiseltä radalta väännettiin kyllä kovasti nollaa, mutta A:n kontaktilta kun ponkastiin ilman lupaa niin hyllytin uusimalla. Ärsyttti, kun edellisellä radalla kontaktit oli niin hienoja, joten en halunnut pilata hyvin alkanutta kontaktitehotreeniä. Muuten radat kivoja, Salmemaisen hauskoja. Ei ehkä meille rytmitykseltään parhaita mahdollisia, mutta mä kyllä tykkään niistä hieman erilaisista ratasuunnitelmista. Pitää vaan asennoitua niihin, että mitä vaan voi olla vastassa:) Ja onhan se jännää katsoa radanrakennusta ja nähdä minkälaisia kuvioita sinne milloinkin ilmaantuu!
Pentu pentunen on varttunut kesällä naiseksi. Wiin ensimmäiset juoksut olivat samoihin aikoihin kuin äidillään aikanaan. Eli 8kk paikkeilla, heinäkuussa. Nyt kun uskaltaisi mitata pikkutollerin korkeuden...
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
AGILITY SM-kisat Nastolassa
Vuosi on taas metsästetty välillä tuskanhikeäkin vuodattaen SM-nollia. Wäinö sai tänä vuonna nollat kasaan ihan hyvällä aikataululla keväällä. Willalta nollat jäi saamatta, mutta sen sijaan se pääsi tolleriyhdistyksen SM-joukkueeseen mukaan Hannan kanssa. Myös Wäinö edusti yhdistystä maxijoukkueessa.
Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)
YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!
SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)
Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)
Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)
Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari
Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)
YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!
SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)
Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)
Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)
Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Huippukiva viikonloppu:)
Wilho ihanainen velipoika käväisi kyläilemässä lauantaina. Sisarukset jatkoivat painia vanhaan malliin, ihan kuin olisivat olleet taas 8 viikkoisia pikkuriiviöitä :)
Painin lomassa käytiin metsälenkillä koko koirakatraan kanssa ja tehtiin taas tuttavuutta herra varikseen. Vaakku ei sytyttänyt mitään hillitöntä paloa pikkutollereihin, mutta leikittämällä saatiin intoa syttymään.
Wilhosta on varttunut komea ja hyväkäytöksinen tollerinuorukainen. Wilho on luustoltaan keskivahva, mutta korkeudeltaan jää varmaankin mediksi ;) Saas nähä varttuuko siitä siis isona Turun lahja mediagitollereille..? Liikuttavan ihana koiruus se jokatapauksessa on:)Kiitos vielä Sonja ja Esa vierailusta! Laitan tähän kameraan taltuoituja hetkiä.
Sunnuntai kului Nokialla kisaten. Aamusta aloittivat maxit. Wäinön kanssa osallistuttiin hyppy ja agiradalle. Täytyy tunnustaa, että mitään hienoja ja nättejä vetoja ne eivät olleet, mutta kolahtipa mukaan tuplanollat. Ja vaikeaksi osoittautuneelta agiradalta napsahti hienosti luokkavoitto!
Willa jatkoi tulosputkea iltapäivällä Hannan kanssa (jotka aloittivat SM:iin treenauksen suoraan kisoista) taituroimalla tuplanollan sijoituksilla 2. ja voitto! 2.sijalta mukaan myös toinen agiSERTI! Hienoa agiliitoa seurasivat paikanpäällä myös Wii ja Wilho lapsukaiset:)
Painin lomassa käytiin metsälenkillä koko koirakatraan kanssa ja tehtiin taas tuttavuutta herra varikseen. Vaakku ei sytyttänyt mitään hillitöntä paloa pikkutollereihin, mutta leikittämällä saatiin intoa syttymään.
Wilhosta on varttunut komea ja hyväkäytöksinen tollerinuorukainen. Wilho on luustoltaan keskivahva, mutta korkeudeltaan jää varmaankin mediksi ;) Saas nähä varttuuko siitä siis isona Turun lahja mediagitollereille..? Liikuttavan ihana koiruus se jokatapauksessa on:)Kiitos vielä Sonja ja Esa vierailusta! Laitan tähän kameraan taltuoituja hetkiä.
Sunnuntai kului Nokialla kisaten. Aamusta aloittivat maxit. Wäinön kanssa osallistuttiin hyppy ja agiradalle. Täytyy tunnustaa, että mitään hienoja ja nättejä vetoja ne eivät olleet, mutta kolahtipa mukaan tuplanollat. Ja vaikeaksi osoittautuneelta agiradalta napsahti hienosti luokkavoitto!
Willa jatkoi tulosputkea iltapäivällä Hannan kanssa (jotka aloittivat SM:iin treenauksen suoraan kisoista) taituroimalla tuplanollan sijoituksilla 2. ja voitto! 2.sijalta mukaan myös toinen agiSERTI! Hienoa agiliitoa seurasivat paikanpäällä myös Wii ja Wilho lapsukaiset:)
maanantai 23. toukokuuta 2011
Erittäin pehmeä
Luonnetestissä Willa arvioitiin eilen erittäin pehmeäksi -3. Mietin pitkään Willan testiin vientiä juuri sen pehmeyden takia ja nyt kun sillä ikää alkaa olla lähemmäs viisi vuotta niin päätin lopulta testiin sen viedä. Se oli virhe. En usko että sillä testistä jää mitään mörköjä kummittelemaan, mutta mulla itellä on niin paha olla sen puolesta! Tänäänkin testivideota kattellessa tuli itku, kun näki sen pakoreaktion tynnyrin alastullessa. Se kyyristeli mökin kulmalla hädissään, että mistä päin nyt tulee hyökkäys ja yritti kiskoa parkkipaikalle.
Testi itseasiassa sujui ihan hyvin haalariin saakka. Luoksepäästävyys ja vetoleikki(taisteluhaluahan katotaan kyl useemmastakin osiosta) tottakai menivät Willamaisesti +3 ja +2. Kelkastakin palautui suht hyvin ja huomattavalla erolla eli nopeammin ja helpommin, kuin Wäinö aikoinaan. Hyökkäyksestäkin palautui hyvin, vaikka hiemani kyllä tempoi vastaan, kun hyökkääjä nappasi koiran mukaansa. Puolustushaluakin löytyi hieman +1. Tässä vaiheessa videollakin Willa heiluttaa vielä iloisesti häntäänsä ja etenee innokkaasti. Sitten mökin takaa eteen tuli haalari, joka nousi pystyyn ihan muutamakymmenensenttiä ennen Willan kuonoa. Se pelästyi kovasti. Käytiin kulmalla kääntymässä ja hieman alkoi jo paineet tasaantua, kunnes ylhäältä tuli tynnyri, jonka jälkeen paineistui niin, ettei enään palautuminén onnistunut. Kiskoi vaan kyyryssä karkuun. Selkeästi liikaa ja liian nopeasti. Kuitenkin sen verran paineet laskivat, että pimeässä huoneessa toimi jälleen ja tosi upeasti löysi ilman apuja ja lähes suoraareittiä.
Hyökkäyksen tuomari lopetti nopeasti, koska Willa alistui seinällä ollessaan maahan heti. Laukauksesta sai laukauskokemattoman, koska paineistuneena hätkähti ekaa laukausta. Muut otti vastaan laukauksia kokeneena noutajana.
Testitilanteen pohjalta sai siis arvion erittäin pehmeä-3 ja hermorakenteesta sen takia myös vähän hermostunut -1. Ne laskivat pisteet yht 8p.
Tottakai huonot pisteet harmittavat vietävästi! Eniten itkettää että mä en pysty ymmärtämään millään testipisteiden epäreiluutta kahden koirani välillä! Siis haluan tarkentaa, että en millään muotoa pidä testitilannetta tai tuomareita epäreiluna-päinvastoin! Halme ja Orava hoitivat testitilanteen ammattimaisesti ja todella hienosti koiraakin välillä rohkaisten. Siksi juuri halusinkin heidän testiinsä. Mutta Wäinön ja Willan pisteet ovat niin epäreilussa suhteessa jos verrataan niitten pääkoppaa ja arkikäyttäytymistä. Monet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Koira, joka lähes päivittäin kokee jotkut tavalliset arkitilanteet (esim. Nooan lelun tippuminen, tuolin siirtäminen lattiaa pitkin, kärpäsen surina sisätiloissa...) niin uhkaavina, että menee täysin toimintakyvyttömäksi täriseväksi läähättäjäksi, eikä palaudu tilanteesta kovinkaan nopeasti. Sekä ei pysty pitämään hermojaan kurissa paljon väkeä vilisevillä paikoilla vaan nostaa kierrokset ylös samantien selviytyykin luonnetestistä yllättäen pisteillä 110. Sitten taas koira, joka on kuin kotonaan julkisilla, ruuhkaisilla paikoilla-makoilee ja ottaa lunkisti. Pelästyessään jotain yleensä turvautuu haukahteluun ja sen jälkeen käy selvittämässä mikä se oli. Jos jossain tilanteessa (kuten agikisat) nostaa virettään niin sen saa silti palautumaan ja rauhottumaan nopeasti. Eikä ollut ikinä eiliseen mennessä menettänyt toimintakykyään missään tilanteessa -ei läpäisekään luonnetestiä...?
Noh Willan pehmeyshän selittää testin kulkua, mutta ei musta tuota koirien välistä piste-eroa! Pehmeyshän näkyy Willalla siinä, että se on hyvin ohjaajanöyrä, eikä sille juuri tarvitse rumasti sanoa. Se yrittää miellyttää ja hakee monesti hyväksyntää kehumisesta, jotta tietää tekevänsä oikein. Ja agilityssähän sille on tuottanut ongelmia mun painostaminen kepeillä eli se aistii tarkkaan mun mielentilat ja saattaa ottaa niistä häiriötä.
Ja siis molemmat koirathan ovat meille todella (ja yhtä) rakkaita! Niiden heikkoudet ja vahvuudet vaan pitää ottaa huomioon harrastamisessa ja jokapäiväisessä elämässä. En vaan ymmärrä, että olenko mennyt niin metsään omaissa koiranlukutaidoissani vai onko testipisteet tosiaan noin vaikeaselkoisia? Jos joku osaa analysoida tai auttaa ymmärtämään niin laittakaa viestiä..? Musta kun edelleen tuntuu, että toiselle on annettu kauhalla ja toiselle lusikalla...
Ja pohdinnan lopuksi totean, että testipisteethän ei huononna millään tapaa koiraa! Meiän medikettu Willasukkanen on edelleen yhtä huippu ja helppo harrastuskaveri!:) Nyt vaan itekin osaa jo ottaa tosissaan muitten varoitukset pehmeän koiran luonnetestiin viemisestä.
Testi itseasiassa sujui ihan hyvin haalariin saakka. Luoksepäästävyys ja vetoleikki(taisteluhaluahan katotaan kyl useemmastakin osiosta) tottakai menivät Willamaisesti +3 ja +2. Kelkastakin palautui suht hyvin ja huomattavalla erolla eli nopeammin ja helpommin, kuin Wäinö aikoinaan. Hyökkäyksestäkin palautui hyvin, vaikka hiemani kyllä tempoi vastaan, kun hyökkääjä nappasi koiran mukaansa. Puolustushaluakin löytyi hieman +1. Tässä vaiheessa videollakin Willa heiluttaa vielä iloisesti häntäänsä ja etenee innokkaasti. Sitten mökin takaa eteen tuli haalari, joka nousi pystyyn ihan muutamakymmenensenttiä ennen Willan kuonoa. Se pelästyi kovasti. Käytiin kulmalla kääntymässä ja hieman alkoi jo paineet tasaantua, kunnes ylhäältä tuli tynnyri, jonka jälkeen paineistui niin, ettei enään palautuminén onnistunut. Kiskoi vaan kyyryssä karkuun. Selkeästi liikaa ja liian nopeasti. Kuitenkin sen verran paineet laskivat, että pimeässä huoneessa toimi jälleen ja tosi upeasti löysi ilman apuja ja lähes suoraareittiä.
Hyökkäyksen tuomari lopetti nopeasti, koska Willa alistui seinällä ollessaan maahan heti. Laukauksesta sai laukauskokemattoman, koska paineistuneena hätkähti ekaa laukausta. Muut otti vastaan laukauksia kokeneena noutajana.
Testitilanteen pohjalta sai siis arvion erittäin pehmeä-3 ja hermorakenteesta sen takia myös vähän hermostunut -1. Ne laskivat pisteet yht 8p.
Tottakai huonot pisteet harmittavat vietävästi! Eniten itkettää että mä en pysty ymmärtämään millään testipisteiden epäreiluutta kahden koirani välillä! Siis haluan tarkentaa, että en millään muotoa pidä testitilannetta tai tuomareita epäreiluna-päinvastoin! Halme ja Orava hoitivat testitilanteen ammattimaisesti ja todella hienosti koiraakin välillä rohkaisten. Siksi juuri halusinkin heidän testiinsä. Mutta Wäinön ja Willan pisteet ovat niin epäreilussa suhteessa jos verrataan niitten pääkoppaa ja arkikäyttäytymistä. Monet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Koira, joka lähes päivittäin kokee jotkut tavalliset arkitilanteet (esim. Nooan lelun tippuminen, tuolin siirtäminen lattiaa pitkin, kärpäsen surina sisätiloissa...) niin uhkaavina, että menee täysin toimintakyvyttömäksi täriseväksi läähättäjäksi, eikä palaudu tilanteesta kovinkaan nopeasti. Sekä ei pysty pitämään hermojaan kurissa paljon väkeä vilisevillä paikoilla vaan nostaa kierrokset ylös samantien selviytyykin luonnetestistä yllättäen pisteillä 110. Sitten taas koira, joka on kuin kotonaan julkisilla, ruuhkaisilla paikoilla-makoilee ja ottaa lunkisti. Pelästyessään jotain yleensä turvautuu haukahteluun ja sen jälkeen käy selvittämässä mikä se oli. Jos jossain tilanteessa (kuten agikisat) nostaa virettään niin sen saa silti palautumaan ja rauhottumaan nopeasti. Eikä ollut ikinä eiliseen mennessä menettänyt toimintakykyään missään tilanteessa -ei läpäisekään luonnetestiä...?
Noh Willan pehmeyshän selittää testin kulkua, mutta ei musta tuota koirien välistä piste-eroa! Pehmeyshän näkyy Willalla siinä, että se on hyvin ohjaajanöyrä, eikä sille juuri tarvitse rumasti sanoa. Se yrittää miellyttää ja hakee monesti hyväksyntää kehumisesta, jotta tietää tekevänsä oikein. Ja agilityssähän sille on tuottanut ongelmia mun painostaminen kepeillä eli se aistii tarkkaan mun mielentilat ja saattaa ottaa niistä häiriötä.
Ja siis molemmat koirathan ovat meille todella (ja yhtä) rakkaita! Niiden heikkoudet ja vahvuudet vaan pitää ottaa huomioon harrastamisessa ja jokapäiväisessä elämässä. En vaan ymmärrä, että olenko mennyt niin metsään omaissa koiranlukutaidoissani vai onko testipisteet tosiaan noin vaikeaselkoisia? Jos joku osaa analysoida tai auttaa ymmärtämään niin laittakaa viestiä..? Musta kun edelleen tuntuu, että toiselle on annettu kauhalla ja toiselle lusikalla...
Ja pohdinnan lopuksi totean, että testipisteethän ei huononna millään tapaa koiraa! Meiän medikettu Willasukkanen on edelleen yhtä huippu ja helppo harrastuskaveri!:) Nyt vaan itekin osaa jo ottaa tosissaan muitten varoitukset pehmeän koiran luonnetestiin viemisestä.
torstai 19. toukokuuta 2011
FIN AVA WÄINÖ
Nyt se on totta! Wäinöstä tuli uusi Suomen maxi Agilityvalio viikonloppuna hienolla nollavoitolla viimeisteltynä!!! Tollerimaxivalioita on nyt 4, joista kaksi samaan sukua- Wäinö ja Wäinön pappa Touko :)
UPEAAA!!!! MAHTAVAAAA!!!! JESSS!!!!! Ihana punainen ukkeli <3
UPEAAA!!!! MAHTAVAAAA!!!! JESSS!!!!! Ihana punainen ukkeli <3
maanantai 9. toukokuuta 2011
Mammat kisaamassa
Äitienpäivää juhlistettiin Ylökkin Hämeenkyrön kisoissa. Puitteet olivat mageat ja ilma mitä ihanin- varsin juhlavaa siis!
Startit eivät alkaneet kovin tulospainoitteisina, mutta viimeiseltä radalta väännettiin hyppynolla. Väännetty rata ei ollut kaikista sujuvin ja nopein, mutta silti aika riitti 3.sijaan. Kotiinviemisinä siis äitienpäiväkukka ruusukkeineen :)
Kaikista paras juttu koko kisapäivänä oli kuitenkin 3x onnistuneet kepit!!! Ei siis yhtään keppivirhettä, joten pieni harppaus eteenpäin:)
Onnittelut vielä puolenvuoden ikään ehtineille Nowilloille!!! Paljon rapsutuksia muruset! <3
Startit eivät alkaneet kovin tulospainoitteisina, mutta viimeiseltä radalta väännettiin hyppynolla. Väännetty rata ei ollut kaikista sujuvin ja nopein, mutta silti aika riitti 3.sijaan. Kotiinviemisinä siis äitienpäiväkukka ruusukkeineen :)
Kaikista paras juttu koko kisapäivänä oli kuitenkin 3x onnistuneet kepit!!! Ei siis yhtään keppivirhettä, joten pieni harppaus eteenpäin:)
Onnittelut vielä puolenvuoden ikään ehtineille Nowilloille!!! Paljon rapsutuksia muruset! <3
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Pennut näytelmissä
Vasemmalta Wii,Nelsson,Wiljo ja Wilho
Oli aivan ihanaa, kun saatiin Willan pennut koottua mukaan Helsingin messarin pentunäyttelyyn! Ainoastaan Moona sisko ei päässyt valitettavasti tällä kertaa mukaan. Paikanpäällä oli samalla kertaa lapsimessut ja Petexpo, joten väkeä ja silittelijöitä riitti. Hyvää sosialistamis treeniä samalla kertaa :)
Kaikki pennut käyttäytyivät todella hienosti niin odottaessa vuoroaan, kuin itse kehässä. Kasvattajana sain kyllä olla todella ylpeä kasvateista ja omistajistaan! Vaikka pääpainoksi olin asettanut pentujen sosialistamisen ja näyttelykäyttäytymisen harjoittelemisen niin kakarathan myöskin pärjäsivät näyttelyssä hienosti. Arvostelut olivat mukavaa luettavaa ja Kunniapalkintoja myös kahmittiin useampi! Kaiken kruunasi vielä se, että lopuksi keräännyimme kaikki vielä kasvattajaluokkaan, josta saimme hienosti myös Kunniapalkinnon! Muita kasvattajaryhmiä, kun ei ollut niin tuloksena siis KP1 :) Olipas hieno hetki kasvattajalle ja hienolle katraalle!
Kiitos vielä tuhannesti Sonja ja Esa, Katri ja Petri sekä Mikaela ja Robin! Ihanaa kun lähditte mukaan. Ja mukavaa oli nähdä Niinaa ja Miikakin :)
Laitan vielä kasvattajaluokan ja Wiin arvostelut. Lisää kuvia löytyy Novan kotisivuilta ja Niksun kuvasivulta heti, kun saadaan ne sinne siirrettyä.
Kasvattajaluokka HKI Tuomari Hannele Jokisilta KP KASV1
(Tuplaveen Tottakai, Täystuho, Työvoitto ja Tättähäärä)
"Oikeantyyppisiä, lupaavia tollerinpentuja. Hieman eri kehitysvaiheissA. Erinomaiset luonteet."
Pentuluokka 5-7kk Tuomari Hannele Jokisilta nartut2 KP
Erinomainen tyyppi, erittäin narttumainen pää, jossa oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävästi kulmauksia edessä, hyvin takana. Keskivahva luusto. Oikeanmallinen runko. Hyvä karvanlaatu. Reipas luonne. Esiintyy erittäin hyvin. Liikkuu hyvin.
Oli aivan ihanaa, kun saatiin Willan pennut koottua mukaan Helsingin messarin pentunäyttelyyn! Ainoastaan Moona sisko ei päässyt valitettavasti tällä kertaa mukaan. Paikanpäällä oli samalla kertaa lapsimessut ja Petexpo, joten väkeä ja silittelijöitä riitti. Hyvää sosialistamis treeniä samalla kertaa :)
Kaikki pennut käyttäytyivät todella hienosti niin odottaessa vuoroaan, kuin itse kehässä. Kasvattajana sain kyllä olla todella ylpeä kasvateista ja omistajistaan! Vaikka pääpainoksi olin asettanut pentujen sosialistamisen ja näyttelykäyttäytymisen harjoittelemisen niin kakarathan myöskin pärjäsivät näyttelyssä hienosti. Arvostelut olivat mukavaa luettavaa ja Kunniapalkintoja myös kahmittiin useampi! Kaiken kruunasi vielä se, että lopuksi keräännyimme kaikki vielä kasvattajaluokkaan, josta saimme hienosti myös Kunniapalkinnon! Muita kasvattajaryhmiä, kun ei ollut niin tuloksena siis KP1 :) Olipas hieno hetki kasvattajalle ja hienolle katraalle!
Kiitos vielä tuhannesti Sonja ja Esa, Katri ja Petri sekä Mikaela ja Robin! Ihanaa kun lähditte mukaan. Ja mukavaa oli nähdä Niinaa ja Miikakin :)
Laitan vielä kasvattajaluokan ja Wiin arvostelut. Lisää kuvia löytyy Novan kotisivuilta ja Niksun kuvasivulta heti, kun saadaan ne sinne siirrettyä.
Kasvattajaluokka HKI Tuomari Hannele Jokisilta KP KASV1
(Tuplaveen Tottakai, Täystuho, Työvoitto ja Tättähäärä)
"Oikeantyyppisiä, lupaavia tollerinpentuja. Hieman eri kehitysvaiheissA. Erinomaiset luonteet."
Pentuluokka 5-7kk Tuomari Hannele Jokisilta nartut2 KP
Erinomainen tyyppi, erittäin narttumainen pää, jossa oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävästi kulmauksia edessä, hyvin takana. Keskivahva luusto. Oikeanmallinen runko. Hyvä karvanlaatu. Reipas luonne. Esiintyy erittäin hyvin. Liikkuu hyvin.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Tule ihana kevät (ja kurakelit) !
Voi vaan ihmetellä kuinka paljon kuraa löytyy kolmen koiran taloudesta. Mikäköhän tilanne on kodeissa, joissa koirat ovat isompia ja niitä on vieläkin useampi...? Mutta mikään ei vie riemua keväästä, auringon paisteesta ja kesän lupauksista! Wii on keksinyt lumen alta esiin tulevat aarteet. Ruoho, roskat ja tupakantumpit-niitä keräillään pikkukoiran leukojen välistä useita kertoja lenkin aikana. No joo ruohon saa märehtiä..
Eilen oltiin Wiin kanssa Rantaloiden järkkäämässä riistaantutustumisessa Niihamaassa. Wii ei treffejen jälkeen ole riistaa nähnyt ja tilanteen huomasi eilen. Sille oli selvästi jäänyt pieni painostuksen maku edelliseltä kerralta ja karttoi vaakkua ensin. Virettä nostamalla ja houkuttamalla saatiin kiinnostus lintuun. Kokeiltiin myös lokkia ja pupua. Kaikkiin into heräsi leikittämällä. Anna ohjeistuksen mukaan nappasin riistat pois pentusen ulottuvilta, kun kiinnostus oli kova. Eli saatiin jäämään mielenkiinto riistaan. Toivottavasti se tuottaa tuloksia ja intoa olisi hieman enemmän ens kerralla.. Ja nyt täytyy kotona alkaa sulattamaan tipusia useasti!
Wäinö muuten liiteli 2. päivä Tamskin kisoissa kahdella radalla. Ekalta agiradalta napsittiin hylly ja poistuttiin radalta puomin alastulon loikan jälkeen. Toinen rata oli hyppäri,jolta napsahti nolla. Kahdesta tunaus kaartamisesta huolimatta aika riitti upeasti 3.sijalle! Olipa kiva olla palkintopallilla pitkästä aikaa.
Lauantaina pyörähdettiin SPD:llä Lehtiön Anjan koulutuksessa. Uskomatonta kuinka ajatuslamppu voi välillä välkkyä useampaankin kertaan. Ja herätellä niinkin yksinkertaisissa perusasioissa, kuin ohjaavan käden tärkeys! Nyt toivottavasti sekin piirtyi selkärankaan ja otetaan ennakoivat valssit tehotreenaukseen. Hyvä koulutus :)
Willa aloitti Maaliskuun iltakisojen jälkeen juoksunsa ja jatkaa niitä aina vaan. Ilmeisesti pennut ovat hieman sekoittaneet juoksujen kestoa, kun tiputtaa aina vaan ja parhaat päivät ovat kestäneet jo useita päiviä- Wäinökin on huomannut poikkeuksellisesti juoksujen ajankohdan ;)
Eilen oltiin Wiin kanssa Rantaloiden järkkäämässä riistaantutustumisessa Niihamaassa. Wii ei treffejen jälkeen ole riistaa nähnyt ja tilanteen huomasi eilen. Sille oli selvästi jäänyt pieni painostuksen maku edelliseltä kerralta ja karttoi vaakkua ensin. Virettä nostamalla ja houkuttamalla saatiin kiinnostus lintuun. Kokeiltiin myös lokkia ja pupua. Kaikkiin into heräsi leikittämällä. Anna ohjeistuksen mukaan nappasin riistat pois pentusen ulottuvilta, kun kiinnostus oli kova. Eli saatiin jäämään mielenkiinto riistaan. Toivottavasti se tuottaa tuloksia ja intoa olisi hieman enemmän ens kerralla.. Ja nyt täytyy kotona alkaa sulattamaan tipusia useasti!
Wäinö muuten liiteli 2. päivä Tamskin kisoissa kahdella radalla. Ekalta agiradalta napsittiin hylly ja poistuttiin radalta puomin alastulon loikan jälkeen. Toinen rata oli hyppäri,jolta napsahti nolla. Kahdesta tunaus kaartamisesta huolimatta aika riitti upeasti 3.sijalle! Olipa kiva olla palkintopallilla pitkästä aikaa.
Lauantaina pyörähdettiin SPD:llä Lehtiön Anjan koulutuksessa. Uskomatonta kuinka ajatuslamppu voi välillä välkkyä useampaankin kertaan. Ja herätellä niinkin yksinkertaisissa perusasioissa, kuin ohjaavan käden tärkeys! Nyt toivottavasti sekin piirtyi selkärankaan ja otetaan ennakoivat valssit tehotreenaukseen. Hyvä koulutus :)
Willa aloitti Maaliskuun iltakisojen jälkeen juoksunsa ja jatkaa niitä aina vaan. Ilmeisesti pennut ovat hieman sekoittaneet juoksujen kestoa, kun tiputtaa aina vaan ja parhaat päivät ovat kestäneet jo useita päiviä- Wäinökin on huomannut poikkeuksellisesti juoksujen ajankohdan ;)
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
SM-nollat kasaan ja Willalle hyppySERTI!!!
Kylläpäs oli makeat iltakisat Tamskilla! Hyviä tuloksia, nopeat kisat ja vielä viikolla-säästyy viikonloppupäiviä muullekkin touhulle, kun agilitylle :)
Tiistaina taituroitiin ekalta radalta Willan kanssa hieno nolla!!! Aikakin oli hyvä ja johdettiin kisaa ihan loppuun, kunnes viimeinen kisaaja ohitti meiät hiuksenhienosti. Silti ansaittiin SERTIläinen, joka oli meille ensimmäinen hyppysellainen. Elikä hyppyvaliokello käynnistettiin :) Mahtavaa! Hieno pikkukettu :) Toisella radalla ei pää kestänyt kepitystä vaan tälläkertaa kolmannen välin jälkeen Willa kääntyi kysymään ja samalla ohitti kaksi keppiä kerralla. En tiedä oliko epävarmuutta vai teinkö jonkun tahdottoman liikkeen, kun ite jännitin keppien tokaa väliä.. Kielto lisäksi yhdeltä hypyltä jolle en vaan ite ohjannut tarpeeksi, jolloin kääntyi jo välistä.
Keskiviikkona Wäinö sinetöi viime kesäkuusta alkaneen urakan, nappaamalla viimeisen SM-nollan! No jaa, enpä kyl tiedä oliko se ihan nappaus vaan oikeestaan aika tekemällä tehty, mutta nolla kuitenkin. Sijoituksena 5. Hypäriltä tyhmä hylly, kun en ottanut putken jälkeen kunnolla koiraa vaan jätin vähän taakse ja ilmeisesti huitaisin, jolloin hakikin suoran hypyn takaakiertona.
Nyt voidaan Wäinön kanssa keskitttyä niihin miljooniin ongelmiin kisaradoilla, kun ei oo enään sitä nollapainetta niskassa.
Mutta huipputyytyväinen olen kisojen tuloksiin:) Hienot agilitykoissut ansaitsivat kisoista hampparit!
Tiistaina taituroitiin ekalta radalta Willan kanssa hieno nolla!!! Aikakin oli hyvä ja johdettiin kisaa ihan loppuun, kunnes viimeinen kisaaja ohitti meiät hiuksenhienosti. Silti ansaittiin SERTIläinen, joka oli meille ensimmäinen hyppysellainen. Elikä hyppyvaliokello käynnistettiin :) Mahtavaa! Hieno pikkukettu :) Toisella radalla ei pää kestänyt kepitystä vaan tälläkertaa kolmannen välin jälkeen Willa kääntyi kysymään ja samalla ohitti kaksi keppiä kerralla. En tiedä oliko epävarmuutta vai teinkö jonkun tahdottoman liikkeen, kun ite jännitin keppien tokaa väliä.. Kielto lisäksi yhdeltä hypyltä jolle en vaan ite ohjannut tarpeeksi, jolloin kääntyi jo välistä.
Keskiviikkona Wäinö sinetöi viime kesäkuusta alkaneen urakan, nappaamalla viimeisen SM-nollan! No jaa, enpä kyl tiedä oliko se ihan nappaus vaan oikeestaan aika tekemällä tehty, mutta nolla kuitenkin. Sijoituksena 5. Hypäriltä tyhmä hylly, kun en ottanut putken jälkeen kunnolla koiraa vaan jätin vähän taakse ja ilmeisesti huitaisin, jolloin hakikin suoran hypyn takaakiertona.
Nyt voidaan Wäinön kanssa keskitttyä niihin miljooniin ongelmiin kisaradoilla, kun ei oo enään sitä nollapainetta niskassa.
Mutta huipputyytyväinen olen kisojen tuloksiin:) Hienot agilitykoissut ansaitsivat kisoista hampparit!
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Pentujen jälleennäkeminen :)
Järjestin pentutreffit lauantaina 12.3 ensimmäiselle pentueellemme. Pennuilla ikää reilu 4kk. Oli aivan mahtavaa nähdä kaikkia lapsukaisia ja hiedän omistajiaan! Sisarukset olivat myös innoissaan jälleennäkemisestään ja riekkuivat samaan tapaan, kuin ennenkin, tosin isommalla vaihteella:)
Ohjelmassa oli ensin TOKO ja agility koulutusta SportDogParkilla. Teimme muutamia häiriöharjoituksia (kontakti, luoksetulot) ja putkea,irtoamista siivekkeiden kanssa sekä takaakiertoharjoitusta. Kaikki pennut olivat rohkeita ja innokkaita. Kaikki uskaltautuivat putkeenkin yhtään ihmettelemättä. Kaikki olivat selkeästi treenanneet kotona tokojuttuja ja luoksetulot sujuivat oikein hienosti. Muutama pentu osasi jo odottamisen ja kontaktia kaikki pitivät hienosti.
Hallilta suuntasimme Ylöjärvelle noutoharjoituksiin. Harjoittelimme muutamaa perusjuttua damin kanssa. Kantaminen, nostaminen ja luovuttaminen. Osaa teki ihan koko noudonkin. Sitten oli vuorossa riistaan tutustuminen eli varista tällä kertaa. Jokainen pennuista nosti variksen ja suurin osa kantoi oikein hienosti häntä pystyssä aarretaan. Tällä kertaa riistan kanssa yllätti Nelsson, joka pikkupentuna oli ehkä vähiten kiinnostunut riistasta. Nyt Nelsson nosti variksen spontaanisti ja innostui aarteestaan niin, että ei meinannut siitä luopua ollenkaan. Kaikki vaakun tuoksut hangesta piti myös käydä nuuskimassa ja nuolemassa. Metsässä teimme harjoituksen jälkeen vielä yhteisen lenkin, jolloin pennut äitinsä ja isänsä seurassa pääsivät vihdoin irrottelemaan ja painimaan.
Painit ja jutustelut jatkuivat meillä kotona, jonne lopuksi tulimme syömään ja kahvittelemaan. Tosi mukava päivä ja aivan ihania kasvatteja omistajineen:)
Seuraavan kerran olisi tarkoitus nähdä Hesan pentunäyttelyssä huhtikuussa. Kovasti jo sitä ootetaan!:) Kuvamateriaali on vähäistä, kun touhusin muuta koko ajan, mutta muutama otos tässä-kiitos Novan Miikan!:)
Viikkoa aikaisemmin vietimme tehokkaan kisaviikonlopun, jota jatkettiin kevätilmasta nauttien mökillä Evijärvellä (muutama otos). Kisojen osalta ei niin menestystä tullut. Tosin Willa aloitti pitkän kisatauon jälkeen hienosti tekemällä vitosta ja kymppiä lähinnä keppivirheillä (vanha mörkö nostaa päätään..). Wäinö painottui enemmän hyllypuolelle, mutta onneksi kuitenkin selvisi ehjänä lennettyään vaarallisen näköoisesti Seinäjoella puomilta!
Treeniä saatiin tänä sunnuntaina osallistuessamme valkkuryhmän Oksan Samin koulutukseen. Hyviä vinkkejä ja tehokkuutta ohjaamiseen. Ohjaaja lopettaa laiskottelun...?
Niin ja loppuun vielä HURJAT ONNITTELUT NOVALLE JOKA VALITTIIN VUODEN 2010 PALVELUSTOLLERIKSI!!! (NIIN JA NIINALLE KANS:)
tiistai 22. helmikuuta 2011
Hiano Pentu :)
Wii the Pentu oli tänään viimeistä kertaa pentukurssilla. Vimppa kerta meni tosi hienosti ja nyt onkin hyvä jäädä reenaileen itekseen joksikin aikaan. Jatketaan kursseilla sitten, kun aletaan harrastaa enemmän "tosissaan". Tai no joku tokokurssi voisi olla ihan hyvä ja taipparikurssikin on vähän harkinnassa...
Mutta siis tänään hoksasin, että joku on salaa opettanut Wiille öisin paikallaoloa, koska se teki sitä hienosti treeneissä. Kesti hyvin kävelyn, kääntymisen ja peruuttamisen. Istui vain hienosti ja pätevän näköisenä paikallaan:) Tehtiin myös kääntyvää putkea, siivekkeet ja puolikkaita keppejä verkoilla ratana. Hienosti ja todella vauhdikkaasti meni! On se vaan taitava pentu:) Treenien päätteeksi kaikki kolme punaista päästelivät energiaansa järven jäällä. Illaksi suunnataan vielä Willan kanssa treeneihin.
Eilen kävi kyläilemässä Wilho ja Sonja. Ja samaa painimatsia jatkettiin sisarusten kesken, kuin Turussakin. Wilho on kyllä rohkean ja kivan tuntuinen koiran alku:)
Ai niin-mä oon vihdoinkin ottanut asiakseni opettaa Wiille omaa nimeään. Tunnustin tässä muutama viikko sitten, että se tuntee edelleenkin vain nimen pentu tai puppeli...
Mutta siis tänään hoksasin, että joku on salaa opettanut Wiille öisin paikallaoloa, koska se teki sitä hienosti treeneissä. Kesti hyvin kävelyn, kääntymisen ja peruuttamisen. Istui vain hienosti ja pätevän näköisenä paikallaan:) Tehtiin myös kääntyvää putkea, siivekkeet ja puolikkaita keppejä verkoilla ratana. Hienosti ja todella vauhdikkaasti meni! On se vaan taitava pentu:) Treenien päätteeksi kaikki kolme punaista päästelivät energiaansa järven jäällä. Illaksi suunnataan vielä Willan kanssa treeneihin.
Eilen kävi kyläilemässä Wilho ja Sonja. Ja samaa painimatsia jatkettiin sisarusten kesken, kuin Turussakin. Wilho on kyllä rohkean ja kivan tuntuinen koiran alku:)
Ai niin-mä oon vihdoinkin ottanut asiakseni opettaa Wiille omaa nimeään. Tunnustin tässä muutama viikko sitten, että se tuntee edelleenkin vain nimen pentu tai puppeli...
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Täytuhoa, tuplahyllyjä ja hyppärinolla
Tänään oltiin Turun reissulla ATT:n kisoissa. Mukavaa oli käydä Turussa törmäämässä tuttuihin ja vaihtelemassa kuulumisia:) Kaikista mukavinta oli tietenkin Nähdä pikku Täystuhoa eli Wilho poitsua (Sonjaa ja Esaa unohtamatta:) ! Wiljo oli kasvanut kovasti ja rohkealta pikku tollerinalulta se vaikutti! Kovin oli poika nätti (jos niin voi pojista sanoa), suorastaan syötävän suloinen. Siskonsa Wiin kanssa ne keräsivät kovasti ihailuja ja rapsuttelijoita kisapaikalla. Hallin lämmössä pienet innostuivat useampaan otteeseen kunnon pentupaineihin.
Kisattavana meillä oli 3 rataa, josta ensimmäiseltä eli hyppäriltä väänsimme nollan! Alussa rata hieman takkusi-en ehtinytkään sinne mihin piti, mutta muuten meno menetteli. Paitsi, että ohjaaja taas sipsutteli/hiihteli omaa vauhtiaan. Eikö se osaa juosta?! Videota hyppäriltä voi käydä kurkkaamassa http://nt.kuvat.fi/kuvat se löytyy klikkaamalla Wäinö ja Willa arkistoa.
Seuraavat kaksi rataa olivat agiratoja, joilta ei menestystä tai tuloksia saatu. Molemmat päätyivät ohjaajan säälittävän sähläämisen jälkeen hyllyiksi. Sentään jotain sain onnistumaan, nimittäin 2/3 kontakteista sain pysäytettyä. A este osoittautui molemmilla radoilla mäkihyppäyksen harjoittelutantereeksi niin ylösmenojen, kuin alastulojen kanssa. No kontakteille osuttiin, mutta pysähdyksestä ei ollut hajuakaan. Mutta tyytyväinen olin puomien ja keinujen suorittamiseen!
Kuluneella viikolla Wimpula sai muuten ensimmäiset rokotuksensa. Tyttö oli eläinlääkärissä reipas mimmi, jota piikittely ei kissannapuja syödessä haitannut pätkääkään. Painoa oli kertynyt 5,6kg. Pentukoulussa ollaan nyt oltu pariin otteeseen. Siellä treffataan samalla myös Moona siskoa. Molemmat pennelit ovat reippaita ja innokkaita opiskelijoita:)
Turussa Wilho veikan kanssa
Suurin osa napsituista kuvista ovat mallia tämä..
Wäinön melskettä
Kisattavana meillä oli 3 rataa, josta ensimmäiseltä eli hyppäriltä väänsimme nollan! Alussa rata hieman takkusi-en ehtinytkään sinne mihin piti, mutta muuten meno menetteli. Paitsi, että ohjaaja taas sipsutteli/hiihteli omaa vauhtiaan. Eikö se osaa juosta?! Videota hyppäriltä voi käydä kurkkaamassa http://nt.kuvat.fi/kuvat se löytyy klikkaamalla Wäinö ja Willa arkistoa.
Seuraavat kaksi rataa olivat agiratoja, joilta ei menestystä tai tuloksia saatu. Molemmat päätyivät ohjaajan säälittävän sähläämisen jälkeen hyllyiksi. Sentään jotain sain onnistumaan, nimittäin 2/3 kontakteista sain pysäytettyä. A este osoittautui molemmilla radoilla mäkihyppäyksen harjoittelutantereeksi niin ylösmenojen, kuin alastulojen kanssa. No kontakteille osuttiin, mutta pysähdyksestä ei ollut hajuakaan. Mutta tyytyväinen olin puomien ja keinujen suorittamiseen!
Kuluneella viikolla Wimpula sai muuten ensimmäiset rokotuksensa. Tyttö oli eläinlääkärissä reipas mimmi, jota piikittely ei kissannapuja syödessä haitannut pätkääkään. Painoa oli kertynyt 5,6kg. Pentukoulussa ollaan nyt oltu pariin otteeseen. Siellä treffataan samalla myös Moona siskoa. Molemmat pennelit ovat reippaita ja innokkaita opiskelijoita:)
Wii poseeraa kotosalla
Turussa Wilho veikan kanssa
Suurin osa napsituista kuvista ovat mallia tämä..
Wäinön melskettä
maanantai 17. tammikuuta 2011
Kauan kaivatut tuplat!!!
Tuuletukset!!! Jee :)
Niin kovasti kun niitä on kaivattu, melkein toteutettu (joo niitä jos-ratoja..), nähty päiväunia, haaveiltu ja melkein jo rukoiltukin eli tuplat on nyt saavutettu!!! Tamskin kisoista ne napattiin. Radat oli helpohkoja, vain muutamalla kiperämmällä paikalla varustettuja. Ei kontakti virheitä (mutta ei silti kunnollisia kontaktejakaan-pysähdys hukassa..) eikä kolahduksesta huolimatta pudonnutta rimaakaan (onnetar hymyili:). Ensimmäinen rata oli suht sujuva. Takaakierrossa ylimääräinen pyörähdys Aan suuntaan, mutta hyvin pelastettu. Toisella radalla itte sähläilin, unohdin edetä ajoissa valssaamaan ja tein sen sitten kiljuen koiran eteen.. No tyylipisteitä ei onneksi lasketa. Ajat eivät olleet parasta etenemäämme, mutta eivät silti ihan hitaitakaan. Mutta sijoitukset niillä tippuivat nopeiden paimeneiden taakse.
Ihanaa. Kaksi perättäistä rinkulaa:)
Ai niin lupailin laittaa Wiin painoja välillä ylös. Eli paino viime lauantailta 4,6kg.
Niin kovasti kun niitä on kaivattu, melkein toteutettu (joo niitä jos-ratoja..), nähty päiväunia, haaveiltu ja melkein jo rukoiltukin eli tuplat on nyt saavutettu!!! Tamskin kisoista ne napattiin. Radat oli helpohkoja, vain muutamalla kiperämmällä paikalla varustettuja. Ei kontakti virheitä (mutta ei silti kunnollisia kontaktejakaan-pysähdys hukassa..) eikä kolahduksesta huolimatta pudonnutta rimaakaan (onnetar hymyili:). Ensimmäinen rata oli suht sujuva. Takaakierrossa ylimääräinen pyörähdys Aan suuntaan, mutta hyvin pelastettu. Toisella radalla itte sähläilin, unohdin edetä ajoissa valssaamaan ja tein sen sitten kiljuen koiran eteen.. No tyylipisteitä ei onneksi lasketa. Ajat eivät olleet parasta etenemäämme, mutta eivät silti ihan hitaitakaan. Mutta sijoitukset niillä tippuivat nopeiden paimeneiden taakse.
Ihanaa. Kaksi perättäistä rinkulaa:)
Ai niin lupailin laittaa Wiin painoja välillä ylös. Eli paino viime lauantailta 4,6kg.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Ruska etsii kotia
Lupasin laitella ilmoitusta tänne jos vaikka uusi mahdollinen Ruskan "Oma ihminen" sen täältä bongaisi. Yhteyden otot Mappe Kallioon matleena.kallio@kolumbus.fi.
Kotielämää
Wimpula
Wii viihtyy matkustajana pulkassa ja Nooan leluautossa :)
9 vkoa
Äiti tytär hetkiä :)
Kolmen konkkaronkka Meillä on nautittu flunssasta huolimatta näistä hieman lauhemmista talvipäivistä ulkoilemalla paljon. Pikku Wii on jo aikas hienosti hoksannut remmissä kävelemisen ja ollaan tehty lyhyitä remmilenkkipätkiä koko koiralaumalla. Nyt seuraavaksi mukaan pitäisi liittää vielä vaunut:) Kotona ollaan harjoiteltu naksuttimen käyttöä, istumista, sivulletuloa ja odottamista. Odottaminen on ehdottomasti näistä se haastavin homma! Enpäs muistanutkaan, että pennun kanssa tosiaan lähetään ihan nollasta ja kaikki taidot pitää tosiaan opettaa... Luoksetuloa ollaan harjoiteltu pihamaalla ja pikkuhiljaa voisi siirtyä lähimetsään myös Wimpulan kanssa.
Tänään käytiin taas painimassa pentupiirissä. Wii on selkeesti omaksunut äitinsä tapoja leikkimisessä ja pitää aikamoista mölinää painiessa. Se kyllä osan aremmista painikavereista karkoittaa..
Willa on treenannut agia nyt muutaman kerran lyhyillä treenipätkillä ja rimat maassa. Intoa piisaa ja vaikuttais olevan ihan hyvässä kunnossa muuten, paitsi et lihaksia täytyy vahvistaa. Innostuminen tuo vaan helposti intopiippailun treenitilanteeseen ja se pitäisi saada hiljentymään.
Wäinön kanssa treenataan nyt "vain" yhdessä ryhmässä eli valkkuryhmässä SDP:llä. Lisäksi sitten omia hinkkaamistreenejä. Alastulo kontaktit on saatu treeneissä ihan hyvälle mallille, mutta ylösmenot ovat riski. Yritän edelleen suoriutua niistä rytmimuutoksella. Huomenna olis tarkoitus kisata, mutta itellä on vielä hieman taistelua psyykkisellä tasolla sen kanssa mitä lähdetään hakemaan. Kontaktien kanssa kun pitäisi olla johdonmukainen ja possuilusta sakottaa, mutta kun olisi stressiä jo niistä nollista-tupla on edelleen karkuteillä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
