maanantai 26. lokakuuta 2009
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Mukava koulutusviikonloppu
Päästiin NPKH:n järkkäämään Jaakon agikoulutusviikonloppuun mukaan. Viikonloppu osoittautui mahrottoman mukavaksi ja todella antoisaksi. Pitkästä aikaa tuli taas kova polte lähteä kokeilemaan tekniikkatreenejä koissujen kanssa. Piru, kun tuo Turun lahja agiliidolle on vaan niin hyvä kouluttamaan ja tuo edelleen joka kerta tullessaan uutta tuulta ja teknisiä työkaluja mun agipakkiin.
Wäinö treenasi lauantain iltaryhmässä. Pätkä oli jälleen haastava ja muutamiin kohtiin piti oikeasti miettiä monenlaisia ohjauksia. Välillä tuntui, että tuplasylkkärit ja twistit aiheuttivat ohjaajalle mahdotonta päänrassausta, kun ei vaan pysty kaikkea painamaan tiedostoonsa ja vielä toteuttamaan liikkeessä ja useasti peräkkäin. Nyt sain kuitenkin uudenlaista intoa alkaa oikeasti hiomaan aikaisemmin hieman epäillyttäneitä Saksalaista ja Backläppiä toimiviksi ohjauskuvioiksi molemmille koirille. Kovin monessa kohdassa niistä saa hyötyä irti ja tuntuivat oikeasti sujuvimmilta ja tehokkaimmilta ohjauksilta monenlaisissa ongelma kohdissa. Ja melkein inhokikseni noussut nenäniistokin kohosi arvoasteikossa lauantain jälkeen. Wäinö toimi treeneissä oikein hyvin ja sai kehuja hyppytekniikastaan ja tiukemmiksi treenatuista kurveista. Ja vaikka tuollaisissa koulutustilanteissa se ei aina olekaan kouluttajan mielestä ihannekoira louskuttaessaan ja pyöriessään ADHD-maiseen tapaansa, jokaisessa palautevälissä oli silti mukava kuulla, että sen "tosikkomaisuutta" agilityn suhteen arvostetaan:) Wäinö on aina todenteolla mukana, kun on kyse agilitysta!
Willa oli mukana toisena koulutuspäivänä, sunnuntaina. Olin jo valmistutunut vuodattamaan tarinaa meidän hankalasta ja säheltävästä yhteistyöstä lajin parissa, kun pikkukettu pistelikin ihan parastaan. Sujuvaa menoa, hyvin kuulolla ja hyvin pelattiin samaan pussiin. Kontaktitestausta ja palautetta saatiin-tämä ongelma on täysin ohjaajalähtöinen-kuinkas ollakkaan! Mutta kontakteja tullaan talven mittaan varmasti hiomaan aika tavalla.
Mieleen jäi erityisesti pakkovalssi-jaakotuksen hyödyt monessa kohtaa. Ohjaushan toimii varsinkin Willalla aika sujuvasti jo nyt, kun vaan osaisi sitä siirtää omaan ratasuunnitelmaan useamminkin. Mielenkiintoinen ja tosi hyödyllinen pointti oli myös putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan. Meille osoitettiin useampaakin koiraa testaamalla mikä suuri ero oli ohjaajan oikealla sijoittumispaikalla koiran mennessä putkeen sisään. Siis kyseessä ei ollut vanha tuttu "kummalla puolella putkea olet"vaan sen lisäksi piti sijoittua oikeaan kohtaan sisäänmenolinjan yli, jotta koira saatiin kääntymään putken jälkeen haluttuun suuntaan. Ja siis ihan todella jokainen koira sen todisti=sijoittumisella oli suuri merkitys. Jos ei ollut linjan yli niin koira kääntyi heti putkelta väärään suuntaan. Ens viikolla testaan ihan varmasti tuon treeneissä Wäinön kanssa.
Kyllä agility vaan on niin kivaa! Tietty mitään osaa ja arpaa ei ollut positiivisella palautteella mun ohjaamisen kehittymisestä ja sujuvuudesta... Loppuun vielä, ettei nouse pissi hattuun (hih!) täytyy todeta, että runsaasti kehitettävää on ohjaajan radanlukutaidossa. Miten voi olla niin blondi, ettei tajua selkeitä putkiansoja koiralle tai, että pääsee etenemään hyvään kohtaan rataa silloin, kun koira jököttää sen viisi sekkaa pöydällä? Tai voishan sitä tietty yrittää vuokrata, jonkun joka tekisi aina ratasuunnitelman valmiiksi, ettei tarvitsisi, kuin toteuttaa se kisoissa. Siinäpä bisnesidea jollekkin!
Wäinö treenasi lauantain iltaryhmässä. Pätkä oli jälleen haastava ja muutamiin kohtiin piti oikeasti miettiä monenlaisia ohjauksia. Välillä tuntui, että tuplasylkkärit ja twistit aiheuttivat ohjaajalle mahdotonta päänrassausta, kun ei vaan pysty kaikkea painamaan tiedostoonsa ja vielä toteuttamaan liikkeessä ja useasti peräkkäin. Nyt sain kuitenkin uudenlaista intoa alkaa oikeasti hiomaan aikaisemmin hieman epäillyttäneitä Saksalaista ja Backläppiä toimiviksi ohjauskuvioiksi molemmille koirille. Kovin monessa kohdassa niistä saa hyötyä irti ja tuntuivat oikeasti sujuvimmilta ja tehokkaimmilta ohjauksilta monenlaisissa ongelma kohdissa. Ja melkein inhokikseni noussut nenäniistokin kohosi arvoasteikossa lauantain jälkeen. Wäinö toimi treeneissä oikein hyvin ja sai kehuja hyppytekniikastaan ja tiukemmiksi treenatuista kurveista. Ja vaikka tuollaisissa koulutustilanteissa se ei aina olekaan kouluttajan mielestä ihannekoira louskuttaessaan ja pyöriessään ADHD-maiseen tapaansa, jokaisessa palautevälissä oli silti mukava kuulla, että sen "tosikkomaisuutta" agilityn suhteen arvostetaan:) Wäinö on aina todenteolla mukana, kun on kyse agilitysta!
Willa oli mukana toisena koulutuspäivänä, sunnuntaina. Olin jo valmistutunut vuodattamaan tarinaa meidän hankalasta ja säheltävästä yhteistyöstä lajin parissa, kun pikkukettu pistelikin ihan parastaan. Sujuvaa menoa, hyvin kuulolla ja hyvin pelattiin samaan pussiin. Kontaktitestausta ja palautetta saatiin-tämä ongelma on täysin ohjaajalähtöinen-kuinkas ollakkaan! Mutta kontakteja tullaan talven mittaan varmasti hiomaan aika tavalla.
Mieleen jäi erityisesti pakkovalssi-jaakotuksen hyödyt monessa kohtaa. Ohjaushan toimii varsinkin Willalla aika sujuvasti jo nyt, kun vaan osaisi sitä siirtää omaan ratasuunnitelmaan useamminkin. Mielenkiintoinen ja tosi hyödyllinen pointti oli myös putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan. Meille osoitettiin useampaakin koiraa testaamalla mikä suuri ero oli ohjaajan oikealla sijoittumispaikalla koiran mennessä putkeen sisään. Siis kyseessä ei ollut vanha tuttu "kummalla puolella putkea olet"vaan sen lisäksi piti sijoittua oikeaan kohtaan sisäänmenolinjan yli, jotta koira saatiin kääntymään putken jälkeen haluttuun suuntaan. Ja siis ihan todella jokainen koira sen todisti=sijoittumisella oli suuri merkitys. Jos ei ollut linjan yli niin koira kääntyi heti putkelta väärään suuntaan. Ens viikolla testaan ihan varmasti tuon treeneissä Wäinön kanssa.
Kyllä agility vaan on niin kivaa! Tietty mitään osaa ja arpaa ei ollut positiivisella palautteella mun ohjaamisen kehittymisestä ja sujuvuudesta... Loppuun vielä, ettei nouse pissi hattuun (hih!) täytyy todeta, että runsaasti kehitettävää on ohjaajan radanlukutaidossa. Miten voi olla niin blondi, ettei tajua selkeitä putkiansoja koiralle tai, että pääsee etenemään hyvään kohtaan rataa silloin, kun koira jököttää sen viisi sekkaa pöydällä? Tai voishan sitä tietty yrittää vuokrata, jonkun joka tekisi aina ratasuunnitelman valmiiksi, ettei tarvitsisi, kuin toteuttaa se kisoissa. Siinäpä bisnesidea jollekkin!
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Vimpan riman kirous
Olipas kivaa päästä kisailemaan pienen kisatauon jälkeen:) Startteja oli molemmilla vain yhdet Tamskin kisoissa, mutta se tuntui mulle ihan sopivalta, kun olin kuitenkin töissä kisapaikalla jo aikaisemmin. Mukava oli taas nähdä myös agikavereita:)
Willa rata oli ensin.Viitaniemi oli tehnyt ihan kivan jouhevan radan kolmosille. Me vaan hyllytettiin se jo kolmannella esteellä, kun en saanut Willaa irtoamaan kolmannelle esteelle tarpeeksi ja linja vei suoraan esteen väärälle puolelle. Toisella ohjausvalinnalla se oltaisiin voitu välttää. Seuraava hylsy kuitenkin tuli pian, kun en ohjannut tarpeeksi kiertoon seiskahypyllä. Kepeiltä myös aloitusvirhe tai oikeastaan aloitti oikein, mutta ponnahti sitten yhden välin ohi. Aikas sählinki rata ja sähläys olo tais olla meillä molemmillakin.
Wäinön aloitukseen valitsin tietenkin eri ohjauksen jo yhteislähdönkin takia. Se sujui mukavasti ja hienosti edettiin puomille ja tassutkin osuivat kontaktille. Kutoshypyn jälkeen Wäinö kääntyi väärään suuntaan, mutta sain sen hienosti paikattua. Kun A-estekin suoritettiin kontakteineen puhtaasti huokasin jo hieman helpotuksesta ja otin loppuradan maltilla. Nollaa tehtiin ihan loppuun saakka. Viimeisellä hypyllä mielestäni näin, että koiran tassut menivät puhtaasti yli ja päästin kiljuen nollatuuletukset, jotka lässähtivät riman putoamisen ääneen. Enpä keksinyt riman tippumiselle muuta selitystä, kun jälleen se perkuleen häntä!!! Vitsit että harmitti- oltais todellakin tarvittu se nolla.( Jossitellakseni lisää olis aikakin riittänyt sertiin...) Mutta hienoa, että rata tuntui pitkästä aikaa kulkevan. Vähän alkoi kismittää, että pitäiskö sittenkin ilmoittaa kisaamaan ennen kuukauden päästä olevia tollerimestiksiä, mutta enpä tiedä. Tässä olis nyt ens viikonlopun Jaakottelut ja yhet möllikisatkin tiedossa.
Willa rata oli ensin.Viitaniemi oli tehnyt ihan kivan jouhevan radan kolmosille. Me vaan hyllytettiin se jo kolmannella esteellä, kun en saanut Willaa irtoamaan kolmannelle esteelle tarpeeksi ja linja vei suoraan esteen väärälle puolelle. Toisella ohjausvalinnalla se oltaisiin voitu välttää. Seuraava hylsy kuitenkin tuli pian, kun en ohjannut tarpeeksi kiertoon seiskahypyllä. Kepeiltä myös aloitusvirhe tai oikeastaan aloitti oikein, mutta ponnahti sitten yhden välin ohi. Aikas sählinki rata ja sähläys olo tais olla meillä molemmillakin.
Wäinön aloitukseen valitsin tietenkin eri ohjauksen jo yhteislähdönkin takia. Se sujui mukavasti ja hienosti edettiin puomille ja tassutkin osuivat kontaktille. Kutoshypyn jälkeen Wäinö kääntyi väärään suuntaan, mutta sain sen hienosti paikattua. Kun A-estekin suoritettiin kontakteineen puhtaasti huokasin jo hieman helpotuksesta ja otin loppuradan maltilla. Nollaa tehtiin ihan loppuun saakka. Viimeisellä hypyllä mielestäni näin, että koiran tassut menivät puhtaasti yli ja päästin kiljuen nollatuuletukset, jotka lässähtivät riman putoamisen ääneen. Enpä keksinyt riman tippumiselle muuta selitystä, kun jälleen se perkuleen häntä!!! Vitsit että harmitti- oltais todellakin tarvittu se nolla.( Jossitellakseni lisää olis aikakin riittänyt sertiin...) Mutta hienoa, että rata tuntui pitkästä aikaa kulkevan. Vähän alkoi kismittää, että pitäiskö sittenkin ilmoittaa kisaamaan ennen kuukauden päästä olevia tollerimestiksiä, mutta enpä tiedä. Tässä olis nyt ens viikonlopun Jaakottelut ja yhet möllikisatkin tiedossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
