Paluu agin pariin

Koissujen agitreenitauko lopetettiin tänään. Juoksuilut, ohjaajan uusiutuneet flunssat, joulusiestat ym. ovat tehneet luultua pidemmän tauon. Tänään käytiin lyhyesti kokeilemassa Hannan hallilla miten liitely taas sujuu. Sujuihan se ja siitä innokkaina läksimme vielä illalla Tamskin möllikisoihin.

Siellä tehtiin ratapätkät molempien kanssa kisaavien radalla. Rata oli ihan mukava. Ohjaaja vaan ei saanut jalkojaan liikutettua ja tuppasi hieman peittämään putkien suita. Pikkukettukaan ei millään löytänyt putken päähän, kun joulusuklaista turvonnut ohjaaja tukki näkyvyyden täysin:) No hieno pikkukettu teki keppihaahuiluiden kaikkensa pelastaakseen ratasuorituksen ja se auttoi. Mahtavat 2out2in pysähdykset kontakteilla!

Wäinön varalle oli yksinkertainen suunnitelma. Jos lähtö ei onnistu mennään takas autoon. Ja eipä taas menty... Alkukonserton jälkeen pysyi paikalla ja rataa lähdettiin suorittamaan. Muutama rima kolahti käännöksissä ja yksi käännös meni piiitkäksi kaareksi, kun kartturi ei muistanut antaa radalla ääniapua. Niin kauhean flunssapöpön kärsittyä juokseminen ja huutaminen on entistäkin hankalampaa. Varsinkin tuo juoksu tuntuu vaikealta askellajilta. Tähän on pakko todeta, että hevosharrastuksessa on se puolensa, että hevonen hoitaa ne askellajit. Ei taida olla kummakaan, että viime aikoina oon nähnyt paljon unia omasta hevosesta:)

No palataan tähän kinkkiseen agilitylajiin. Willan olisi tarkoitus päättää lauantaina myös pitkä (reilu 2kk) kisataukonsa. Hyvinkäälle on ilmoitettu kahteen starttiin. Ihanat kisat, kun luokat on laitettu kokoluokittain peräkkäin:)

Parit toksoilut on joulun jälkeen myös väännetty. Seuraaminen kinkun motivoimana oli aikas upeaa! Luoksetulosta pysähtyminen tuottaa hieman vaikeuksia, koitetaan malttaa edetä pikkuhiljaa.

Vuosikin vaihtuu ihan pian. Jotain tavoitteita on uudelle vuodelle mietitty. Mutta rimaa ei nosteta liikaa näin alkuunsa. Takanakin on erittäin hieno vuosi koirien kanssa. Upeita tuloksia, hauskoja ja motivoivia treenejä sekä hienoja hetkiä näiden rakkaiden haukkujen parissa!

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!:)

Iloista joulumieltä kaikille!

Juoksuilua

Plääh. Willa aloitti vitkuttamansa juoksut perjantaina. Päivää ennen vuoden vikoja kisoja. Yhdet kisat sinne ja tänne, eli se ei sinänsä harmita. Mutta, kun juuri Äss-joelle olisi ollut niin kiva lähteä katsastamaan uutta lämmintä hallia... No toisella kertaa sitten.

Viikolla ollaan treenattu agia molempien kanssa. Perjantaina vedin meiän aamutreenit ja kokeiltiin Willankin kanssa sitä samaa putkihässäkkää, mitä muutama viikko sitten Wäinön kanssa kokeiltiin vierailutreeneissä. Puomilta poispäinkäännös suoralle putkelle, itse jää puomin toiselle puolelle ja tarkoitus saada sieltä vielä ohjattua toiseen putkeen, jonka suu on ihan puomin ylösmenon vieressä. Muutaman harjoituskierroksen ja namiavun jälkeen alkoi sujua.

Jonkinnäköinen talviväsy-masis vaivaa. Valon puute sen vissiin aiheuttaa.. Meikäläinen kun on niin kesäihminen, ettei jaksa talvikuukausista innostua. Onneksi täällä Mettäperällä sentään on lunta! Muualta lähistölltä ja Tampereen alueelta sitä ei nimittäin löydy. Hassua, että eron huomaa jo muutaman kilometrin ajelulla eteläänpäin:) Ostetaan siltikin talvimotivaatiota jostain! Muttahei- enään 10 työpäivää lomaan:)

Twistejä Jaakon opissa

Viikolla meni monta päivää hukkaan, kun kunnon flunssa otti oikeesti otteeseensa ja jouduin saikulle. Kunto ei ollut kovin korkealla vielä viikonloppuna, kun Jaakko saapui Manchesteriin oppejaan jakamaan. Treenit saatiin silti kasaan:) Onneksi (mun kunnon takia) en ollut ilmoittanut tällä kertaa, kun Willan agiliitämään. Wäinö kyllä harmitteli asiaa autossa..

Molemmat meistä taisivat käydä kierroksilla alkuun ja keskittymistä oli vaikea löytää. Videolta nolotti katsoa omaa sähläystä, kun Jaakko joutui useamman kerran sanomaan, että "tee näin", kun häsäsin muuta, enkä kuunnellut ohjeita tarkkaan. Tähän väliin pakko todeta, että sellainen koira, kuin ohjaajansakin! No kun homma lähti eteenpäin juutuimme harjoittelemaan twistejä. Koira teki kyllä tasan niin, kuin mä ohjasin, mutta mun oma twistaaminen oli vähän sinnepäin ja myöhässä. Peruuttaminen ja kääntyminen on liikkeinä tälle ohjaajalle vaikeaa:) Twistaaminen kyllä nyt kotiläksyksi meille!

Persjätöt sen sijaan sujuivat muutaman kokeilukierroksen jälkeen. Kun uskalsin olla liikaa katsomatta koiran reaktioita ja edetä omaa juoksulinjaani nopeasti ne sujuivat. Loppupuolella Willakin alkoi selvästi väsyä treenistä ja irtoaminen ja eteneminen takkusivat. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin olla iloinen siitä, että koiruus normaalisti irtoaa ja lukee esteitä välillä tosin liiankin itsenäisesti. Olis inhottavaa jos koiraa joutuis aina työntämään eteenpäin...

Jaakko oli suunnitellut taas hyvän radan meille ja vinkkejä sateli roppakaupalla. Onneksi ne ovat videolla tallessa ja niitä voi sieltä kerrata. Ja täytyy ottaa nuo twistaamiset harjoitteluun, että handlaan niitä paremmin ennen seuraavaa kertaa.

Eiliset tokoilut menivät muuten ihan kivasti. Wäinö oli ensimmäistä kertaa täysin hiljaa paikalla makuun, kun olin piilossa. Auttaakohan nämä malttiharjoitukset vaiko vieressä maannut turvallinen Jade-soturi? Willan kanssa päästiin eteenpäin noudon harjoittelussa. Kapulan pitämisaikaa pitäisi saada kasvatettua, mutta heitto ja sivulla istuminen sujuvat hienosti. Kaukkareiden istumaan nousua pitää nyt yrittää hioa pikkuhiljaa niin, ettei täpinä takajalat tee täpytystä. Liikkeenohjaus ei tuntunut neitiä haittaavan.

AGI+TOKO

Pitkästä aikaa kävin ottamassa omia agitreenejä hallilla koirien kanssa. Viikon ohjatuissa treeneissä tuli niin paljon täsmäkotiharjoittelua, että päätin pitkästä aikaa ryhdistyä ja lähteä treenaamaan. Wäinön kanssa keskityttiin takaakiertoihin, välistävetoihin ja nopeisiin käännöksiin hypyillä. Takaakierrot lähtivät sujumaan, kun ymmärsin itse tulla hypyn edestä pois. Silti muutamat rimat lensivät, kun koiruus ei jaksanut keskittyä niiden ylipääsemiseen. Kokeilin muutaman kerran olla kiukkuinen riman putoamisesta ja ehkäpä se toimi. Ainakin muutaman kerran jälkeen rimat pysyivät ylhäällä. Välistävedot sujuvat hienosti. Otin lisäksi 90asteen avokulmaa kepeille. Wäinö haki muutaman korjauksen jälkeen hyvin.

Willan kanssa keskityttiin noihin keppikulmiin, kun ne eivät perjantaiaamun treeneissä sujuneet kovin mallikkaasti. Avokulma oli edelleen hankala ja ilmeisesti sekoitti myös kepeillekiertoa, koska siinäkin Willa alkoi lukea aloittamista avokulmasta. Kun helpotin-otin lyhyemmällä matkalla saatiin aloitukset sujumaan paremmin. Selkeästi tarvitsee kuitenkin ottaa useampia toistoja, että saadaan avotkin sujumaan. Muutama keinun täsmätreeni ja palkkaus sille. Toivottavasti keinusta saadaan vielä joskus kiva este!

Tokoilimme myös eilen kimpassa Lotan ja Sennin kanssa Teivossa. Willan kanssa alkuun pääseminen oli hankalaa. Neiti vain hössäsi ja sähläsi. Kun sain oikean vireen esiin homma lähti luistamaan. Nyt pitäisi ottaa lyhyitä seuraamistreenejä-palkata vaan heti liikkeelle lähdöstä, ettei kontakti aina häviä kahden ekan askeleen jälkeen. Siitä kun on tullut jo tapa, että neiti kääntyy liikkeelle lähdön jälkeen tarkistamaan ympäristön ja jatkaa sitten kontaktissa. Samoin häiriö harjoituksia ihan sivulla istuessa. Nyt tuntui olevan kaiken ylimääräisen perään.

Wäinön kanssa otettiin malttitreenejä. Sivulla istumista HILJAA. lyhyitä pätkiä ja palkkaa jos ei piippaa. Kaukkareita myös niin, ettei väli piippauksia tule. Palkkausta pelkästään makupalalla, ei lelua ollenkaan. Selkeästi rauhallisempaa treeniä. Joudutaan varmaan hiomaan ikuisuuksia tätä piippaamista pois, mutta toisaalta ei meillä tokossa tällä hetkellä sen kummempia tavoitteita olekaan. Kunhan saataisiin tehtyä maltilla, äänettömästi, keskittyen, mutta samalla innokkaasti. Vaikea yhtälö!!! Kaikista vaikeinta on löytää se palkkauksen taso, jolla motivoi tarpeeksi, mutta ei kiihdytä.

Nyt meen taasen kukkaamaan agi-PM kisojen tulossivua. Jännää!

Muutama kuva vielä mukaan. Kuvista lumettomat on napsittu tiistaina ja lumikuva torstaina samoissa maisemissa. Nopeasti se talvi sitten tuli:)

Pikkuprinsessa 2 vee!!!

Onnea "Lilla Willa" 18.11. 2v!!!

Synttärionnittelut myös sisaruksille; Pessi, Keke, Vili ja Ferra!

Pikkuagijouluja juhlimassa

Eilen illalla pidettiin tollerimaiset pikkujoulut agiteemalla. Ohjelmassa oli epävirallinen agirata tuomareineen, jutustelua ja herkuttelua. Mukaan oli uskaltautunut tai pakotettuna muutama kepokin koirineen.

Tuomari oli laatinut nopean juoksuradan muutamilla kinkkisillä paikoilla höystettyinä. Ennen rataantutustumista arvoimme koirat osallistujille. Kepot olivat saaneet erikoisluvan valita makkaramoponsa ennakkoon. Arpaonni soi mulle vääränrotuisen eli beecee Nasun. Meillä oli kunnia myös lähteä matkaan ensimmäisinä. Oletus oli, että nyt mennään ja lujaa ja niinhän siinä kävikin. Ekalla suoralla paukutettiin jo samantien väärälle a:lle, kun Nasu kiihtyi nollasta sataan hetkessä ja hölmistynyt ohjaaja ei päässyt lähimaillekaan blokkaamaan väärää estettä:) Vauhdin hurmasta nautittiin ja rata päästiin muutamien kohlailujen (Niksu laski et 4hyllyä) jälkeen maaliin. Hauskaahan se oli! Täytyy sanoa, että taas muistan nostaa hattua noille urheille bc-ohjaajille, kuten Mapellekin, jotka saavat yhteispelin toimimaan ohjaaja herkkien ja turbovauhtisten koiriensa kanssa!

Wäinö pääsi suorittamaan rataa Jonnan kanssa. Jonna pisti varastelevan pojan aisoihin ja suoritti koko radan hienosti :) Kiva kattoa taitavaa ohjausta-vaikeat paikat selvitettiin hienosti. Willa sai kartturikseen Saaran. Kaksikon yhteispeli sujui tosi hyvin. Jopa niin hienosti, että pari pokkasikin lopuksi agijoulujen ykköspalkinnon!

Niksu suoritti radan Willan kanssa. Harjoitusta tällä parilla taisi olla takana parin hypyn verran viime keväältä. Se oli muuten Niksun ainoa agitreenikerta-mutta lahjattomathan ne treenaa... Alku lähti hienosti, mutta Willan ajautuessa väärälle esteelle kartturi karjaisi sen verran kovasti, että pikkukettu hieman hämmentyi ja hiljensi vauhtinsa ohjaajan vauhtiin. Niinpä pari hölkkäilikin loppuradan hienosti vierekkäin rataa suorittaen. Willalla tuntui olevan kivaa, kun sai lempi-ihmisensä mukaan lempiharrastukseensa:)

Hauskat kisailut olivat. Lainakoirat oli hyvä idea. Kaikki koiratkin tuntuivat olevan mukana menossa huolimatta uusista ohjaajistaan. Ainoastaan Choco lähti kesken radan mammaa morjestamaan, mutta siinäkin syynä taisi olla enemmän Jonnan takana notkuva herkkupöytä, jolle koiruus hyppäsi!

Kiitos tolleriagiporukkamme kepoineen ja hyviä ohjausvinkkejä jaellut tuomarimme pikkuagijouluista!:)

Treenausta tylsän viikon päätteeksi

Koko viikko on mennyt koirien kannalta laiskasti. Olen ollut puolikuntoinen ja silti raahautunut töihin, eikä sen jälkeen ole oikein enään jaksanut remmilenkkiä kummempaa. Tänään sitten katkaistiin tylsä viikko ja mentiin aamutreeneihimme Willan kanssa Nokialle. Hanna oli tehnyt mukavan ratapätkän, josta löytyi mm.takaakiertoja ja välistävetoja. Willa paineli radan vauhdikkaasti ja lähes tyylipuhtaasti heti alkuun. Ainoastaan ohjaajalla oli hieman hankaluuksia yllättäen jälleen peruuttamisensa kanssa. Takaperin juoksu on meidän heikoimpia lenkkejä-tai siis mun. Kun se saatiin kuntoon sujui välistä vedotkin hienosti. Luovutin Willan ohjauksen lopussa Hannalle, joka kokeili neidin kanssa yhteistyötä radalla. Hienostihan ne kulkivat. Willalla ei selvästikään ollut mitään hankaluuksia toimia toisen ohjaajan kanssa:)

Wäinö raukka on selkeästi masentunut muutaman päivän tekemättömyydestään. Liekö osansa myös sillä, että unohdin koiran ulos yksi ilta katellessani Greyn anatomiaa. Wäinö värjötteli useamman kymmenen minuutin ajan takapihalla, ennen kuin tajusin sen sisälle päästää. Pääsi koiruus sitten viereeni peiton alle lämmittelemään ja sympatiaa saadessaan muisti esittää säälittävää otusta. Wäinö nimittäin valitti vinkuen "voi mulla on niiiin kurjaaaa.." Samanlainenhan se on jos sattuu tikku menemään tassuun tai koira käy kastelemassa kylmällä ilmalla itseään lätäkössä. Silloin tosin valitus on usein kunnon huutoa ja ehtii itsekin hieman pelästymään, että mitä nyt tapahtui. Sympatian ja pienen silittelyn jälkeen ressukka sitten jatkaa menoaan häntä heiluen ja tyytyväisenä saamastaa huomiosta (unohtaen täysin mukamas kovat koittelemuksensa)!

Wäinön vitonen

Tänään kisailtiin kokonaisen yhden radan verran Tamskin omissa agikisoissa. Willa oli perjantaisen douppauksen takia pois kisoista (vointi on nyt neidillä oikein hvä) ja meillä oli Wäinön kanssa startti vasta illalla.

Onneksi luokassa oli yksi nousija, joten kerkesin hetken hengähtää rataantutustumisen jälkeen. Lähdimme radalle toisina. En ottanut paineilmaa käyttöön vielä tänään, koska emme olleet sitä päässeet aikaisemmin testaamaan, mutta Wäinö käyttäytyi silti kisapaikalla hienosti. Syöttelin sille lihapullia ennen ja jälkeen startin ja poika yllätti olemalla ihan hiljaa. Lähdössä se aloitti haukkukonserton, mutta en alkanut raivoamaan vaan näytin käsimerkillä istumista ja kun se istui kehuin kovasti ja kappas: tällä kertaa se unohti jatkaa haukuntaa! Otin muutaman askeleen etumatkan ja päästin koiran vauhtiin. Alku meni paremmin, kuin odotin selvisimme ansapuomista hyvin. Vauhti kiihtyi ja meno ei ollut taaskaan kovin hallittua. Puomin alastulossa Wäinö teki loikan, mutta mielestäni otti etutassuilla kontaktin. Ärähdin loikkaamisesta, jonka jälkeen Jämsä kuitenkin tuomitsi vitosen. Loppurata sujui myös hyvin ja kepeillä vedätin Wäinöä aika paljon ja hienostihan se sen kesti:) Hieman harmitti tuo vitonen. Meillä ei kontaktivirheitä ole ollut pitkään aikaan, paitsi nyt nämä kaksi viikon sisään. Eli kontaktitreenailua... Aika oli ihan ok, mutta olisi voinut olla silti hieman nopeampi. Toisiksi nopein vitonen.

Kaikista mukavin juttu näissä kisoissa oli kuitenkin, kun meiän mamma tuli ekaa kertaa agikisojamme katsomaan. Toivottavasti tulee toistekin:)

Willa säikäyttää!

Eilen oltiin treenamassa tokoa noutajaporukan kanssa Kangasalan pikkuhallilla. Itse tokoilu meni hyvin ja olin kovin tyytyväinen pikkutollerin treeniin. Malttoi uudessa paikassa keskittyä työskentelyyn ja on selkeästi edistynyt muutaman liikkeen suorittamisessa huolimatta vähäisestä harjoittelusta.

Paikalla makuu otettiin n.2minuuttia piilossa heti aluksi. Muuten sujui hyvin, mutta pientä piippaamista kuului loppuajan. Maltti ei meinannut riittää. Liikkeenohjaajan avustuksella tehtiin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Seisominen on vielä liikkeenä hieman kesken, nopeaan pysähdykseen tarvitaan vartaloapua. Hyppy sujuu hienosti, nyt yritetään saada vaan istumista hieman kauemmaksi itse hypystä lelun avulla. Vaikka ketterältä ketulta tuo hyppääminen ilman kolahdusta onnistuu ihan hypyn vierestäkin. Hyviä vinkkejä saatiin treeniporukalta ja nyt vaan niskasta itseä kiinni ja tokoilemaan hieman useammin.

Wäinön kanssa tokoilumme oli pelkkiä malttiharjoituksia. Makailua ja sivulla istumista ilman piippaamista. Sujui suorastaan luvattoman hyvin. Koiruus oli lähes äänetön koko ajan, vaikka välillä vieressä oli häiriötä toisen koiran treenaamisesta ja palkkauksesta johtuen. Mahtava Wäinö!

Kotiin tultuamme Willa oksenteli muutamaan kertaan, joka ei sinäänsä ole kovin ihmeellistä. Willa oksentaa aika usein, kun maha on tyhjä. Siinä rauhassa sitten rupesin leipomaan (huom! minä leipomaan!)pyhäinpäiväksi mutakakkua, kun yht`äkkiä pelästyin niin, että vatkain lensi täydessä vauhdissa päin seinää. Willa tuli keittiöön ja muistutti kuonoltaan lähes buldoggia! Koko kuono oli turvonnut palloksi ja silmät olivat verestävän punaiset (kunnon halloween look näin jälkeenpäin mietittynä). Itse pelästyin niin, että en osannut hetkeen toimia järkevästi, kun yritin löytää päivystävän numeroa. Onneksi Niksu oli rauhallinen ja n. kuuden turhan soiton jälkeen oikea päivystävä saatiin langan päähän. Samalla yritin epätoivoisesti tutkia Willaa mahdollisen pistos tai puremajäljen löytämiseksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen reaktio johtuisi joko ötökän pistosta tai autossa repustani löytyneestä mandariinistä, jota Willa oli kuljettanut toiselle penkille. Kyytäkin pohdittiin, mutta tähän vuodeanaikaan se on jo aika epätodennäköistä. Sain ohjeeksi selvittää myös muiden treenikavereiden voinnin, jotta teollisuusalueella mahdollisesti ilmassa olleet myrkyt voitaisiin sulkea pois aiheuttajista. Ohjeena oli kiireesti syöttää kortisonia sisältävää kyytablettia ja seurata koiran vointia jonkin aikaa. Jos kortisoni ei tuntuisi auttavan pitäisi lähteä vastaanotolle ja jos koiran muuttuisi väsyneeksi tms. myös nesteytystä tarvittaisiin. Kortisoni kuitenkin tehosi aika nopeasti. Puolen tunnin päästä silmät näyttivät jo normaaleilta ja koira kävi itse juomassa. Illan mittaan turvotus laski pikkuhiljaa ja päivystyskäyntiä ei tarvittu. Willa oli koko ajan oma itsensä; häntä heilui, kerjäsi huomiota ja yritti jopa leikkiäkin. Ruokakin upposi aina nälkäiseen pikkukoiraan normaaliin tapaan.

Nyt aamulla näyttää siltä, että tapahtumasta selvittiin kovalla säikähdyksellä ja kortisonitablettejen avulla. ONNEKSI! Mutta kovan onnen pikkukoira Willa kyllä on. Kahteen otteeseen se on jo päässyt nauttimaan vaarallisia aineita; xylitolipastilleja ja finnrexin lääkejauhetta, joista kummastakin on tullut voimakkaat oireet. Ylimääräisiä lääkärissä käyntejäkin tuli alle vuoden ikäisenä muutamia. Ja nyt tämä, jonka aihettajasta ei kyllä tule olemaan varmuutta. Itse epäilen vahvasti sitä mandariinia. Willa itse tuntuu vaan nauttivan aikaansaamastaan ylimääräisestä huomiosta. Eilenkin illalla se kellahti nautiskellen mun kainaloon sohvalla ja muistutti pienellä nenän tökkäisyllä, että jatkahan vielä rapsuttelua...

Tollerimestaruus Tampesterissa

Tolleriyhdistyksen agimestaruudet ratkottiin eilen Niihamaassa. Mukava määrä punaturkkeja oli päässyt paikanpäälle! Ja vaikka päivä oli pitkä jäi kisoista todella :) mieli. On meidän tolleriagiporukka vaan aika mahtavaa!

Willan eka rata oli hieman ennen puoltapäivää. Kyseessä oli virallinen agirata, jonne raahattiin myös se ikävä keinukin mukaan. Muutama enemmän mietiskelyä vaativa paikka radalla oli, mutta muuten suht koht sujuva pätkä. Keinu tuli eteen melko alussa ja, kun sen epäilyistä huolimatta suoritimme kerta heitolla oli loppu rata hieman rennompaa menoa. Vauhtia pikkuneidistä löytyi ja kivoihin miinuksiin päästiinkin. Viimeisen esteen jälkeen riemu oli rajaton, kun pitkään odotettu agiratanolla mukaan kapsahti!!! Kaupan päälle luokkavoitto ja luokan parhaan novascotiannoutajan titteli! -Hieno ja ihanan ruskea noutajatalutin mukaan saatiin:)

Wäinön eka oli myös agirata. Koiruus kävi lähdössä jälleen kierroksilla ja otinkin lähdön nopeana. Hieman olin myöhässä takaakierrossa, mutta Wäpä hoiteli homman. Meno yltyi radalla aika huimapäiseksi ja tuntui, ettei koira ollut käsissä juuri ollenkaan. Loppuunasti luulin, että nollarataa tehtiin, mutta vaisut aplodit paljastivat totuuden. Vitonen oli tullut A:n kontaktilta. Se olikin eka kontaktivirhe piiitkään aikaan. Aika oli kuitenkin sen verran nopea, että päästiin pokkaamaan luokan parhaan novascotiannoutajan titteli.

Kahden radan jälkeen molemmat tuplaveet olivat tiukasti mukana mestaruustaistossa. Pienoinen jännitys oli taskussa hyppyradalle mentäessä. Willan kanssa jätin alussa toteuttamatta jaakotuksen, jonka tuloksena sain koiran ohjattua suoraan väärään putkeen. Loppurata mentiin kovaa ja kertailtiin kepit uudelleen. Muuten ihan hyvä, mutta Hyllyrata. Wäinön kanssa mulla hajosikin sitten koko pakka käsiin! Tuli todettua, että kesken radan voi vielä tehdä muutakin, kuin nostella housuja ja korjailla hiuksia. Nimittäin hekottaa täysillä! Wäinö kääntyi kyselemään kesken hyppysuoran, jonka tuloksena kieppasuja ja vauhdin ottoa rimoista. Sen jälkeen täysin käsittämätöntä kiepsausta, jossain ratanauhojen lähellä. Tässä vaiheessa en voinut muuta, kuin nauraa. Käskyjä en saanut suustani vaan yritin ohjauksella pelastaa tilannetta samalla hekottaessani omaa möhlintää. Ihmeen kaupalla sitä kokosi itsensä niin, että loppurata menikin mallikkaasti. Mutta saldona 15vp.

Mestaruudet pokkasivat medeissä Jonna ja Choco, jotka tekivät tosi hienon nollan hyppiksellä! Maxeissa kiertopytyn kotiin veivät hienosti Pentti ja Raisa. Willa sijoittui medimestaruuskisan 2. ja tosi upeat ja nopeat radat tehnyt medimies Viggo ja Saara 3. Maxeissa 2. sijalle pääsivät Moona ja Mervi ja Wäinö ylsi 3.sijalle. Tosi tyytyväisiä oltiin hienoihin sijoituksiin ja upeisiin palkintoihimme:)

Oli kiva nähdä monta taitavaa punaturkkia agiliitämässä. Kyllä nämä punaiset ferrarit vielä antavat kovaa vastusta beeseille ja muille nopeille agikiitäjille!

Willan missio

Pikkukettu löysi eilen metsälenkillä itsellen tärkeän tehtävän. Tein Wäinölle kepillä muistinoutoharjoituksen. Kateellinen pikkukettu palasi metsästä samannäköistä keppiä ylpeänä kantaen ja sitä esitellen. Koko metsätaipaleen ajan kettu sitä uutterasti kantoi ja piti varovasti nouto-otteessaan, ei pureskellut aarretaan ollenkaan.
Siinä vaiheessa, kun otan koirat kiinni luopuu Wäinö yleensä kepeistään ja muista löydöistään. Mutta ei meidän pikkukettu. Ylpeänä, häntä ja pää korkealla pystyssä se toteutti tehtäväänsä; kantoi aarretta kohti kotia kertaakaan sitä pudottamatta tai ympärille vilkuilematta. Wäinön yrittäessä hieman härnätä ottamalla kepin toisesta reunasta kiinni palautti kettu sen aisoihin yhdellä tiukalla murahduksella. Aarre on nyt kotipihassa ja ylpeä pikkukettu muistaa sen olemassaolon ensimmäiseksi joka kerta pihalle päästessään.

Pienestä syntyy ilo ihmisen arkiaamuun...

Möllinä blogaamassa

Kokeilen nyt vihdosta viimein aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Saa nähdä tuleeko tätä kirjoitettua useammin,kuin nettipäivityksiä....

Ihanaa, kun tässä on pohja valmiina-ei tarvitse, kuin kirjoittaa!!!