Wäinön vitonen

Tänään kisailtiin kokonaisen yhden radan verran Tamskin omissa agikisoissa. Willa oli perjantaisen douppauksen takia pois kisoista (vointi on nyt neidillä oikein hvä) ja meillä oli Wäinön kanssa startti vasta illalla.

Onneksi luokassa oli yksi nousija, joten kerkesin hetken hengähtää rataantutustumisen jälkeen. Lähdimme radalle toisina. En ottanut paineilmaa käyttöön vielä tänään, koska emme olleet sitä päässeet aikaisemmin testaamaan, mutta Wäinö käyttäytyi silti kisapaikalla hienosti. Syöttelin sille lihapullia ennen ja jälkeen startin ja poika yllätti olemalla ihan hiljaa. Lähdössä se aloitti haukkukonserton, mutta en alkanut raivoamaan vaan näytin käsimerkillä istumista ja kun se istui kehuin kovasti ja kappas: tällä kertaa se unohti jatkaa haukuntaa! Otin muutaman askeleen etumatkan ja päästin koiran vauhtiin. Alku meni paremmin, kuin odotin selvisimme ansapuomista hyvin. Vauhti kiihtyi ja meno ei ollut taaskaan kovin hallittua. Puomin alastulossa Wäinö teki loikan, mutta mielestäni otti etutassuilla kontaktin. Ärähdin loikkaamisesta, jonka jälkeen Jämsä kuitenkin tuomitsi vitosen. Loppurata sujui myös hyvin ja kepeillä vedätin Wäinöä aika paljon ja hienostihan se sen kesti:) Hieman harmitti tuo vitonen. Meillä ei kontaktivirheitä ole ollut pitkään aikaan, paitsi nyt nämä kaksi viikon sisään. Eli kontaktitreenailua... Aika oli ihan ok, mutta olisi voinut olla silti hieman nopeampi. Toisiksi nopein vitonen.

Kaikista mukavin juttu näissä kisoissa oli kuitenkin, kun meiän mamma tuli ekaa kertaa agikisojamme katsomaan. Toivottavasti tulee toistekin:)