Viikolla meni monta päivää hukkaan, kun kunnon flunssa otti oikeesti otteeseensa ja jouduin saikulle. Kunto ei ollut kovin korkealla vielä viikonloppuna, kun Jaakko saapui Manchesteriin oppejaan jakamaan. Treenit saatiin silti kasaan:) Onneksi (mun kunnon takia) en ollut ilmoittanut tällä kertaa, kun Willan agiliitämään. Wäinö kyllä harmitteli asiaa autossa..
Molemmat meistä taisivat käydä kierroksilla alkuun ja keskittymistä oli vaikea löytää. Videolta nolotti katsoa omaa sähläystä, kun Jaakko joutui useamman kerran sanomaan, että "tee näin", kun häsäsin muuta, enkä kuunnellut ohjeita tarkkaan. Tähän väliin pakko todeta, että sellainen koira, kuin ohjaajansakin! No kun homma lähti eteenpäin juutuimme harjoittelemaan twistejä. Koira teki kyllä tasan niin, kuin mä ohjasin, mutta mun oma twistaaminen oli vähän sinnepäin ja myöhässä. Peruuttaminen ja kääntyminen on liikkeinä tälle ohjaajalle vaikeaa:) Twistaaminen kyllä nyt kotiläksyksi meille!
Persjätöt sen sijaan sujuivat muutaman kokeilukierroksen jälkeen. Kun uskalsin olla liikaa katsomatta koiran reaktioita ja edetä omaa juoksulinjaani nopeasti ne sujuivat. Loppupuolella Willakin alkoi selvästi väsyä treenistä ja irtoaminen ja eteneminen takkusivat. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin olla iloinen siitä, että koiruus normaalisti irtoaa ja lukee esteitä välillä tosin liiankin itsenäisesti. Olis inhottavaa jos koiraa joutuis aina työntämään eteenpäin...
Jaakko oli suunnitellut taas hyvän radan meille ja vinkkejä sateli roppakaupalla. Onneksi ne ovat videolla tallessa ja niitä voi sieltä kerrata. Ja täytyy ottaa nuo twistaamiset harjoitteluun, että handlaan niitä paremmin ennen seuraavaa kertaa.
Eiliset tokoilut menivät muuten ihan kivasti. Wäinö oli ensimmäistä kertaa täysin hiljaa paikalla makuun, kun olin piilossa. Auttaakohan nämä malttiharjoitukset vaiko vieressä maannut turvallinen Jade-soturi? Willan kanssa päästiin eteenpäin noudon harjoittelussa. Kapulan pitämisaikaa pitäisi saada kasvatettua, mutta heitto ja sivulla istuminen sujuvat hienosti. Kaukkareiden istumaan nousua pitää nyt yrittää hioa pikkuhiljaa niin, ettei täpinä takajalat tee täpytystä. Liikkeenohjaus ei tuntunut neitiä haittaavan.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
lauantai 22. marraskuuta 2008
AGI+TOKO
Pitkästä aikaa kävin ottamassa omia agitreenejä hallilla koirien kanssa. Viikon ohjatuissa treeneissä tuli niin paljon täsmäkotiharjoittelua, että päätin pitkästä aikaa ryhdistyä ja lähteä treenaamaan. Wäinön kanssa keskityttiin takaakiertoihin, välistävetoihin ja nopeisiin käännöksiin hypyillä. Takaakierrot lähtivät sujumaan, kun ymmärsin itse tulla hypyn edestä pois. Silti muutamat rimat lensivät, kun koiruus ei jaksanut keskittyä niiden ylipääsemiseen. Kokeilin muutaman kerran olla kiukkuinen riman putoamisesta ja ehkäpä se toimi. Ainakin muutaman kerran jälkeen rimat pysyivät ylhäällä. Välistävedot sujuvat hienosti. Otin lisäksi 90asteen avokulmaa kepeille. Wäinö haki muutaman korjauksen jälkeen hyvin.
Willan kanssa keskityttiin noihin keppikulmiin, kun ne eivät perjantaiaamun treeneissä sujuneet kovin mallikkaasti. Avokulma oli edelleen hankala ja ilmeisesti sekoitti myös kepeillekiertoa, koska siinäkin Willa alkoi lukea aloittamista avokulmasta. Kun helpotin-otin lyhyemmällä matkalla saatiin aloitukset sujumaan paremmin. Selkeästi tarvitsee kuitenkin ottaa useampia toistoja, että saadaan avotkin sujumaan. Muutama keinun täsmätreeni ja palkkaus sille. Toivottavasti keinusta saadaan vielä joskus kiva este!
Tokoilimme myös eilen kimpassa Lotan ja Sennin kanssa Teivossa. Willan kanssa alkuun pääseminen oli hankalaa. Neiti vain hössäsi ja sähläsi. Kun sain oikean vireen esiin homma lähti luistamaan. Nyt pitäisi ottaa lyhyitä seuraamistreenejä-palkata vaan heti liikkeelle lähdöstä, ettei kontakti aina häviä kahden ekan askeleen jälkeen. Siitä kun on tullut jo tapa, että neiti kääntyy liikkeelle lähdön jälkeen tarkistamaan ympäristön ja jatkaa sitten kontaktissa. Samoin häiriö harjoituksia ihan sivulla istuessa. Nyt tuntui olevan kaiken ylimääräisen perään.
Wäinön kanssa otettiin malttitreenejä. Sivulla istumista HILJAA. lyhyitä pätkiä ja palkkaa jos ei piippaa. Kaukkareita myös niin, ettei väli piippauksia tule. Palkkausta pelkästään makupalalla, ei lelua ollenkaan. Selkeästi rauhallisempaa treeniä. Joudutaan varmaan hiomaan ikuisuuksia tätä piippaamista pois, mutta toisaalta ei meillä tokossa tällä hetkellä sen kummempia tavoitteita olekaan. Kunhan saataisiin tehtyä maltilla, äänettömästi, keskittyen, mutta samalla innokkaasti. Vaikea yhtälö!!! Kaikista vaikeinta on löytää se palkkauksen taso, jolla motivoi tarpeeksi, mutta ei kiihdytä.
Nyt meen taasen kukkaamaan agi-PM kisojen tulossivua. Jännää!
Muutama kuva vielä mukaan. Kuvista lumettomat on napsittu tiistaina ja lumikuva torstaina samoissa maisemissa. Nopeasti se talvi sitten tuli:)
Willan kanssa keskityttiin noihin keppikulmiin, kun ne eivät perjantaiaamun treeneissä sujuneet kovin mallikkaasti. Avokulma oli edelleen hankala ja ilmeisesti sekoitti myös kepeillekiertoa, koska siinäkin Willa alkoi lukea aloittamista avokulmasta. Kun helpotin-otin lyhyemmällä matkalla saatiin aloitukset sujumaan paremmin. Selkeästi tarvitsee kuitenkin ottaa useampia toistoja, että saadaan avotkin sujumaan. Muutama keinun täsmätreeni ja palkkaus sille. Toivottavasti keinusta saadaan vielä joskus kiva este!
Tokoilimme myös eilen kimpassa Lotan ja Sennin kanssa Teivossa. Willan kanssa alkuun pääseminen oli hankalaa. Neiti vain hössäsi ja sähläsi. Kun sain oikean vireen esiin homma lähti luistamaan. Nyt pitäisi ottaa lyhyitä seuraamistreenejä-palkata vaan heti liikkeelle lähdöstä, ettei kontakti aina häviä kahden ekan askeleen jälkeen. Siitä kun on tullut jo tapa, että neiti kääntyy liikkeelle lähdön jälkeen tarkistamaan ympäristön ja jatkaa sitten kontaktissa. Samoin häiriö harjoituksia ihan sivulla istuessa. Nyt tuntui olevan kaiken ylimääräisen perään.
Wäinön kanssa otettiin malttitreenejä. Sivulla istumista HILJAA. lyhyitä pätkiä ja palkkaa jos ei piippaa. Kaukkareita myös niin, ettei väli piippauksia tule. Palkkausta pelkästään makupalalla, ei lelua ollenkaan. Selkeästi rauhallisempaa treeniä. Joudutaan varmaan hiomaan ikuisuuksia tätä piippaamista pois, mutta toisaalta ei meillä tokossa tällä hetkellä sen kummempia tavoitteita olekaan. Kunhan saataisiin tehtyä maltilla, äänettömästi, keskittyen, mutta samalla innokkaasti. Vaikea yhtälö!!! Kaikista vaikeinta on löytää se palkkauksen taso, jolla motivoi tarpeeksi, mutta ei kiihdytä.
Nyt meen taasen kukkaamaan agi-PM kisojen tulossivua. Jännää!
Muutama kuva vielä mukaan. Kuvista lumettomat on napsittu tiistaina ja lumikuva torstaina samoissa maisemissa. Nopeasti se talvi sitten tuli:)
maanantai 17. marraskuuta 2008
Pikkuprinsessa 2 vee!!!
Onnea "Lilla Willa" 18.11. 2v!!!Synttärionnittelut myös sisaruksille; Pessi, Keke, Vili ja Ferra!
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Pikkuagijouluja juhlimassa
Eilen illalla pidettiin tollerimaiset pikkujoulut agiteemalla. Ohjelmassa oli epävirallinen agirata tuomareineen, jutustelua ja herkuttelua. Mukaan oli uskaltautunut tai pakotettuna muutama kepokin koirineen.
Tuomari oli laatinut nopean juoksuradan muutamilla kinkkisillä paikoilla höystettyinä. Ennen rataantutustumista arvoimme koirat osallistujille. Kepot olivat saaneet erikoisluvan valita makkaramoponsa ennakkoon. Arpaonni soi mulle vääränrotuisen eli beecee Nasun. Meillä oli kunnia myös lähteä matkaan ensimmäisinä. Oletus oli, että nyt mennään ja lujaa ja niinhän siinä kävikin. Ekalla suoralla paukutettiin jo samantien väärälle a:lle, kun Nasu kiihtyi nollasta sataan hetkessä ja hölmistynyt ohjaaja ei päässyt lähimaillekaan blokkaamaan väärää estettä:) Vauhdin hurmasta nautittiin ja rata päästiin muutamien kohlailujen (Niksu laski et 4hyllyä) jälkeen maaliin. Hauskaahan se oli! Täytyy sanoa, että taas muistan nostaa hattua noille urheille bc-ohjaajille, kuten Mapellekin, jotka saavat yhteispelin toimimaan ohjaaja herkkien ja turbovauhtisten koiriensa kanssa!
Wäinö pääsi suorittamaan rataa Jonnan kanssa. Jonna pisti varastelevan pojan aisoihin ja suoritti koko radan hienosti :) Kiva kattoa taitavaa ohjausta-vaikeat paikat selvitettiin hienosti. Willa sai kartturikseen Saaran. Kaksikon yhteispeli sujui tosi hyvin. Jopa niin hienosti, että pari pokkasikin lopuksi agijoulujen ykköspalkinnon!
Niksu suoritti radan Willan kanssa. Harjoitusta tällä parilla taisi olla takana parin hypyn verran viime keväältä. Se oli muuten Niksun ainoa agitreenikerta-mutta lahjattomathan ne treenaa... Alku lähti hienosti, mutta Willan ajautuessa väärälle esteelle kartturi karjaisi sen verran kovasti, että pikkukettu hieman hämmentyi ja hiljensi vauhtinsa ohjaajan vauhtiin. Niinpä pari hölkkäilikin loppuradan hienosti vierekkäin rataa suorittaen. Willalla tuntui olevan kivaa, kun sai lempi-ihmisensä mukaan lempiharrastukseensa:)
Hauskat kisailut olivat. Lainakoirat oli hyvä idea. Kaikki koiratkin tuntuivat olevan mukana menossa huolimatta uusista ohjaajistaan. Ainoastaan Choco lähti kesken radan mammaa morjestamaan, mutta siinäkin syynä taisi olla enemmän Jonnan takana notkuva herkkupöytä, jolle koiruus hyppäsi!
Kiitos tolleriagiporukkamme kepoineen ja hyviä ohjausvinkkejä jaellut tuomarimme pikkuagijouluista!:)
Tuomari oli laatinut nopean juoksuradan muutamilla kinkkisillä paikoilla höystettyinä. Ennen rataantutustumista arvoimme koirat osallistujille. Kepot olivat saaneet erikoisluvan valita makkaramoponsa ennakkoon. Arpaonni soi mulle vääränrotuisen eli beecee Nasun. Meillä oli kunnia myös lähteä matkaan ensimmäisinä. Oletus oli, että nyt mennään ja lujaa ja niinhän siinä kävikin. Ekalla suoralla paukutettiin jo samantien väärälle a:lle, kun Nasu kiihtyi nollasta sataan hetkessä ja hölmistynyt ohjaaja ei päässyt lähimaillekaan blokkaamaan väärää estettä:) Vauhdin hurmasta nautittiin ja rata päästiin muutamien kohlailujen (Niksu laski et 4hyllyä) jälkeen maaliin. Hauskaahan se oli! Täytyy sanoa, että taas muistan nostaa hattua noille urheille bc-ohjaajille, kuten Mapellekin, jotka saavat yhteispelin toimimaan ohjaaja herkkien ja turbovauhtisten koiriensa kanssa!
Wäinö pääsi suorittamaan rataa Jonnan kanssa. Jonna pisti varastelevan pojan aisoihin ja suoritti koko radan hienosti :) Kiva kattoa taitavaa ohjausta-vaikeat paikat selvitettiin hienosti. Willa sai kartturikseen Saaran. Kaksikon yhteispeli sujui tosi hyvin. Jopa niin hienosti, että pari pokkasikin lopuksi agijoulujen ykköspalkinnon!
Niksu suoritti radan Willan kanssa. Harjoitusta tällä parilla taisi olla takana parin hypyn verran viime keväältä. Se oli muuten Niksun ainoa agitreenikerta-mutta lahjattomathan ne treenaa... Alku lähti hienosti, mutta Willan ajautuessa väärälle esteelle kartturi karjaisi sen verran kovasti, että pikkukettu hieman hämmentyi ja hiljensi vauhtinsa ohjaajan vauhtiin. Niinpä pari hölkkäilikin loppuradan hienosti vierekkäin rataa suorittaen. Willalla tuntui olevan kivaa, kun sai lempi-ihmisensä mukaan lempiharrastukseensa:)
Hauskat kisailut olivat. Lainakoirat oli hyvä idea. Kaikki koiratkin tuntuivat olevan mukana menossa huolimatta uusista ohjaajistaan. Ainoastaan Choco lähti kesken radan mammaa morjestamaan, mutta siinäkin syynä taisi olla enemmän Jonnan takana notkuva herkkupöytä, jolle koiruus hyppäsi!
Kiitos tolleriagiporukkamme kepoineen ja hyviä ohjausvinkkejä jaellut tuomarimme pikkuagijouluista!:)
perjantai 7. marraskuuta 2008
Treenausta tylsän viikon päätteeksi
Koko viikko on mennyt koirien kannalta laiskasti. Olen ollut puolikuntoinen ja silti raahautunut töihin, eikä sen jälkeen ole oikein enään jaksanut remmilenkkiä kummempaa. Tänään sitten katkaistiin tylsä viikko ja mentiin aamutreeneihimme Willan kanssa Nokialle. Hanna oli tehnyt mukavan ratapätkän, josta löytyi mm.takaakiertoja ja välistävetoja. Willa paineli radan vauhdikkaasti ja lähes tyylipuhtaasti heti alkuun. Ainoastaan ohjaajalla oli hieman hankaluuksia yllättäen jälleen peruuttamisensa kanssa. Takaperin juoksu on meidän heikoimpia lenkkejä-tai siis mun. Kun se saatiin kuntoon sujui välistä vedotkin hienosti. Luovutin Willan ohjauksen lopussa Hannalle, joka kokeili neidin kanssa yhteistyötä radalla. Hienostihan ne kulkivat. Willalla ei selvästikään ollut mitään hankaluuksia toimia toisen ohjaajan kanssa:)
Wäinö raukka on selkeästi masentunut muutaman päivän tekemättömyydestään. Liekö osansa myös sillä, että unohdin koiran ulos yksi ilta katellessani Greyn anatomiaa. Wäinö värjötteli useamman kymmenen minuutin ajan takapihalla, ennen kuin tajusin sen sisälle päästää. Pääsi koiruus sitten viereeni peiton alle lämmittelemään ja sympatiaa saadessaan muisti esittää säälittävää otusta. Wäinö nimittäin valitti vinkuen "voi mulla on niiiin kurjaaaa.." Samanlainenhan se on jos sattuu tikku menemään tassuun tai koira käy kastelemassa kylmällä ilmalla itseään lätäkössä. Silloin tosin valitus on usein kunnon huutoa ja ehtii itsekin hieman pelästymään, että mitä nyt tapahtui. Sympatian ja pienen silittelyn jälkeen ressukka sitten jatkaa menoaan häntä heiluen ja tyytyväisenä saamastaa huomiosta (unohtaen täysin mukamas kovat koittelemuksensa)!
Wäinö raukka on selkeästi masentunut muutaman päivän tekemättömyydestään. Liekö osansa myös sillä, että unohdin koiran ulos yksi ilta katellessani Greyn anatomiaa. Wäinö värjötteli useamman kymmenen minuutin ajan takapihalla, ennen kuin tajusin sen sisälle päästää. Pääsi koiruus sitten viereeni peiton alle lämmittelemään ja sympatiaa saadessaan muisti esittää säälittävää otusta. Wäinö nimittäin valitti vinkuen "voi mulla on niiiin kurjaaaa.." Samanlainenhan se on jos sattuu tikku menemään tassuun tai koira käy kastelemassa kylmällä ilmalla itseään lätäkössä. Silloin tosin valitus on usein kunnon huutoa ja ehtii itsekin hieman pelästymään, että mitä nyt tapahtui. Sympatian ja pienen silittelyn jälkeen ressukka sitten jatkaa menoaan häntä heiluen ja tyytyväisenä saamastaa huomiosta (unohtaen täysin mukamas kovat koittelemuksensa)!
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Wäinön vitonen
Tänään kisailtiin kokonaisen yhden radan verran Tamskin omissa agikisoissa. Willa oli perjantaisen douppauksen takia pois kisoista (vointi on nyt neidillä oikein hvä) ja meillä oli Wäinön kanssa startti vasta illalla.
Onneksi luokassa oli yksi nousija, joten kerkesin hetken hengähtää rataantutustumisen jälkeen. Lähdimme radalle toisina. En ottanut paineilmaa käyttöön vielä tänään, koska emme olleet sitä päässeet aikaisemmin testaamaan, mutta Wäinö käyttäytyi silti kisapaikalla hienosti. Syöttelin sille lihapullia ennen ja jälkeen startin ja poika yllätti olemalla ihan hiljaa. Lähdössä se aloitti haukkukonserton, mutta en alkanut raivoamaan vaan näytin käsimerkillä istumista ja kun se istui kehuin kovasti ja kappas: tällä kertaa se unohti jatkaa haukuntaa! Otin muutaman askeleen etumatkan ja päästin koiran vauhtiin. Alku meni paremmin, kuin odotin selvisimme ansapuomista hyvin. Vauhti kiihtyi ja meno ei ollut taaskaan kovin hallittua. Puomin alastulossa Wäinö teki loikan, mutta mielestäni otti etutassuilla kontaktin. Ärähdin loikkaamisesta, jonka jälkeen Jämsä kuitenkin tuomitsi vitosen. Loppurata sujui myös hyvin ja kepeillä vedätin Wäinöä aika paljon ja hienostihan se sen kesti:) Hieman harmitti tuo vitonen. Meillä ei kontaktivirheitä ole ollut pitkään aikaan, paitsi nyt nämä kaksi viikon sisään. Eli kontaktitreenailua... Aika oli ihan ok, mutta olisi voinut olla silti hieman nopeampi. Toisiksi nopein vitonen.
Kaikista mukavin juttu näissä kisoissa oli kuitenkin, kun meiän mamma tuli ekaa kertaa agikisojamme katsomaan. Toivottavasti tulee toistekin:)
Onneksi luokassa oli yksi nousija, joten kerkesin hetken hengähtää rataantutustumisen jälkeen. Lähdimme radalle toisina. En ottanut paineilmaa käyttöön vielä tänään, koska emme olleet sitä päässeet aikaisemmin testaamaan, mutta Wäinö käyttäytyi silti kisapaikalla hienosti. Syöttelin sille lihapullia ennen ja jälkeen startin ja poika yllätti olemalla ihan hiljaa. Lähdössä se aloitti haukkukonserton, mutta en alkanut raivoamaan vaan näytin käsimerkillä istumista ja kun se istui kehuin kovasti ja kappas: tällä kertaa se unohti jatkaa haukuntaa! Otin muutaman askeleen etumatkan ja päästin koiran vauhtiin. Alku meni paremmin, kuin odotin selvisimme ansapuomista hyvin. Vauhti kiihtyi ja meno ei ollut taaskaan kovin hallittua. Puomin alastulossa Wäinö teki loikan, mutta mielestäni otti etutassuilla kontaktin. Ärähdin loikkaamisesta, jonka jälkeen Jämsä kuitenkin tuomitsi vitosen. Loppurata sujui myös hyvin ja kepeillä vedätin Wäinöä aika paljon ja hienostihan se sen kesti:) Hieman harmitti tuo vitonen. Meillä ei kontaktivirheitä ole ollut pitkään aikaan, paitsi nyt nämä kaksi viikon sisään. Eli kontaktitreenailua... Aika oli ihan ok, mutta olisi voinut olla silti hieman nopeampi. Toisiksi nopein vitonen.
Kaikista mukavin juttu näissä kisoissa oli kuitenkin, kun meiän mamma tuli ekaa kertaa agikisojamme katsomaan. Toivottavasti tulee toistekin:)
lauantai 1. marraskuuta 2008
Willa säikäyttää!
Eilen oltiin treenamassa tokoa noutajaporukan kanssa Kangasalan pikkuhallilla. Itse tokoilu meni hyvin ja olin kovin tyytyväinen pikkutollerin treeniin. Malttoi uudessa paikassa keskittyä työskentelyyn ja on selkeästi edistynyt muutaman liikkeen suorittamisessa huolimatta vähäisestä harjoittelusta.
Paikalla makuu otettiin n.2minuuttia piilossa heti aluksi. Muuten sujui hyvin, mutta pientä piippaamista kuului loppuajan. Maltti ei meinannut riittää. Liikkeenohjaajan avustuksella tehtiin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Seisominen on vielä liikkeenä hieman kesken, nopeaan pysähdykseen tarvitaan vartaloapua. Hyppy sujuu hienosti, nyt yritetään saada vaan istumista hieman kauemmaksi itse hypystä lelun avulla. Vaikka ketterältä ketulta tuo hyppääminen ilman kolahdusta onnistuu ihan hypyn vierestäkin. Hyviä vinkkejä saatiin treeniporukalta ja nyt vaan niskasta itseä kiinni ja tokoilemaan hieman useammin.
Wäinön kanssa tokoilumme oli pelkkiä malttiharjoituksia. Makailua ja sivulla istumista ilman piippaamista. Sujui suorastaan luvattoman hyvin. Koiruus oli lähes äänetön koko ajan, vaikka välillä vieressä oli häiriötä toisen koiran treenaamisesta ja palkkauksesta johtuen. Mahtava Wäinö!
Kotiin tultuamme Willa oksenteli muutamaan kertaan, joka ei sinäänsä ole kovin ihmeellistä. Willa oksentaa aika usein, kun maha on tyhjä. Siinä rauhassa sitten rupesin leipomaan (huom! minä leipomaan!)pyhäinpäiväksi mutakakkua, kun yht`äkkiä pelästyin niin, että vatkain lensi täydessä vauhdissa päin seinää. Willa tuli keittiöön ja muistutti kuonoltaan lähes buldoggia! Koko kuono oli turvonnut palloksi ja silmät olivat verestävän punaiset (kunnon halloween look näin jälkeenpäin mietittynä). Itse pelästyin niin, että en osannut hetkeen toimia järkevästi, kun yritin löytää päivystävän numeroa. Onneksi Niksu oli rauhallinen ja n. kuuden turhan soiton jälkeen oikea päivystävä saatiin langan päähän. Samalla yritin epätoivoisesti tutkia Willaa mahdollisen pistos tai puremajäljen löytämiseksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen reaktio johtuisi joko ötökän pistosta tai autossa repustani löytyneestä mandariinistä, jota Willa oli kuljettanut toiselle penkille. Kyytäkin pohdittiin, mutta tähän vuodeanaikaan se on jo aika epätodennäköistä. Sain ohjeeksi selvittää myös muiden treenikavereiden voinnin, jotta teollisuusalueella mahdollisesti ilmassa olleet myrkyt voitaisiin sulkea pois aiheuttajista. Ohjeena oli kiireesti syöttää kortisonia sisältävää kyytablettia ja seurata koiran vointia jonkin aikaa. Jos kortisoni ei tuntuisi auttavan pitäisi lähteä vastaanotolle ja jos koiran muuttuisi väsyneeksi tms. myös nesteytystä tarvittaisiin. Kortisoni kuitenkin tehosi aika nopeasti. Puolen tunnin päästä silmät näyttivät jo normaaleilta ja koira kävi itse juomassa. Illan mittaan turvotus laski pikkuhiljaa ja päivystyskäyntiä ei tarvittu. Willa oli koko ajan oma itsensä; häntä heilui, kerjäsi huomiota ja yritti jopa leikkiäkin. Ruokakin upposi aina nälkäiseen pikkukoiraan normaaliin tapaan.
Nyt aamulla näyttää siltä, että tapahtumasta selvittiin kovalla säikähdyksellä ja kortisonitablettejen avulla. ONNEKSI! Mutta kovan onnen pikkukoira Willa kyllä on. Kahteen otteeseen se on jo päässyt nauttimaan vaarallisia aineita; xylitolipastilleja ja finnrexin lääkejauhetta, joista kummastakin on tullut voimakkaat oireet. Ylimääräisiä lääkärissä käyntejäkin tuli alle vuoden ikäisenä muutamia. Ja nyt tämä, jonka aihettajasta ei kyllä tule olemaan varmuutta. Itse epäilen vahvasti sitä mandariinia. Willa itse tuntuu vaan nauttivan aikaansaamastaan ylimääräisestä huomiosta. Eilenkin illalla se kellahti nautiskellen mun kainaloon sohvalla ja muistutti pienellä nenän tökkäisyllä, että jatkahan vielä rapsuttelua...
Paikalla makuu otettiin n.2minuuttia piilossa heti aluksi. Muuten sujui hyvin, mutta pientä piippaamista kuului loppuajan. Maltti ei meinannut riittää. Liikkeenohjaajan avustuksella tehtiin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Seisominen on vielä liikkeenä hieman kesken, nopeaan pysähdykseen tarvitaan vartaloapua. Hyppy sujuu hienosti, nyt yritetään saada vaan istumista hieman kauemmaksi itse hypystä lelun avulla. Vaikka ketterältä ketulta tuo hyppääminen ilman kolahdusta onnistuu ihan hypyn vierestäkin. Hyviä vinkkejä saatiin treeniporukalta ja nyt vaan niskasta itseä kiinni ja tokoilemaan hieman useammin.
Wäinön kanssa tokoilumme oli pelkkiä malttiharjoituksia. Makailua ja sivulla istumista ilman piippaamista. Sujui suorastaan luvattoman hyvin. Koiruus oli lähes äänetön koko ajan, vaikka välillä vieressä oli häiriötä toisen koiran treenaamisesta ja palkkauksesta johtuen. Mahtava Wäinö!
Kotiin tultuamme Willa oksenteli muutamaan kertaan, joka ei sinäänsä ole kovin ihmeellistä. Willa oksentaa aika usein, kun maha on tyhjä. Siinä rauhassa sitten rupesin leipomaan (huom! minä leipomaan!)pyhäinpäiväksi mutakakkua, kun yht`äkkiä pelästyin niin, että vatkain lensi täydessä vauhdissa päin seinää. Willa tuli keittiöön ja muistutti kuonoltaan lähes buldoggia! Koko kuono oli turvonnut palloksi ja silmät olivat verestävän punaiset (kunnon halloween look näin jälkeenpäin mietittynä). Itse pelästyin niin, että en osannut hetkeen toimia järkevästi, kun yritin löytää päivystävän numeroa. Onneksi Niksu oli rauhallinen ja n. kuuden turhan soiton jälkeen oikea päivystävä saatiin langan päähän. Samalla yritin epätoivoisesti tutkia Willaa mahdollisen pistos tai puremajäljen löytämiseksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen reaktio johtuisi joko ötökän pistosta tai autossa repustani löytyneestä mandariinistä, jota Willa oli kuljettanut toiselle penkille. Kyytäkin pohdittiin, mutta tähän vuodeanaikaan se on jo aika epätodennäköistä. Sain ohjeeksi selvittää myös muiden treenikavereiden voinnin, jotta teollisuusalueella mahdollisesti ilmassa olleet myrkyt voitaisiin sulkea pois aiheuttajista. Ohjeena oli kiireesti syöttää kortisonia sisältävää kyytablettia ja seurata koiran vointia jonkin aikaa. Jos kortisoni ei tuntuisi auttavan pitäisi lähteä vastaanotolle ja jos koiran muuttuisi väsyneeksi tms. myös nesteytystä tarvittaisiin. Kortisoni kuitenkin tehosi aika nopeasti. Puolen tunnin päästä silmät näyttivät jo normaaleilta ja koira kävi itse juomassa. Illan mittaan turvotus laski pikkuhiljaa ja päivystyskäyntiä ei tarvittu. Willa oli koko ajan oma itsensä; häntä heilui, kerjäsi huomiota ja yritti jopa leikkiäkin. Ruokakin upposi aina nälkäiseen pikkukoiraan normaaliin tapaan.
Nyt aamulla näyttää siltä, että tapahtumasta selvittiin kovalla säikähdyksellä ja kortisonitablettejen avulla. ONNEKSI! Mutta kovan onnen pikkukoira Willa kyllä on. Kahteen otteeseen se on jo päässyt nauttimaan vaarallisia aineita; xylitolipastilleja ja finnrexin lääkejauhetta, joista kummastakin on tullut voimakkaat oireet. Ylimääräisiä lääkärissä käyntejäkin tuli alle vuoden ikäisenä muutamia. Ja nyt tämä, jonka aihettajasta ei kyllä tule olemaan varmuutta. Itse epäilen vahvasti sitä mandariinia. Willa itse tuntuu vaan nauttivan aikaansaamastaan ylimääräisestä huomiosta. Eilenkin illalla se kellahti nautiskellen mun kainaloon sohvalla ja muistutti pienellä nenän tökkäisyllä, että jatkahan vielä rapsuttelua...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
