Hyvää mieltä

Sitä käytiin jakamassa ja hakemassa Ylöjärvellä Ylisfestareilla. Osallistuttiin Willan kanssa OK-koirien agilitynäytökseen festareilla. Mukavaa oli päästä treenailemaan kisaradan omaista suoritusta yleisön edessä, mutta kuitenkin sai treenattua jos joku ei toiminut ja palkattua jos onnistui hyvin. Willallakin oli ihan kisadraivi päällä.
Tyytyväisin olinkuitenkin pikkuketun käyttäytymiseen paikanpäällä. Ihmisvilinässä, jossa yht`äkkiä joku saattoi kumartua koiraa paijaamaan Willa liikkui hienosti. Se nautti saamastaan huomiosta, eikä edes muistanut kiertää leikki-ikäisiäkään lapsia kaukaa vaan meni kaikkien luo nauttimaan silittelyistä. Kiltisti se myös jaksoi kymmeniä kertoja hakea lelua ja palauttaa sitä käteen pyörätuolissa istuvalle tytölle. Jaettiin varmasti hyvää mieltä Ylisellä, mutta sitä myös saatiin itsellemme. Kivaa oli:)

Valkeakoskella käytiin tänään sohlaamassa yhdet radat molempien koirien kanssa. Willan hylky meni täysin mun piikkiin, kun sijoituin täysin väärään kohtaan kakkosesteellä ja ohjasin siitä koiran väärään putken päähän. Wäinön kanssa tapeltiin jälleen lähdössä (-huudettiin kilpaa..) ja ensimmäinen rima tuli alas. Puomin alastulossa se loikkasi sikamaisesti alas, vaikka käskytys oli tiukka. Otin sitten hyllyn ja tein puomin kontakteineen uudestaan. Kisasaldona=kaksijalkainen treenaamaan ohjausta ja pitäisi päästä jälleen möllikisoihin harjoittelemaan kuumakallen kanssa lähtöjä ja kontakteja...

Willalle medijoukkueiden piirimestaruus KULTAA!!!

Piirimestaruudet kisattiin tänä vuonna Takutien järjestäminä Hervannassa. Yksilökisoissa ei meille juuri menestystä sadellut. Willan kanssa saatiin aikaan kaksi ihan hienoa rataa, jotka kuitenkin hyllytettiin allekirjoittaneen ohjausvirheiden takia. Ensimmäisellä kerralla valssasin pikkuketun suoraan väärälle esteelle ja toisella kertaa keppien korjaus ja kropan väärä suuntaus johti putkeen pujahtamiseen. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen Willan tän viikon ratoihin! Hienoa menoa kaikki:) Nyt kun ohjaaja vaan uskaltaisi ottaa kunnon käskytys vaihteenkin käyttöön ja opiskelisi tuota radan suorittamista numerojärjestyksessä :p

Wäinön radat oli heikompia tällä erää. Lähdöt oli kovaa tappelua ja ensimmäisellä radalla meiät jo vihellettiinkin tuplasti lähtemään. Tulokset tuli molemmilta komeilla virhepisteillä (20 ja 10vp). Jos piirimestaruuksia jaettaisiin pisteillä niin ne olisivat kärkipalleille riittäneet.. Joukkueradalla Tamskin tolloimmat tollerijoukkue veti hienosti. Me vain ajauduttiin hyllyttämään rata (harmi kun oli niin nopea ja sujuva rata muuten). Joukkueen tulokseksi tuli 10vp. ja taidettiin olla sillä hienosti neljäntenä (?) Iso kiitos mahtavat joukkuetoverit: Vini ja Juha, Raisa ja Pena sekä Eppu ja Aino!:)

Willa räjäytti joukkueradalla koko potin! Hienosti ankkurina lähtenyt parivaljakko Mappe ja Willa taituroivat nopean nollaradan ja varmistivat sillä medijoukkueelle Piirimestaruuden 2010! Onnea koko joukkueelle ja kiitos taitavalle ohjaajalle Mapelle!!! Jos onnistun niin linkitän tähän Mapen videon radasta.
http://www.youtube.com/watch?v=matnziTvhao

Nolla

Sellainen herkku tarttui Willalle mukaan TAMSKin iltakisoista! Rata oli Muotkan Esan hyppis ja sisälsi muutamia hankalia paikkoja, mutta mistä me kuitenkiin selvittiin hienosti! Tehtiin kokonaisuudessaan hieno ja nopea rata, mihin voi olla tosi tyytyväinen. Ainoa tilanne kohta oli pituuden jälkeen, kun se vei suoraan väärälle putken suulle ja olin tietysti hieman myöhässä vetämässä pois. Willa kuitenkin suunnisti hienosti oikeaan päähän ja hetken sitä kerkesin itsekin jo ihmettelemään:) Tämä oli muuten meille ensimmäinen SM-nollakin ensi vuodelle:)

Kisailu jatkuu sunnuntaina piirimestaruuksien merkeissä..

Helteinen Lempäälä ja ukkosmyräkät

Kisattiin Wäinön kanssa todella helteisissä olosuhteissa Lempäälässä. Onneksi olin ilmoittanut sen vain kahdelle radalle. Tosin sössin ratajärjestyksetkin heti alkuunsa, mutta kiitos ihanille järjestäjille kaikki selvisi:)
Sitten saikin keskittyä ratojen sössimiseen;) Eli ensimmäinen rata oli aikas tumpeloa menoa. Hyllytettiin heti alkuunsa kohtaan jonka tiesin olevan riski, mutta josta olin päättänyt selviytyä-mutta kuinkas sitten kävikään... Loppurataa en oikein edes enään ohjannut, mikä on epäreiluinta koiralle. Puomilla opiskeltiin kontaktilla pysymistä eli treenailuksi meni.

Toinen rata oli sujuvampi. Tosin saatiin alussa vitonen joka ilmeisesti(?) tuli lentokeinusta. Kaikki haastavimmat kohdat kuitenkin sumplittiin.

Helteiden jälkeen uitiin Kurussa ja jännitettiin mökissä ukkoskuuron aikana päästäänkö sieltä enään pois. Puita oli kaatunut teille ja sähkölangoille lukematon määrä. Onneksi moottorisaha oli laulanut ja päästiin illalla kotiin

Willan silmät peilattiin tänään Hakametsässä. Kaikki oli ok,ainoastaan yksi harmiton ylimääräinen ripsi löytyi oikeasta silmästä.