Juhannus juhlittu

Kisataukoa ollaan vietetty treenaamalla agilityä (yllätys)pääasiassa. Willa on vieraillu Wäinön treeneissä hakemassa uusia tilanteita ja häiriötä ja Wäinö taas Willan treeneissä. Muistiharjoituksia ollaan tehty kumpaisenkin kanssa metsälenkeillä lähinnä leluilla. Willan kanssa ollaan muutaman damin hakuruutujakin otettu. Niin ja tulihan sitä vierailtua kimppatokotreenissäkin yhtenä päivänä. Willalle tokotreenitauko oli tehnyt tosi hyvää ja tokoilu sujuikin oikein mukavasti. Nyt vaan lisää AVO- treeniä niin katotaan päästäänkö loppukesästä/syksyllä starttaamaan kokeeseen.. Lihaskuntoa on kasvatettu uimisella useana päivänä. Reetta kävi myös Willaa hieromassa ja Wäinö menee ensi viikollakin fyssarille.

Juhannus vietettiin matkailemalla. Aattoaamuna suunnattiin Pohjanmaan lakeuksille, jossa kaksijalkaiset pääsivät Lentäjien juhannusjuhliin humputtelemaan, neijalkaisten ollessa hyvässä hoidossa mökillä. Juhannuspäivän iltana kurvailtiin kyläreissun kautta Kurun mökille saunomaan ja grillailemaan. Koirat nauttivat reissusta autokyytejä lukuunoottamatta. Mikäs sitä ollessa, kun saa juosta pitkin maita ja mantuja ja hyppiä laiturilta polskimaan. Kummasti niitä grilliherkkujakin näytti välillä putoilevan myös koirien saataville.

Keskustassa kisaamassa

Ylökkin TULE-kisat järjestettiin tänään Tampereen keskustassa tutun sorsapuiston maisemissa. Kiva paikka ja keräsi varmasti päivän aikana paljon ulkopuolisia katselijoita agilityn pariin:)

Meidän radat eivät menneet ihan nappiin ja tuliasina olikin 3 hyllyä ja Wäinölle yksi tulos-5. No Willalla ajatus oli vain saada positiiviset kepit eli vaikka sisäänmeno ei onnistuisi jatkaa vain iloisesti eteenpäin. Ihan täysin ei päästy tavoitteeseemme. Ekalla radalla kepeille meno oli kiertämällä ja neiti ponnahti johonkin- n.toiseen tai kolmanteen väliin. Jatkettiin matkaa ja pujottelu jäi, mutta into säilyi. Muuten ihan virheetön rata (siis hylly kepeiltä), tosin ohjaajalla tökki omat kuviot ja ohjaus ei sitten kovin nättiä ollut. Toisella radalla en pystynyt pitämään päätäni. Willa kyllä meni kepeille vinosta avokulmasta, mutta tuli samantien ulos ja pyrähti eteenpäin. Jostain syystä en jatkanut vaan palautin takaisin ja otin uudestaa. Kepit sujuivat, mutta niinhän ne aina sillä tokalla yrityksellä. Höh, kun en pitänyt alkuperäistä suunnitelmaa! Punaisena lankana tässä kisakepityksessä on saada vaan kiva ja iloinen suoritus, vaikka oikeat välit eivät osuisi kohdalleenkaan. Tätä mennään harjoittelemaan myös möllikisoihin ensi viikolla. Jos saadaan into takaisin niin sitten aletaan hioa oikeaa suoritusta varovasti...

Wäinön radat oli tänään ihan ookoot. Ekalla käänsin a:n jälkeen putkeen hivenen liian aikaisin ja meinasi siis sujahtaa väärään päähään. Kropalla estin väärän pään ja siitä syntyi pieni törmäys ja kosketusvirhe. Kepit olivat jostain syystä hieman hitaammat- rata kääntyi päästä niin, etten pääässyt yhtään vedättämäänkään. Jokatapauksessa teimme toisiks nopeimman ajan, vaikka ylimääräisiä kymmenesosia menikin törmäykseen ja kepeille. Toinen rata oli alussa todella haastava. Mietin aloitusta pitkään jo etukäteen ennen rataantutustumista. Lopulta päädyin laittamaan koiran vinoon ja sillä hakemaan sillä itelle etumatkaa ehtiäkseni blokkaamaan seuraavan ansan, joka oli a-este. Ekan hypyn jälkeen oli tarkoitus tehdä välistäveto ennen seuraavaa estettä. Tiukka käskytys ei toiminut vaan koira meni sinne mihin nenän suunta lähdöstä näytti eli hyppäsi toisen esteen väärinpäin. Ehkä olis tällä kertaa kannattanut lähteä lennosta taittaen käännöstä vielä enemmän niin olisin saanut Wäinön parenmmin käsiin välistävedossa. No loppurata oli nopea ja sujuva.

Nyt on ihan hassu olo, kun kuukauden kisaputken jälkeen jäädään tauolle agirotuun asti. Apua- mitä sitä voi tehdä, kun ei oo viikonloppuisin agikisoja? No ens viikolla agia riittää treenien, kouluttamisen ja möllien merkeissä.

Neuvoja kaivataan

Ongelmaamme nimeltä kepit! Vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan kommentteina tai sähköpostitse!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että jatkan kokeilua esteen runsaasta positiivistuksesta palkkakipolla ja samalla myös vaihdan estekäskyn joksikin vähemmän painostavammaksi. Edelleen yritän pysytellä siinä ajatuksessa, että annan tilaa koiralle hakea itse enkä mene lähelle (sekoittaa koiran pasmat vieläkin enemmän) painostamaan. Toisena ajatuksena kävi mielessä, että kun kerran tiedän että koira osaa esteen ja kulmat tosi hyvin niin pitäisikö kepeillä vaan tehdä niin, että jos ei mene sisään niin koira kainaloon ja pois radalta. Vai kerryttääkö sekin lisää paineita? Vaikeaa! Kun toisaalta ongelman juuret näyttäisivät johtavan pieneen pehmeeän koiraan, joka ei halua kisoissa estettä suorittaa vaan juoksee ohi tai alkaa rauhoittelemaan itseään (vai mua?) haistelemalla maata. Mut taas toisaalta Willa osaa myös possuttaa täysillä mua radalla ja kun mä tiedän et se osaa (osas tän iltasten kisojen jälkeenkin joka kerta ekalla sisään niin avot, kun kierrot ja suoratkin...) niin pitäiskö vaan vaatia tai sit pois radalta..?

Tänään siis hyytävässä vesisateessa kisattiin Willan kans kaksi rataa, jotka sujuivat hienosti kepeille saakka. Molemmilla kerroilla sama: ekalle kepille ja nenä maahan. Toisella tai kolmannella kertaa sisäänmeno onnistui. Tämä keppien sisäänmeno ongelma alkaa olla vastassa jo joka startissa ja mua pelottaa, että miten sen saa katkeamaan, kun käytös vahvistuu joka kerta. Taukokaan ei aikaisemmin auttanut ja toisaalta jos johtuu epävarmuudesta niin sitten tarvis vaan saada kisoja alle...

No nyt ennen sunnuntaita kokeillaan kepitystreeniä joka päivä eri kentillä ja kepeillä. Ja positiivistamista. Kepit on kiva este!!!!