sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Huippukiva viikonloppu:)

Wilho ihanainen velipoika käväisi kyläilemässä lauantaina. Sisarukset jatkoivat painia vanhaan malliin, ihan kuin olisivat olleet taas 8 viikkoisia pikkuriiviöitä :)
Painin lomassa käytiin metsälenkillä koko koirakatraan kanssa ja tehtiin taas tuttavuutta herra varikseen. Vaakku ei sytyttänyt mitään hillitöntä paloa pikkutollereihin, mutta leikittämällä saatiin intoa syttymään.

Wilhosta on varttunut komea ja hyväkäytöksinen tollerinuorukainen. Wilho on luustoltaan keskivahva, mutta korkeudeltaan jää varmaankin mediksi ;) Saas nähä varttuuko siitä siis isona Turun lahja mediagitollereille..? Liikuttavan ihana koiruus se jokatapauksessa on:)Kiitos vielä Sonja ja Esa vierailusta! Laitan tähän kameraan taltuoituja hetkiä.

Sunnuntai kului Nokialla kisaten. Aamusta aloittivat maxit. Wäinön kanssa osallistuttiin hyppy ja agiradalle. Täytyy tunnustaa, että mitään hienoja ja nättejä vetoja ne eivät olleet, mutta kolahtipa mukaan tuplanollat. Ja vaikeaksi osoittautuneelta agiradalta napsahti hienosti luokkavoitto!
Willa jatkoi tulosputkea iltapäivällä Hannan kanssa (jotka aloittivat SM:iin treenauksen suoraan kisoista) taituroimalla tuplanollan sijoituksilla 2. ja voitto! 2.sijalta mukaan myös toinen agiSERTI! Hienoa agiliitoa seurasivat paikanpäällä myös Wii ja Wilho lapsukaiset:)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Erittäin pehmeä

Luonnetestissä Willa arvioitiin eilen erittäin pehmeäksi -3. Mietin pitkään Willan testiin vientiä juuri sen pehmeyden takia ja nyt kun sillä ikää alkaa olla lähemmäs viisi vuotta niin päätin lopulta testiin sen viedä. Se oli virhe. En usko että sillä testistä jää mitään mörköjä kummittelemaan, mutta mulla itellä on niin paha olla sen puolesta! Tänäänkin testivideota kattellessa tuli itku, kun näki sen pakoreaktion tynnyrin alastullessa. Se kyyristeli mökin kulmalla hädissään, että mistä päin nyt tulee hyökkäys ja yritti kiskoa parkkipaikalle.

Testi itseasiassa sujui ihan hyvin haalariin saakka. Luoksepäästävyys ja vetoleikki(taisteluhaluahan katotaan kyl useemmastakin osiosta) tottakai menivät Willamaisesti +3 ja +2. Kelkastakin palautui suht hyvin ja huomattavalla erolla eli nopeammin ja helpommin, kuin Wäinö aikoinaan. Hyökkäyksestäkin palautui hyvin, vaikka hiemani kyllä tempoi vastaan, kun hyökkääjä nappasi koiran mukaansa. Puolustushaluakin löytyi hieman +1. Tässä vaiheessa videollakin Willa heiluttaa vielä iloisesti häntäänsä ja etenee innokkaasti. Sitten mökin takaa eteen tuli haalari, joka nousi pystyyn ihan muutamakymmenensenttiä ennen Willan kuonoa. Se pelästyi kovasti. Käytiin kulmalla kääntymässä ja hieman alkoi jo paineet tasaantua, kunnes ylhäältä tuli tynnyri, jonka jälkeen paineistui niin, ettei enään palautuminén onnistunut. Kiskoi vaan kyyryssä karkuun. Selkeästi liikaa ja liian nopeasti. Kuitenkin sen verran paineet laskivat, että pimeässä huoneessa toimi jälleen ja tosi upeasti löysi ilman apuja ja lähes suoraareittiä.
Hyökkäyksen tuomari lopetti nopeasti, koska Willa alistui seinällä ollessaan maahan heti. Laukauksesta sai laukauskokemattoman, koska paineistuneena hätkähti ekaa laukausta. Muut otti vastaan laukauksia kokeneena noutajana.
Testitilanteen pohjalta sai siis arvion erittäin pehmeä-3 ja hermorakenteesta sen takia myös vähän hermostunut -1. Ne laskivat pisteet yht 8p.

Tottakai huonot pisteet harmittavat vietävästi! Eniten itkettää että mä en pysty ymmärtämään millään testipisteiden epäreiluutta kahden koirani välillä! Siis haluan tarkentaa, että en millään muotoa pidä testitilannetta tai tuomareita epäreiluna-päinvastoin! Halme ja Orava hoitivat testitilanteen ammattimaisesti ja todella hienosti koiraakin välillä rohkaisten. Siksi juuri halusinkin heidän testiinsä. Mutta Wäinön ja Willan pisteet ovat niin epäreilussa suhteessa jos verrataan niitten pääkoppaa ja arkikäyttäytymistä. Monet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Koira, joka lähes päivittäin kokee jotkut tavalliset arkitilanteet (esim. Nooan lelun tippuminen, tuolin siirtäminen lattiaa pitkin, kärpäsen surina sisätiloissa...) niin uhkaavina, että menee täysin toimintakyvyttömäksi täriseväksi läähättäjäksi, eikä palaudu tilanteesta kovinkaan nopeasti. Sekä ei pysty pitämään hermojaan kurissa paljon väkeä vilisevillä paikoilla vaan nostaa kierrokset ylös samantien selviytyykin luonnetestistä yllättäen pisteillä 110. Sitten taas koira, joka on kuin kotonaan julkisilla, ruuhkaisilla paikoilla-makoilee ja ottaa lunkisti. Pelästyessään jotain yleensä turvautuu haukahteluun ja sen jälkeen käy selvittämässä mikä se oli. Jos jossain tilanteessa (kuten agikisat) nostaa virettään niin sen saa silti palautumaan ja rauhottumaan nopeasti. Eikä ollut ikinä eiliseen mennessä menettänyt toimintakykyään missään tilanteessa -ei läpäisekään luonnetestiä...?
Noh Willan pehmeyshän selittää testin kulkua, mutta ei musta tuota koirien välistä piste-eroa! Pehmeyshän näkyy Willalla siinä, että se on hyvin ohjaajanöyrä, eikä sille juuri tarvitse rumasti sanoa. Se yrittää miellyttää ja hakee monesti hyväksyntää kehumisesta, jotta tietää tekevänsä oikein. Ja agilityssähän sille on tuottanut ongelmia mun painostaminen kepeillä eli se aistii tarkkaan mun mielentilat ja saattaa ottaa niistä häiriötä.

Ja siis molemmat koirathan ovat meille todella (ja yhtä) rakkaita! Niiden heikkoudet ja vahvuudet vaan pitää ottaa huomioon harrastamisessa ja jokapäiväisessä elämässä. En vaan ymmärrä, että olenko mennyt niin metsään omaissa koiranlukutaidoissani vai onko testipisteet tosiaan noin vaikeaselkoisia? Jos joku osaa analysoida tai auttaa ymmärtämään niin laittakaa viestiä..? Musta kun edelleen tuntuu, että toiselle on annettu kauhalla ja toiselle lusikalla...

Ja pohdinnan lopuksi totean, että testipisteethän ei huononna millään tapaa koiraa! Meiän medikettu Willasukkanen on edelleen yhtä huippu ja helppo harrastuskaveri!:) Nyt vaan itekin osaa jo ottaa tosissaan muitten varoitukset pehmeän koiran luonnetestiin viemisestä.

torstai 19. toukokuuta 2011

FIN AVA WÄINÖ

Nyt se on totta! Wäinöstä tuli uusi Suomen maxi Agilityvalio viikonloppuna hienolla nollavoitolla viimeisteltynä!!! Tollerimaxivalioita on nyt 4, joista kaksi samaan sukua- Wäinö ja Wäinön pappa Touko :)
UPEAAA!!!! MAHTAVAAAA!!!! JESSS!!!!! Ihana punainen ukkeli <3

maanantai 9. toukokuuta 2011

Mammat kisaamassa

Äitienpäivää juhlistettiin Ylökkin Hämeenkyrön kisoissa. Puitteet olivat mageat ja ilma mitä ihanin- varsin juhlavaa siis!
Startit eivät alkaneet kovin tulospainoitteisina, mutta viimeiseltä radalta väännettiin hyppynolla. Väännetty rata ei ollut kaikista sujuvin ja nopein, mutta silti aika riitti 3.sijaan. Kotiinviemisinä siis äitienpäiväkukka ruusukkeineen :)

Kaikista paras juttu koko kisapäivänä oli kuitenkin 3x onnistuneet kepit!!! Ei siis yhtään keppivirhettä, joten pieni harppaus eteenpäin:)

Onnittelut vielä puolenvuoden ikään ehtineille Nowilloille!!! Paljon rapsutuksia muruset! <3