Satkun:) treenit

Tänään pyörittiin molempien koirien voimin Jaakon treeneissä. Todellakin pyörittiin! Radalle ei ollut sijoiteltu kovinkaan monta estettä, mutta niitä suoritettiin eri kohdissa jopa neljään kertaa. Siitä johtuen rata tuntui pyörimiseltä ja siis todella hankalalta muistaa. Ja eipä tämä "yksi maailman huonomuistisimmista ihmisistä" oppinut oikeaa rataa, vaikka pääsikin kahden koiran kanssa sinne pyörimään. Noloa. Huolimatta ohjaajan muistivaikeuksista itse rata oli kuitenkin sopivan kinkkinen ja siinä tuli paljon hiottavia kohtia.

Wäinämöisen kanssa pyörittiin ensin. Vaikea keppilähestyminen sujui taiturilta hienosti. Ohjaaja vaan unohti taas hypyillä perusasioita, kuten kahden käden käyttö valssissa. Koiruus taituroi rataa siinä vauhdissa, kun ohjaaja sai vaan ohjauksensa reilaan. Hieno Wäpä! Postitiivista palautetta sain rutkasti teknisestä ohjaamisesta. Se menee kuulemma sairaan hyvin (uskoako ihan täysin?) :) Mutta tuppaan etenemään pätkä kerrallaan radalla. Etenen sen verran, kun tuntuu hyvältä ja kaikki menee nappiin, mutta luovutan kinkkisessä paikassa ja viskaan lelun koiralle, kuin palkatakseni sen. Niin totta. Heti, kun joutuu ponnistelemaan liikaa tulee luovutettua. (Johtuuko peruslaiskasta luonteestani?) Läksyksi tuli siis treenata pitkää rataa niin, että suoritamme sen kerralla. Jos tulee virhe niin uudelleen alusta asti. Ja lisää yritystä ja täysillä puurtamista. Täytyy antaa kaikkensa. Juosta.

Willan kanssa jännitin keppejä kovasti alkuun. Ne sujuivat yllätykseksi joka kerralla täysin oikein. Jaakko neuvoi kannustamaan hyvin sujuneesta aloituksesta, että koiruus saa varmuutta suoritukseen. Muuten sama neuvo, kun Raunoltakin- muista kannustaa koko radan ajan koiran menoa. Ite harmittelin kovasti Willan laamailua. Se tuntui kovin laiskalta juoksemaan, eikä edennyt kovaa kyytiä niinkuin aikaisemmin. En tiiä johtuuko se epävarmuudesta, motivaatiosta vaiko ylimääräisestä kilosta. Jaakko kokeili Willaa kyljistä ja sanoi sen mitä itekin oon jo jonkin aikaa mietiskellyt. Eli pikkuisen on ylimääräistä kertynyt. Pieni laihis tekisi vauhdille varmasti terää. Aattelin kuitenkin hieman sitä laihista vielä säästellä, jos ilmoitan neidin KV-näyttelyyn maaliskuussa. Sen jälkeen voisi urheilija kuurin aloittaa. Itsekin voisi tuota kuntoa korotaa ja omaa hampparikertymää hieman kuluttaa juoksemalla. Kun vain saisi tehtyä vahvan päätöksen siihen ryhtymisestä.

Paljon kaikenlaisia vinkkejä kertyi taas näistäkin treeneistä. Täytyykin taas katsastella videolta kertausta ja ottaa treeneihin vinkit mukaan. Ja oli treeni taas kerran täysin sen satkun arvoinen (oikeesti ei ihan niin paljon, mutta joku.. on pitänyt moraalisaarnaa harrastuksen kalleudesta), minkä siitä köyhdyin tai oikeastaan rikastuin. Mahtava juttu lisäksi on, että päästään jaakkoilemaan Nokialla vielä kahdesti tänä keväänä! Hieno homma! Kiitos Hanna ja tietty Turun koutsi, joka jaksaa tänne hurruutella.

Simpuran kepit!

Tasmskin mölleissä koluttiin tänään yhdet radat kumpaisenkin kanssa. Wäinö karkasi lähdöstä ja pääsin palauttamaan sen takaisin. Sen jälkeen rata oli ihan mukavaa menoa. Jaakotukset olisivat saaneet olla hiukan reippaampia. Lopussa yksi rima alas, kun kokeilin putken takaa ohjaamista viimeisille hypyille. Hätäilin liikaa kääntymistä ja rima tuli mukaan. Muuten great rata:)

Sitten meidän lilla Willa.. Pikku höpsöilijän kanssa meillä on todellinen lukkiutuma kepeillä. Juuri kun keinusta päästiin eteenpäin.. Kepit eivät suju-kertakaikkiaan! Treeneissä ei ongelma juuri näy, mutta kun on painostava tilanne ni neiti aloittaa käsittämättömän hölkkäilyn ties mistä välistä, haahuilun, maan haistelun.. Tänään se oli viimeksi mainittua, taisipa pistellä mukamas maasta löytyneitä makupaloja (=roskiakin) mennessään. Voi meitä. Millähän sitä lähtisi lukitusta purkamaan? Kepit pitäisi saada taas extrahypersuper mukavaksi esteeksi kisatilanteessakin.

Huomisen treeneihin lähetettiin toivomus twistaamisesta ja jaakotuksista. Täytyy varautua perjantain pyörityksiin:)

Tampesterin agitollerikanta laajenee koko ajan:) Mölleissä liitelivät hienosti maxitollerit Minni ja Eppu, jotka raivaavat teitään vauhdikkaasti kohti kolmosia. Medeissä mölleili ihka ihana pikku Rooa, johon varmasti törmätään virallisissakin vielä!

Damit esiin

Tänään kaivoin damit mukaan Pirkkalaan mennessämme. Willan kanssa ei olla noutoharjoituksia taippareiden jälkeen tehty varmaankaan kuin kerran. Korkea aika oli siis saada palauteltua noutoasioita plikan muistiin. Tein pellon reunassa olevaan pikku metsikköön helpon haun. Lunta oli niin paljon, että oli pakko kaivaa dameille hieman näkyvämpi paikka esiin, että harjoitus näin ekalla kertaa varmasti onnistuisi. Haetutin Willalla kolme damia, joista yksi oli siipidami. Damit löytyivät nopeasti ja palautuivat hienosti. Siipidami tosin kiinnosti niin paljon, että sitä olisi mielellään jäänyt tutkimaan enemmän ennen luovutusta, mutta komennuksella sekin palautui. Nyt voisikin laittaa mietintään lisää noutotreenailua lähipäivinä.

Eilen koiruudet saivat nauttia hieronnasta. Reetta kävi meillä kotona hieromassa koiria. Willalle kerta oli ensimmäinen ja hieman jännitin malttaisiko se rentoutua käsittelyn aikana. Kun ite oon sitä hieronut se kyllä makaa paikallaan kyljellään käskystä, mutta on selkeästi ollut varautunut. Ekan kymmenen minuutin jälkeen Willa alkoi nauttia olostaan ja silmat lupsuivat nautinnollisesti kiinni. Wäinökin päästeli tuttuja urahduksiaan ja rauhoittui hienosti Reetan käsittelyyn.

Tässä lumileikeistä napsitut otokset tänään Pirkkalassa.

Lumen keskellä

Mahtavat lumikinokset ilmestyivät tänne viimeyönä. Koirat ovat aivan innoissaan lumessa pomppimisesta. Olihan sitä siis aikaisemminkin, mutta nyt ollaan ihan lumen keskellä. Jopa niin, että onnistuin jumiutumaan tänään kotipihaan auton kanssa!

Treenailtiin agilityä eilen Willan treenivuorolla Nokialla. Hanna pisti meitä kieppumaan muutamilla ratapätkillä. Poispäin käännöstä, jaakotuksia ja takaaleikkauksia lyhyellä matkalla. Haastavia kuvioita ohjaajalle, jonka piti muistaa ollla tarkalleen oikealla paikalla. Eihän se tietenkään muistanut. Söhläsin itte jokaisella pätkällä, mutta heti kun sain oman ohjauksen kuntoon onnistui pätkät koiraltakin hyvin. Kepitykset sujuivat tällä kertaa hienosti:)

Willan treenien jälkeen jäin vielä ottamaan treeniä hetkeksi Wäinön kanssa. Kääntymisiä treenattiin jälleen. Tehotreenit käännösten kanssa ovat selkeästi jo tuottaneet pientä satoa. Koiruus on selkeästi notkeampi ja nopeampi kääntyilemään. Samoin ohjaajakin osasi jo hieman paremmin miettiä miten ohjata ennakoiden niihin. Ja vaikka treenipätkissä oli tiukkoja mutkia pysyivät rimat hienosti kannattimissaan.

Iloisia uutisia on mahtunut muutamaan lähipäivään. Willan Ferra sisko pyöräytti 5 suloista pikkukettua maailmaan. Hurjasti onnea tuoreelle äidille ja laumalleen!
Eilen moottoritiellä kohtaamamme karannut kroati Nupo päätyi tänään turvallisesti takaisin kotiin:) Mahtava uutinen- uhkarohkea karkulainen aiheutti varmasti monille sydämentykytyksiä ja murehtimista.

Juoksemaan oppimista

Eilen osallistuin Niina-Liina Linnan vetämälle juoksutekniikkakurssille Pirkkahallissa. Täytyy todeta, etten oo ikinä tajunnut, että juokseminen on oikeasti tosi vaikeata. Oikeaoppisen juoksutavan löytäminen ei ole helppoa.

Kurssilla harjoiteltiin mm. päkiöillä juoksemista, pakarajuoksua, pyöreäkuopimisjuoksua ja yritettiin vääntää kroppaa oikeaan asentoon juostessa. Hankalaa varsinkin tälläiselle heppatytölle, joka vasta ylä asteella löysi juoksuun oikean askellajin monien vuosien laukkahyppelyiden jälkeen.. Mutta koutsimme oli oikein mukava ja neuvoi kädestä pitäen oikeita suoritustapoja. Olisi muuten mukava päästä hänen agikoulutukseenkin osallistumaan tulevaisuudessa:) Juoksuharjoitteleminen oli hauskaa ja sen jatkaminen kotonakin varmasti toisi nopeutta koiran kanssa radalla liikkumiseen. Saimmekin tehtäväksi harjoitella tekniikoita ilman koiraa ja koiran kanssa. Kurssin toinen osa on helmikuun lopulla. Nyt seuraavana päivänä rehkiminen tuntuu jaloissa. Varpaiden ylös jännittäminen kipeytti mukavasti lihaksia.

Viikolla ollaan treenattu molempien kanssa aksaa. Ratatreenejä lähinnä. Pitäisi saada joku päivä aikaiseksi lähteä ottamaan tekniikkatreenejä. Willan kanssa tarvitaan työstöä varsinkin keppivarmuuden kanssa ja Wäinön kanssa kääntymisissä ja niiden ennakoimisessa. Eilen tokoiltiin vähän noutajien kanssa. Tokoiluun tarvittaisiin myös paljon lisää omatoimista treenausta.

Tamskin vuoden koiratittelit julkaistiin tänään. Wäinö sijoittui hienostui Maxi-agilitykoirissa 4.sijalle. Willa oli myös 4. Medi-agitulokkaissa. Hyvä me!:)

Kisojen jälkitärinää

Tänään on ilta kulunut koiria hieroessa. Eilen oli kisapohja aikas kova ja Wäinö tuppaa kovalla alustalla jumiutumaan. Ihan ok:lta molemmat tuntuivat näin amatöörihierojasta.

Oma jälkitärinä alkoi kuitenkin, kun kävin tuloslistoja kurkkaamassa. Siis nyt omakin uskomus heräsi, että kyllä Wäinökin voi vielä pistää beeceille kampoihin vauhdissa (ainakin Treen mittakaavassa). Vaikka luokkavoittaja Tarun vauhti oli ihan omaa luokkaansa ei Wäinö niin kamalasti jälkeen jäänyt muista nopeista koirista. Hyppyradan voittaneeseen bc Kittyn ero oli sekunnin verran ja kroati Puubiin alle puolisekuntia. Wautsi, nyt aletaan kaivaa sitä vauhtia ohjaajallekin ni eiköhän niitä sadasosasekunteja saada vielä katoamaan. Tosin agility lajina kun on maailman vaikeimpia tarvitaan tietty onnistumiseen huippua yhteistyötä, hallintaa ja tarkkuutta, ripaus onnea sekä samalla tietty hurjaakin hurjempaa vauhtia ja ketteryyttä! Treenimuistiin siis kääntymisharjoituksia, ohjaajan juoksupolkimen metsästystä, vauhti ja motivaatioharjoituksia ja pieniä toivomuksia jonkinlaisesta hallinnasta kisatilanteessa:)

Vuoden ensimmäinen tulos

Tamskin kisoissa oltiin tänään Niihamaan maneesilla. Willan rata oli jo puoli yhdentoista aikaan aamulla. Savioja oli laatinut mukavan tuntuisen menoradan missä ei kovin hankalia paikkoja ollut. Willan kanssa rata alkoi oikein hienosti. Meno oli vauhdikasta ja ennakoivalla ohjauksella säästyttiin ansaesteille karkaamisesta. Mutta.. Kepit kosahtivat meillä taasen! Willa puikahti tällä kertaa oikeaan väliin ja pujotteli vielä seuraavankin välin, ennen kuin puikahti kulos kepeiltä. Mua harmitti, kun olin keppejä muutenkin Hyvinkäään jälkeen jännännyt. En ottanut Willaa mukaan vaan palasin keppejen alkuun. Koiruus tietty pujotteli väärään suuntaan ja siitä saatiin hylly. Uudella yrityksellä Willa puikahti toiseen väliin. Seuraavalla kerralla se meni oikein, mutta jouduin koko matkan kannustamaan, kun jonkinlaista sijaistoimintoa neiti kehitteli haistemalla maata samalla kun hitaasti kepitteli. Loppurata sujui hienosti.

En tiedä kehitinkö Hyvinkäällä kepeistä ongelmaa, kun turhautuneena menin kieltämään väärään väliin menemisestä. Pitäisi muistaa, että Willa on herkkä ja menee helposti epävarmaksi. Nyt täytyy treenailla keppejä enemmän. Ottaa vaikka namipurkki käyttöön, jotta saadaan suoritusvarmuutta kepeille.

Wäinön radat olivat vasta iltapäivällä ja kerkesinkin käymään välissä kotona vaihtamassa koiria. Jämsä oli taiteillut kieputteluradat, joilla oli tiukka ihanneaika. Ensimmäisellä hyppyradalla en ottanut poispäin käännöksessä koiraa mukaan ja se kerkesi suorittamaan hypyn väärin päin. Uusimalla kuvion se kuitenkin onnistui ja kaksi perättäistä poispäin käännöstä sujuivat hienosti. Muuten meno oli turhan vallatonta ja kontrolli pahasti hukassa. Toinen rata oli perusrata. Mukavan tuntuinen rata, jolle kehittelin muista poikkeavia ohjauskuvioita. Ja rata onnistui melkein nappiin. Kaikki ohjauskuviot mm. takaa leikkaus kepeille, poispäin käännös, välistä veto ja kahden käden ennakoivat käännökset onnistuivat hienosti. Meno oli nopeaa, minä jopa innostuin oikeasti vauhdittamaan menoa ja juoksemaan. Kolmanneksi viimeisen hypyn rima kolahti valitettavasti alas ja siitä vitonen. Vedätin hieman liikaa ja hyppy oli aavistuksen poikittain tulosuuntaan nähden, jolloin ei niin huoliteltu ponnistus tiputti riman. Olin kuitenkin todella tyytyväinen rataan:)

Päivä oli hyvä tuloksineen monelle koirakaverille. Willan treeniryhmästä Nora ja Aida koikkeri nousivat hienosti kakkosiin, Johanna ja Ilja chihu tekivät hienon nousunollan ja noutajakamumme Lotta ja Senni tekivät todella tyylikkään nollan kolmosissa. Onnea hienoista tuloksista!!!

Ihan agilitykuume taas nousi kisoissa. Harmi vaan, että taitaa mennä maaliskuulle asti ennen kuin seuraavan kerran startataan.

Hyllyjä Hyvinkäältä

Willan kisatauko päättyi Hyvinkäällä järjestetyissä JAU:n kisoissa eilen. Uusi vuosi pistettiin käyntiin kahdella hyllyradalla (mut tästähän ei voi kun parantaa). Ensimmäinen rata oli ohjaajallekin, kuin "ensi kertaa luistimilla kymmenen vuoden tauon jälkeen". Eli kompastelua ja sähläämistä. Ihan, kuin radalla ei oltais aikaisemmin oltukaan. Kepeille kaksi aloitusvirhettä. Kulma oli kyllä hieman kinkkinen, mutta Willa taitaa kyllä yleensä keppien aloituskulmat lähes sataprosenttisesti. Niistä en ole kantanut huolta. Ohjaaja sai aikaan hyllyn omalla ohjausvirheellä, kun "unohdin" vetää välistä. Loppuradalla jäi vielä joku hyppy suorittamatta, mutta sekin lähinnä huolimattoman ohjauksen takia. Upeat kontakteilla pysähdykset isona plussana!

Toinen rata sujui huomattavasti paremmin. Tatsi touhuun oli löytynyt jälleen ja meno oli hieman rennompaa. Harmittavasti kepit vaan tuottivat ongelmia ja hyllyn tältä radalta. Kepeille meno oli yksinkertaisin suora lähestyminen ja itsekin olin vasemmalla ja annoin vielä tilaa koiralle, mutta... Jostain syystä Willa kerta kerran jälkeen ampui kakkosväliin. Videolta katsoessanikaan en keksinyt syytä keppiprobleemaan. Keppien väritys oli normaalista poikkeava (joka toinen valkoinen ja joka toinen punainen), mutta en usko silläkään olleen vaikutusta. Oma käskytykseni oli ehkä hieman liian kiihdyttävä, kun yritin sillä saada rytmitykseen apua. Vaikka toisaalta Willa mielestäni osaa kepittää itsenäisemmin kuin Wäinö-se ei tarvitse kauheasti apuja tai ota häiriötä (niin kyllähän se kotona osaa). No tälläistä tämä hieno laji on. Kiinni välillä niin pienestä. Postitiivisin juttu kisoissa oli se, että molemmilla radoilla olluta keinua Willa ei epäröinyt ollenkaan. Keinu suoritettiin normaalin treenityyliin:)

Kisapaikka oli mahtava. Ulkona hyrisyttävästä pakkasesta huolimatta halli oli todella lämmin ja siellä oli hyvin tilaa häkeille ja koirille. Lämmittelyalueella oli kaikki kontakti esteet, hyppyjä ja kepit-aivan loistavaa!! Mukavaa oli myös se, että rata-alue oli hallin päässä rauhoitettu niin, että sen sivuille ei päässyt yleisöä. Hyvä JAU!