Tänään on ilta kulunut koiria hieroessa. Eilen oli kisapohja aikas kova ja Wäinö tuppaa kovalla alustalla jumiutumaan. Ihan ok:lta molemmat tuntuivat näin amatöörihierojasta.
Oma jälkitärinä alkoi kuitenkin, kun kävin tuloslistoja kurkkaamassa. Siis nyt omakin uskomus heräsi, että kyllä Wäinökin voi vielä pistää beeceille kampoihin vauhdissa (ainakin Treen mittakaavassa). Vaikka luokkavoittaja Tarun vauhti oli ihan omaa luokkaansa ei Wäinö niin kamalasti jälkeen jäänyt muista nopeista koirista. Hyppyradan voittaneeseen bc Kittyn ero oli sekunnin verran ja kroati Puubiin alle puolisekuntia. Wautsi, nyt aletaan kaivaa sitä vauhtia ohjaajallekin ni eiköhän niitä sadasosasekunteja saada vielä katoamaan. Tosin agility lajina kun on maailman vaikeimpia tarvitaan tietty onnistumiseen huippua yhteistyötä, hallintaa ja tarkkuutta, ripaus onnea sekä samalla tietty hurjaakin hurjempaa vauhtia ja ketteryyttä! Treenimuistiin siis kääntymisharjoituksia, ohjaajan juoksupolkimen metsästystä, vauhti ja motivaatioharjoituksia ja pieniä toivomuksia jonkinlaisesta hallinnasta kisatilanteessa:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti