Satkun:) treenit

Tänään pyörittiin molempien koirien voimin Jaakon treeneissä. Todellakin pyörittiin! Radalle ei ollut sijoiteltu kovinkaan monta estettä, mutta niitä suoritettiin eri kohdissa jopa neljään kertaa. Siitä johtuen rata tuntui pyörimiseltä ja siis todella hankalalta muistaa. Ja eipä tämä "yksi maailman huonomuistisimmista ihmisistä" oppinut oikeaa rataa, vaikka pääsikin kahden koiran kanssa sinne pyörimään. Noloa. Huolimatta ohjaajan muistivaikeuksista itse rata oli kuitenkin sopivan kinkkinen ja siinä tuli paljon hiottavia kohtia.

Wäinämöisen kanssa pyörittiin ensin. Vaikea keppilähestyminen sujui taiturilta hienosti. Ohjaaja vaan unohti taas hypyillä perusasioita, kuten kahden käden käyttö valssissa. Koiruus taituroi rataa siinä vauhdissa, kun ohjaaja sai vaan ohjauksensa reilaan. Hieno Wäpä! Postitiivista palautetta sain rutkasti teknisestä ohjaamisesta. Se menee kuulemma sairaan hyvin (uskoako ihan täysin?) :) Mutta tuppaan etenemään pätkä kerrallaan radalla. Etenen sen verran, kun tuntuu hyvältä ja kaikki menee nappiin, mutta luovutan kinkkisessä paikassa ja viskaan lelun koiralle, kuin palkatakseni sen. Niin totta. Heti, kun joutuu ponnistelemaan liikaa tulee luovutettua. (Johtuuko peruslaiskasta luonteestani?) Läksyksi tuli siis treenata pitkää rataa niin, että suoritamme sen kerralla. Jos tulee virhe niin uudelleen alusta asti. Ja lisää yritystä ja täysillä puurtamista. Täytyy antaa kaikkensa. Juosta.

Willan kanssa jännitin keppejä kovasti alkuun. Ne sujuivat yllätykseksi joka kerralla täysin oikein. Jaakko neuvoi kannustamaan hyvin sujuneesta aloituksesta, että koiruus saa varmuutta suoritukseen. Muuten sama neuvo, kun Raunoltakin- muista kannustaa koko radan ajan koiran menoa. Ite harmittelin kovasti Willan laamailua. Se tuntui kovin laiskalta juoksemaan, eikä edennyt kovaa kyytiä niinkuin aikaisemmin. En tiiä johtuuko se epävarmuudesta, motivaatiosta vaiko ylimääräisestä kilosta. Jaakko kokeili Willaa kyljistä ja sanoi sen mitä itekin oon jo jonkin aikaa mietiskellyt. Eli pikkuisen on ylimääräistä kertynyt. Pieni laihis tekisi vauhdille varmasti terää. Aattelin kuitenkin hieman sitä laihista vielä säästellä, jos ilmoitan neidin KV-näyttelyyn maaliskuussa. Sen jälkeen voisi urheilija kuurin aloittaa. Itsekin voisi tuota kuntoa korotaa ja omaa hampparikertymää hieman kuluttaa juoksemalla. Kun vain saisi tehtyä vahvan päätöksen siihen ryhtymisestä.

Paljon kaikenlaisia vinkkejä kertyi taas näistäkin treeneistä. Täytyykin taas katsastella videolta kertausta ja ottaa treeneihin vinkit mukaan. Ja oli treeni taas kerran täysin sen satkun arvoinen (oikeesti ei ihan niin paljon, mutta joku.. on pitänyt moraalisaarnaa harrastuksen kalleudesta), minkä siitä köyhdyin tai oikeastaan rikastuin. Mahtava juttu lisäksi on, että päästään jaakkoilemaan Nokialla vielä kahdesti tänä keväänä! Hieno homma! Kiitos Hanna ja tietty Turun koutsi, joka jaksaa tänne hurruutella.