Willa säikäyttää!

Eilen oltiin treenamassa tokoa noutajaporukan kanssa Kangasalan pikkuhallilla. Itse tokoilu meni hyvin ja olin kovin tyytyväinen pikkutollerin treeniin. Malttoi uudessa paikassa keskittyä työskentelyyn ja on selkeästi edistynyt muutaman liikkeen suorittamisessa huolimatta vähäisestä harjoittelusta.

Paikalla makuu otettiin n.2minuuttia piilossa heti aluksi. Muuten sujui hyvin, mutta pientä piippaamista kuului loppuajan. Maltti ei meinannut riittää. Liikkeenohjaajan avustuksella tehtiin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Seisominen on vielä liikkeenä hieman kesken, nopeaan pysähdykseen tarvitaan vartaloapua. Hyppy sujuu hienosti, nyt yritetään saada vaan istumista hieman kauemmaksi itse hypystä lelun avulla. Vaikka ketterältä ketulta tuo hyppääminen ilman kolahdusta onnistuu ihan hypyn vierestäkin. Hyviä vinkkejä saatiin treeniporukalta ja nyt vaan niskasta itseä kiinni ja tokoilemaan hieman useammin.

Wäinön kanssa tokoilumme oli pelkkiä malttiharjoituksia. Makailua ja sivulla istumista ilman piippaamista. Sujui suorastaan luvattoman hyvin. Koiruus oli lähes äänetön koko ajan, vaikka välillä vieressä oli häiriötä toisen koiran treenaamisesta ja palkkauksesta johtuen. Mahtava Wäinö!

Kotiin tultuamme Willa oksenteli muutamaan kertaan, joka ei sinäänsä ole kovin ihmeellistä. Willa oksentaa aika usein, kun maha on tyhjä. Siinä rauhassa sitten rupesin leipomaan (huom! minä leipomaan!)pyhäinpäiväksi mutakakkua, kun yht`äkkiä pelästyin niin, että vatkain lensi täydessä vauhdissa päin seinää. Willa tuli keittiöön ja muistutti kuonoltaan lähes buldoggia! Koko kuono oli turvonnut palloksi ja silmät olivat verestävän punaiset (kunnon halloween look näin jälkeenpäin mietittynä). Itse pelästyin niin, että en osannut hetkeen toimia järkevästi, kun yritin löytää päivystävän numeroa. Onneksi Niksu oli rauhallinen ja n. kuuden turhan soiton jälkeen oikea päivystävä saatiin langan päähän. Samalla yritin epätoivoisesti tutkia Willaa mahdollisen pistos tai puremajäljen löytämiseksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen reaktio johtuisi joko ötökän pistosta tai autossa repustani löytyneestä mandariinistä, jota Willa oli kuljettanut toiselle penkille. Kyytäkin pohdittiin, mutta tähän vuodeanaikaan se on jo aika epätodennäköistä. Sain ohjeeksi selvittää myös muiden treenikavereiden voinnin, jotta teollisuusalueella mahdollisesti ilmassa olleet myrkyt voitaisiin sulkea pois aiheuttajista. Ohjeena oli kiireesti syöttää kortisonia sisältävää kyytablettia ja seurata koiran vointia jonkin aikaa. Jos kortisoni ei tuntuisi auttavan pitäisi lähteä vastaanotolle ja jos koiran muuttuisi väsyneeksi tms. myös nesteytystä tarvittaisiin. Kortisoni kuitenkin tehosi aika nopeasti. Puolen tunnin päästä silmät näyttivät jo normaaleilta ja koira kävi itse juomassa. Illan mittaan turvotus laski pikkuhiljaa ja päivystyskäyntiä ei tarvittu. Willa oli koko ajan oma itsensä; häntä heilui, kerjäsi huomiota ja yritti jopa leikkiäkin. Ruokakin upposi aina nälkäiseen pikkukoiraan normaaliin tapaan.

Nyt aamulla näyttää siltä, että tapahtumasta selvittiin kovalla säikähdyksellä ja kortisonitablettejen avulla. ONNEKSI! Mutta kovan onnen pikkukoira Willa kyllä on. Kahteen otteeseen se on jo päässyt nauttimaan vaarallisia aineita; xylitolipastilleja ja finnrexin lääkejauhetta, joista kummastakin on tullut voimakkaat oireet. Ylimääräisiä lääkärissä käyntejäkin tuli alle vuoden ikäisenä muutamia. Ja nyt tämä, jonka aihettajasta ei kyllä tule olemaan varmuutta. Itse epäilen vahvasti sitä mandariinia. Willa itse tuntuu vaan nauttivan aikaansaamastaan ylimääräisestä huomiosta. Eilenkin illalla se kellahti nautiskellen mun kainaloon sohvalla ja muistutti pienellä nenän tökkäisyllä, että jatkahan vielä rapsuttelua...