Mukava koulutusviikonloppu

Päästiin NPKH:n järkkäämään Jaakon agikoulutusviikonloppuun mukaan. Viikonloppu osoittautui mahrottoman mukavaksi ja todella antoisaksi. Pitkästä aikaa tuli taas kova polte lähteä kokeilemaan tekniikkatreenejä koissujen kanssa. Piru, kun tuo Turun lahja agiliidolle on vaan niin hyvä kouluttamaan ja tuo edelleen joka kerta tullessaan uutta tuulta ja teknisiä työkaluja mun agipakkiin.

Wäinö treenasi lauantain iltaryhmässä. Pätkä oli jälleen haastava ja muutamiin kohtiin piti oikeasti miettiä monenlaisia ohjauksia. Välillä tuntui, että tuplasylkkärit ja twistit aiheuttivat ohjaajalle mahdotonta päänrassausta, kun ei vaan pysty kaikkea painamaan tiedostoonsa ja vielä toteuttamaan liikkeessä ja useasti peräkkäin. Nyt sain kuitenkin uudenlaista intoa alkaa oikeasti hiomaan aikaisemmin hieman epäillyttäneitä Saksalaista ja Backläppiä toimiviksi ohjauskuvioiksi molemmille koirille. Kovin monessa kohdassa niistä saa hyötyä irti ja tuntuivat oikeasti sujuvimmilta ja tehokkaimmilta ohjauksilta monenlaisissa ongelma kohdissa. Ja melkein inhokikseni noussut nenäniistokin kohosi arvoasteikossa lauantain jälkeen. Wäinö toimi treeneissä oikein hyvin ja sai kehuja hyppytekniikastaan ja tiukemmiksi treenatuista kurveista. Ja vaikka tuollaisissa koulutustilanteissa se ei aina olekaan kouluttajan mielestä ihannekoira louskuttaessaan ja pyöriessään ADHD-maiseen tapaansa, jokaisessa palautevälissä oli silti mukava kuulla, että sen "tosikkomaisuutta" agilityn suhteen arvostetaan:) Wäinö on aina todenteolla mukana, kun on kyse agilitysta!

Willa oli mukana toisena koulutuspäivänä, sunnuntaina. Olin jo valmistutunut vuodattamaan tarinaa meidän hankalasta ja säheltävästä yhteistyöstä lajin parissa, kun pikkukettu pistelikin ihan parastaan. Sujuvaa menoa, hyvin kuulolla ja hyvin pelattiin samaan pussiin. Kontaktitestausta ja palautetta saatiin-tämä ongelma on täysin ohjaajalähtöinen-kuinkas ollakkaan! Mutta kontakteja tullaan talven mittaan varmasti hiomaan aika tavalla.
Mieleen jäi erityisesti pakkovalssi-jaakotuksen hyödyt monessa kohtaa. Ohjaushan toimii varsinkin Willalla aika sujuvasti jo nyt, kun vaan osaisi sitä siirtää omaan ratasuunnitelmaan useamminkin. Mielenkiintoinen ja tosi hyödyllinen pointti oli myös putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan. Meille osoitettiin useampaakin koiraa testaamalla mikä suuri ero oli ohjaajan oikealla sijoittumispaikalla koiran mennessä putkeen sisään. Siis kyseessä ei ollut vanha tuttu "kummalla puolella putkea olet"vaan sen lisäksi piti sijoittua oikeaan kohtaan sisäänmenolinjan yli, jotta koira saatiin kääntymään putken jälkeen haluttuun suuntaan. Ja siis ihan todella jokainen koira sen todisti=sijoittumisella oli suuri merkitys. Jos ei ollut linjan yli niin koira kääntyi heti putkelta väärään suuntaan. Ens viikolla testaan ihan varmasti tuon treeneissä Wäinön kanssa.

Kyllä agility vaan on niin kivaa! Tietty mitään osaa ja arpaa ei ollut positiivisella palautteella mun ohjaamisen kehittymisestä ja sujuvuudesta... Loppuun vielä, ettei nouse pissi hattuun (hih!) täytyy todeta, että runsaasti kehitettävää on ohjaajan radanlukutaidossa. Miten voi olla niin blondi, ettei tajua selkeitä putkiansoja koiralle tai, että pääsee etenemään hyvään kohtaan rataa silloin, kun koira jököttää sen viisi sekkaa pöydällä? Tai voishan sitä tietty yrittää vuokrata, jonkun joka tekisi aina ratasuunnitelman valmiiksi, ettei tarvitsisi, kuin toteuttaa se kisoissa. Siinäpä bisnesidea jollekkin!