Tollerimestikset

Viikko sitten sunnuntaina kamppailtiin jälleen vuoden Tollerimestaruudesta Tamskin kisojen yhteydessä. Tällä kertaa osallistuttiin siis vain maxejen taistoon, koska Willa lepuutteli masunsa kanssa kotona. Osallistujia oli hieman vähemmän, kuin aikaisempina vuosina-sääntöuudistuksen myötä mestaruudesta kamppailivat vain 3-luokkien koirakot.

Wäinö aloitti urakkansa hienosti. Hyppyradan alussa tuli pieni aikaa vievä liukastuminen takaakierrossa, mutta hyppy selvitettiin virheittä. Rataa paineltiin ihan hienosti eteenpäin, mutta viimesillä esteillä ohjaaja taas kämmäili. Jumahdin kriittisessä kohdassa seisomaan paikalleni koiran eteen, mutta siitä huolimatta Wäinö pelasti ja kääntyi viimeiselle hypylle. Aikaa vei tämäkin kohellus ja lopputuloksena puhdas ratanolla, mutta hieman hitaammalla ajalla. Ensimmäisen radan jälkeen siis saimme täydet 14 pistettä mestaruustaistoon. Samoissa pisteissä ekan radan jälkeen olivat Vini, Raisa ja Lumo. Muutaman pisteen perässä tulivat myös Minni ja Rilla. Tiukka kamppailu siis jatkui:)

Toisella radalla aloitettiin hyvin, mutta jostain syystä löysäilin keppejen avokulmaan lähetyksen ja Wäinö ampui kakkosväliin. Kielto siis kepeiltä. Kontakteilta Wäinö liukui alas ilman lupaa, vaikka ne ottikin. Loppuhypyillä onnistuin jarrutus-suhinalla hypyn päällä vielä aiheuttamaan riman tiputuksen. Radalta siis yhteensä 10vp. Mestaruuden loppupisteissä olimme tasoissa 3.sijasta Minnin ja Annikan kanssa, mutta heidän agiradalla tekemänsä nolla ja parempi sijoitus ratkaisi taiston heille. Voiton ve hienosti Jaakko ja Luma, Vinin ja Juhan tullessa kakkosiksi.

Willan masu on kasvanut joka päivä enemmän ja enemmän. Ruokahalua riittää edelleenkin. Lämpöjä ollaan mittailtu nyt pari päivää. Tiistaina on sitten vuorossa vielä röntgen kuvaus. Laitan muutaman kuvan tänään (31.10 56 vrk) otetuista kuvista. Kuvienlaatu on kyllä heikko-napsittu kännykällä..

Niinalta saatiin myös hienoja uutisia viikonlopun osalta. Nova sulhanen starttasi rauniokokeissa ja sai tuloksen lauantaina IPOR A kokeesta sekä tänään sunnuntaina läpäisi myös kansallisen rauniokokeen. Titteli RH-T A lisätään nyt nimen eteen. Onnea Nova ja Niina!:)

Masu kasvaa

Willa on viimeisen viikon aikan turvonnut ihan silmissä! Samoin meno on hidastunut, kun metsälenkillä jolkotellaan mun takana eikä paineta pitkin pusikoita... Täytyypä ottaa niitä "masukuvia" tänne blogiin laitettavaksi:) Lisäruokinta aloitettiin muutama päivä sitten eli ylimääräinen ruokintakerta ja siirtyminen pentunappuloihin. Viikonloppuna olis tarkoitus puusepän taituroida pentulaatikko ja ostaa pentuaitatarvikkeita. Eli mukavaa valmistautumista pikkuisiin:)

Wäinön kanssa oltiin tänään taas SDP:llä treenaamassa. Vuorossa olivat Pehkosen Samun treenit. Kentälle kasattiin kaksi ratapätkää eri päihin, joissa molemmissa oli hauska teema. Toisella pätkällä tehtiin takaakiertoja ja keskellä olevan kepin kiertämistä, joka hypyn välissä. Toisessa päässä taas valittiin kolmesta vaihtoehdosta yksi radan suoritustapa, johon tutustuttiin ja suoritettiin se haamukoiran kanssa aikaa ottamalla. Lopuksi sitten uusittiin koiran kanssa ja katsottiin miten "oikea" suoritus osui haamukoiran aikaan. Wäinön kanssa haettiin muutama kerta ennen, kuin saatiin suoritus onnistumaan ilman virheitä. Ensimmäiset pätkät siis hävittiin aika roimasti haamukoirasuoritukselle, mutta viimeisellä pätkällä onnistuttiin ja alitetiin muutamilla kymmenyksillä haamukoiran aika:) Se rata siis osui aika hyvin nappiin oman arvioni kanssa.
Kiertämiset sujuivat odottamaani paremmin. Saatiin kerralla pätkä sujumaan suht nätisti. Wäinökään ei nostanut kierroksia, vaikka joka esteen välissä kierrätettiinkin kepin ympäri. Päästiin sitten ottamaan ilman tutustumista sama pätkä väärinpäin ja lopuksi vielä osa niin, että Samu huuteli kierrätyksen jälkeen aina mistä suunnasta seuraava este tulisi suorittaa. Ohjauksen muuttaminen hetkessä sujui multa ihmeen hyvin. Mukava olisi kun sen saisi sujumaan kisaradoillakin tilanteissa, joissa tarvitseekin yllättäen tehdä ohjausmuutoksia. Hauska harjoitus!

Ultrassa

Tänään oli vihdoista viimein kauan odotettu Willan ultraus. Ja saatiin hyviä uutisia-masussa uiskenteli eläinlääkärin mukaan ainakin neljä pentua:) Pikku Nowilloja tiedossa!!!:) Jes!!! Olihan niitä pieniä merkkejä tiineydestä jo näkyvissä, mutta en uskaltanut niistä vielä toiveita nostaa. Tämän viikon aikan Willan vatsalinja on jo hieman laskenut ja nisät ovat turvoksissa. Mielialalataan Willa on jo jonkin aikaa ollut hieman rauhallisempi. Eli sunnuntaina tulee kuluneeksi viisiviikkoa astutuksesta-neljä jäljellä.

Tänään treffattiin Novaa ja Niinaakin (Miikkaa ja Nemoa unohtamatta) iltalenkin varjolla. Olivat tulleet Tampereelle kokeeseen. Oli kiva taas yhdessä rupatella koiruuksista ja iloita tulevasta pentueesta.

Meidät muuten valittiin Wäinön kanssa mukaan TAMSKin valmennusryhmään tälle kaudelle. Ensimmäiset treenit oli jo tällä viikolla SDP-hallilla. Haasteelliselta tuntuu jo ihan siitäkin syystä, että siitä on aikaa vaikka kuinka, kun ollaan Wäinön kanssa viimeksi oltu varsinaisesti ohjatussa treeniryhmässä. Saatika, että ryhmän taso on aika korkea ja harjoitukset tottakai vaativia. Mutta haasteellisuus kasvattaa omaakin treenimotivaatiota :) Tällä viikolla meillä oli vuorossa ratatreenit, joissa tehtiin kinkkistä MM-kisojen rataa. Uudessa treenipaikassa Wäinö nosti kierroksia taas aika hyvin ja kontaktit mentiin leiskauttaen. Nyt pitää ohjaajan asenne saada kontakteille kohdalleen ja muistaa vaatia! Koska Willa keskittyy mahan ja pentujen kasvattamiseen treenaa Wäinö siis kahdessa ryhmässä ja onkin nyt syksyn tehotreenissä.

Asennetta

..Sitä löytyi tänä viikonloppuna onneksi ainakin yhdeltä radalta. Ja okei ei ne sunnuntainkaan radat pahoja olleet. Mutta TAKUTien kisoissa lauantaina tuskailin koko kesän kadoksissa ollutta asennetta agilityyn. Tuntuu, että en ole saanut itestäni juuri mitään irti. Ehkä asian tuskailu, pyörittely ja ensimmäisen radan surkuttelu kisapaikalla saivat kuitenkin oman asenteen nousemaan ja viritin itseni toiselle radalle paljon parempaan fiilikseen. Tuloksena hieno, nopea rata ja paljon hyvää mieltä. Harmi vaan, että rima ja muurinpalikka lensivät alas vauhdissa.

Sunnuntaina olin jo hieman paremmalla mielellä. Vaikka rinkuloita ei taaskaan kerätty taiteili Wäinö "moraalisen tuplanollan". Ensimmäinen rata oli puomin ylösmenon kompastumista lukuunottamatta suht sujuva ja nopea. Itseasiassa sillä ajalla oltaisiin oltu palkinnoilla ja sertillä JOS (-ainaisia jossitteluja..:) puomin alastulosta ei olisi tulkittu kontaktivirhettä. Hyppäsihän se Wäinö sieltä, mutta suurinmman osan mielestä tassut silti hipoivat kontaktipintaa ennen loikkaa. Toisella radalla rinkula kaatui ohjaajan virheeseen, kun en käynyt yhtä helppoa hyppyä ohjaamassa kunnolla. Wäinö kääntyi kysymään ja siitä kieltovirhe. Hienosti kuitenkin sain alun kuvion sujumaan suunnitelmien mukaan, vaikka jännäsin omaa erilaista ohjaus ratkaisuani.
No mutta viikonlopun tuloksina ei nollia kertynyt, mutta pientä pilkahdusta kadotetusta asenteesta saatiin esiin. Nyt kun vaan pääsisi tehotreenaamaan. Niin ja juoksu ja liiketreeniä mulle-kamalaa sipsuttelua mun juoksu edelleen!

Seuraavat kiplailut vasta tollerimestiksissä. Nyt vaan treenaamaan:)

Syksyisiä jälkiä

Elo-syyskuun aikana olen kunnostautunut oikein urakalla verijälkien teossa! Ollaan tehty nyt viidet verijälkiharjoitukset. Välillä molempien kanssa ja välillä koirilla vuorotellen. Osasyy kunnostautumiseen on varmasti ollut innostunut treeniseura-kiitos vaan Päivi, pojat ja russelit:) Hyvin on kaadot jälkien päästä löytyneet. Wäinön kanssa aletaan työstää vauhtia-päinvastoin kun rakkaassa agilityssa, pitäisi sitä tässä lajissa hillitä. Ongelmana on vaan se, että hidastaessa Wäinö helposti turhautuu ja alkaa pyöriä ja kysellä apuja. Muuten Wäinön nenä on tarkka, eikä se ole tänä syksynä eksynyt verijäljeltä muiden riistajälkien perään:)

Willan kanssa edetään pikkuhiljaa jälkeä pidentäen. Hienosti se on edistynyt. Nyt harjoitellaan makauksia ja pistetään harkintaa omien jälkivaljaiden ostaminen. Wäinön valjaat, kun pienimmillä säädöilläkin tuppaavat olemaan isot. Viikonloppuna muistuteltiin taas dameilla hakuruutua ja hienostihan pikkukoira toimii. Tauon jälkeen kierrokset nousivat kyllä helposti, kun damikassi otettiin mukaan, joten malttitehtäviä treenattiin ohessa. Eiköhän sitä voisi taas pakkasen tyhjennyksen jälkeen taas hankkia oikeaa riistaakin treenattavaksi.

Pentusista sen verran, että ultra on varattu reilun kahden viikon päähän. Sitten selviää onko pentuja tulossa. Willan käyttäytymisestä ei voi vielä mitään aistia.

Miehelässä

Herrasmies Nova

Niinkuin monet tietävätkin olen pitkään pyöritellyt Willan jalostuskäyttöä mielessäni. Vuoden verran olen kartoittanut sopivia urosvaihtoehtoja ja löysinkin niistä kaksi varteenotettavaa. Lukuisten selvitysten ja urokseen tutustumisen jälkeen matkasimme perjantaina Vantaalle astuttamaan Willaa. Ensimmäisellä kerralla ensikertalaiset eivät vielä onnistuneet, mutta toisella kertaa sunnuntaina 5.9 astutus onnistui.

Willa ja Nova ovat hyvin sopusuhtainen pari. Molemmat ovat rakenteeltaan kevyehköjä, liioittelemattomia ja mukavan kokoisia. Luonne oli Novassa se mihin ihastuin eniten. Se on avoin ja sosiaalinen, leikkisä ja helppo motivoida työskentelemään. Se ei hätkähdä uusia asioita tai ääniä, mikä tuntuu valitettavasti olevan monen tollerin ongelma. Niin Nova, kuin Willakin ovat molemmat toimivia, hyviä harrastuskavereita. Ja mikä ihaninta molemmilla riittää hermot kisatilanteissakin rauhoittumaan tarpeen tullen. Nyt peukut pystyssä, että pentusia olisi tulossa-niistä toivotaan kehittyvän hyviä ja toimivia harrastuskavereita. Pentueesta löytyy enemmän tietoa kotisivuiltamme.

Willa siis jää toistaiseksi agitauolle, mutta Wäinön kanssa kisakausi jatkuu vielä syyskuun. Lokakuussakin olisi vielä vuorossa tollerimestikset, mutta sitten hieman hiljenee kisojen osalta. Jäädään kisatauolle ja päästään keskittymään treeneihin. Ai niin Orivedellä pyörähdettiin toissaviikonloppuna harjoittelemassa mm. A:n kontaktia ja toisella radalla hieno rata kosahti pituuden kaatuneeseen palikkaan. Jostain syystä lähiaikoina on ollut paljon pituuden jälkeisiä ansoja ja vauhdittomia lähestymisiä- ne tuottavat hankaluuksia ja täytykin alkaa siis tehotreenaamaan..

Hyvää mieltä

Sitä käytiin jakamassa ja hakemassa Ylöjärvellä Ylisfestareilla. Osallistuttiin Willan kanssa OK-koirien agilitynäytökseen festareilla. Mukavaa oli päästä treenailemaan kisaradan omaista suoritusta yleisön edessä, mutta kuitenkin sai treenattua jos joku ei toiminut ja palkattua jos onnistui hyvin. Willallakin oli ihan kisadraivi päällä.
Tyytyväisin olinkuitenkin pikkuketun käyttäytymiseen paikanpäällä. Ihmisvilinässä, jossa yht`äkkiä joku saattoi kumartua koiraa paijaamaan Willa liikkui hienosti. Se nautti saamastaan huomiosta, eikä edes muistanut kiertää leikki-ikäisiäkään lapsia kaukaa vaan meni kaikkien luo nauttimaan silittelyistä. Kiltisti se myös jaksoi kymmeniä kertoja hakea lelua ja palauttaa sitä käteen pyörätuolissa istuvalle tytölle. Jaettiin varmasti hyvää mieltä Ylisellä, mutta sitä myös saatiin itsellemme. Kivaa oli:)

Valkeakoskella käytiin tänään sohlaamassa yhdet radat molempien koirien kanssa. Willan hylky meni täysin mun piikkiin, kun sijoituin täysin väärään kohtaan kakkosesteellä ja ohjasin siitä koiran väärään putken päähän. Wäinön kanssa tapeltiin jälleen lähdössä (-huudettiin kilpaa..) ja ensimmäinen rima tuli alas. Puomin alastulossa se loikkasi sikamaisesti alas, vaikka käskytys oli tiukka. Otin sitten hyllyn ja tein puomin kontakteineen uudestaan. Kisasaldona=kaksijalkainen treenaamaan ohjausta ja pitäisi päästä jälleen möllikisoihin harjoittelemaan kuumakallen kanssa lähtöjä ja kontakteja...