Asennetta

..Sitä löytyi tänä viikonloppuna onneksi ainakin yhdeltä radalta. Ja okei ei ne sunnuntainkaan radat pahoja olleet. Mutta TAKUTien kisoissa lauantaina tuskailin koko kesän kadoksissa ollutta asennetta agilityyn. Tuntuu, että en ole saanut itestäni juuri mitään irti. Ehkä asian tuskailu, pyörittely ja ensimmäisen radan surkuttelu kisapaikalla saivat kuitenkin oman asenteen nousemaan ja viritin itseni toiselle radalle paljon parempaan fiilikseen. Tuloksena hieno, nopea rata ja paljon hyvää mieltä. Harmi vaan, että rima ja muurinpalikka lensivät alas vauhdissa.

Sunnuntaina olin jo hieman paremmalla mielellä. Vaikka rinkuloita ei taaskaan kerätty taiteili Wäinö "moraalisen tuplanollan". Ensimmäinen rata oli puomin ylösmenon kompastumista lukuunottamatta suht sujuva ja nopea. Itseasiassa sillä ajalla oltaisiin oltu palkinnoilla ja sertillä JOS (-ainaisia jossitteluja..:) puomin alastulosta ei olisi tulkittu kontaktivirhettä. Hyppäsihän se Wäinö sieltä, mutta suurinmman osan mielestä tassut silti hipoivat kontaktipintaa ennen loikkaa. Toisella radalla rinkula kaatui ohjaajan virheeseen, kun en käynyt yhtä helppoa hyppyä ohjaamassa kunnolla. Wäinö kääntyi kysymään ja siitä kieltovirhe. Hienosti kuitenkin sain alun kuvion sujumaan suunnitelmien mukaan, vaikka jännäsin omaa erilaista ohjaus ratkaisuani.
No mutta viikonlopun tuloksina ei nollia kertynyt, mutta pientä pilkahdusta kadotetusta asenteesta saatiin esiin. Nyt kun vaan pääsisi tehotreenaamaan. Niin ja juoksu ja liiketreeniä mulle-kamalaa sipsuttelua mun juoksu edelleen!

Seuraavat kiplailut vasta tollerimestiksissä. Nyt vaan treenaamaan:)