Eilen osallistuin Niina-Liina Linnan vetämälle juoksutekniikkakurssille Pirkkahallissa. Täytyy todeta, etten oo ikinä tajunnut, että juokseminen on oikeasti tosi vaikeata. Oikeaoppisen juoksutavan löytäminen ei ole helppoa.
Kurssilla harjoiteltiin mm. päkiöillä juoksemista, pakarajuoksua, pyöreäkuopimisjuoksua ja yritettiin vääntää kroppaa oikeaan asentoon juostessa. Hankalaa varsinkin tälläiselle heppatytölle, joka vasta ylä asteella löysi juoksuun oikean askellajin monien vuosien laukkahyppelyiden jälkeen.. Mutta koutsimme oli oikein mukava ja neuvoi kädestä pitäen oikeita suoritustapoja. Olisi muuten mukava päästä hänen agikoulutukseenkin osallistumaan tulevaisuudessa:) Juoksuharjoitteleminen oli hauskaa ja sen jatkaminen kotonakin varmasti toisi nopeutta koiran kanssa radalla liikkumiseen. Saimmekin tehtäväksi harjoitella tekniikoita ilman koiraa ja koiran kanssa. Kurssin toinen osa on helmikuun lopulla. Nyt seuraavana päivänä rehkiminen tuntuu jaloissa. Varpaiden ylös jännittäminen kipeytti mukavasti lihaksia.
Viikolla ollaan treenattu molempien kanssa aksaa. Ratatreenejä lähinnä. Pitäisi saada joku päivä aikaiseksi lähteä ottamaan tekniikkatreenejä. Willan kanssa tarvitaan työstöä varsinkin keppivarmuuden kanssa ja Wäinön kanssa kääntymisissä ja niiden ennakoimisessa. Eilen tokoiltiin vähän noutajien kanssa. Tokoiluun tarvittaisiin myös paljon lisää omatoimista treenausta.
Tamskin vuoden koiratittelit julkaistiin tänään. Wäinö sijoittui hienostui Maxi-agilitykoirissa 4.sijalle. Willa oli myös 4. Medi-agitulokkaissa. Hyvä me!:)
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
maanantai 12. tammikuuta 2009
Kisojen jälkitärinää
Tänään on ilta kulunut koiria hieroessa. Eilen oli kisapohja aikas kova ja Wäinö tuppaa kovalla alustalla jumiutumaan. Ihan ok:lta molemmat tuntuivat näin amatöörihierojasta.
Oma jälkitärinä alkoi kuitenkin, kun kävin tuloslistoja kurkkaamassa. Siis nyt omakin uskomus heräsi, että kyllä Wäinökin voi vielä pistää beeceille kampoihin vauhdissa (ainakin Treen mittakaavassa). Vaikka luokkavoittaja Tarun vauhti oli ihan omaa luokkaansa ei Wäinö niin kamalasti jälkeen jäänyt muista nopeista koirista. Hyppyradan voittaneeseen bc Kittyn ero oli sekunnin verran ja kroati Puubiin alle puolisekuntia. Wautsi, nyt aletaan kaivaa sitä vauhtia ohjaajallekin ni eiköhän niitä sadasosasekunteja saada vielä katoamaan. Tosin agility lajina kun on maailman vaikeimpia tarvitaan tietty onnistumiseen huippua yhteistyötä, hallintaa ja tarkkuutta, ripaus onnea sekä samalla tietty hurjaakin hurjempaa vauhtia ja ketteryyttä! Treenimuistiin siis kääntymisharjoituksia, ohjaajan juoksupolkimen metsästystä, vauhti ja motivaatioharjoituksia ja pieniä toivomuksia jonkinlaisesta hallinnasta kisatilanteessa:)
Oma jälkitärinä alkoi kuitenkin, kun kävin tuloslistoja kurkkaamassa. Siis nyt omakin uskomus heräsi, että kyllä Wäinökin voi vielä pistää beeceille kampoihin vauhdissa (ainakin Treen mittakaavassa). Vaikka luokkavoittaja Tarun vauhti oli ihan omaa luokkaansa ei Wäinö niin kamalasti jälkeen jäänyt muista nopeista koirista. Hyppyradan voittaneeseen bc Kittyn ero oli sekunnin verran ja kroati Puubiin alle puolisekuntia. Wautsi, nyt aletaan kaivaa sitä vauhtia ohjaajallekin ni eiköhän niitä sadasosasekunteja saada vielä katoamaan. Tosin agility lajina kun on maailman vaikeimpia tarvitaan tietty onnistumiseen huippua yhteistyötä, hallintaa ja tarkkuutta, ripaus onnea sekä samalla tietty hurjaakin hurjempaa vauhtia ja ketteryyttä! Treenimuistiin siis kääntymisharjoituksia, ohjaajan juoksupolkimen metsästystä, vauhti ja motivaatioharjoituksia ja pieniä toivomuksia jonkinlaisesta hallinnasta kisatilanteessa:)
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Vuoden ensimmäinen tulos
Tamskin kisoissa oltiin tänään Niihamaan maneesilla. Willan rata oli jo puoli yhdentoista aikaan aamulla. Savioja oli laatinut mukavan tuntuisen menoradan missä ei kovin hankalia paikkoja ollut. Willan kanssa rata alkoi oikein hienosti. Meno oli vauhdikasta ja ennakoivalla ohjauksella säästyttiin ansaesteille karkaamisesta. Mutta.. Kepit kosahtivat meillä taasen! Willa puikahti tällä kertaa oikeaan väliin ja pujotteli vielä seuraavankin välin, ennen kuin puikahti kulos kepeiltä. Mua harmitti, kun olin keppejä muutenkin Hyvinkäään jälkeen jännännyt. En ottanut Willaa mukaan vaan palasin keppejen alkuun. Koiruus tietty pujotteli väärään suuntaan ja siitä saatiin hylly. Uudella yrityksellä Willa puikahti toiseen väliin. Seuraavalla kerralla se meni oikein, mutta jouduin koko matkan kannustamaan, kun jonkinlaista sijaistoimintoa neiti kehitteli haistemalla maata samalla kun hitaasti kepitteli. Loppurata sujui hienosti.
En tiedä kehitinkö Hyvinkäällä kepeistä ongelmaa, kun turhautuneena menin kieltämään väärään väliin menemisestä. Pitäisi muistaa, että Willa on herkkä ja menee helposti epävarmaksi. Nyt täytyy treenailla keppejä enemmän. Ottaa vaikka namipurkki käyttöön, jotta saadaan suoritusvarmuutta kepeille.
Wäinön radat olivat vasta iltapäivällä ja kerkesinkin käymään välissä kotona vaihtamassa koiria. Jämsä oli taiteillut kieputteluradat, joilla oli tiukka ihanneaika. Ensimmäisellä hyppyradalla en ottanut poispäin käännöksessä koiraa mukaan ja se kerkesi suorittamaan hypyn väärin päin. Uusimalla kuvion se kuitenkin onnistui ja kaksi perättäistä poispäin käännöstä sujuivat hienosti. Muuten meno oli turhan vallatonta ja kontrolli pahasti hukassa. Toinen rata oli perusrata. Mukavan tuntuinen rata, jolle kehittelin muista poikkeavia ohjauskuvioita. Ja rata onnistui melkein nappiin. Kaikki ohjauskuviot mm. takaa leikkaus kepeille, poispäin käännös, välistä veto ja kahden käden ennakoivat käännökset onnistuivat hienosti. Meno oli nopeaa, minä jopa innostuin oikeasti vauhdittamaan menoa ja juoksemaan. Kolmanneksi viimeisen hypyn rima kolahti valitettavasti alas ja siitä vitonen. Vedätin hieman liikaa ja hyppy oli aavistuksen poikittain tulosuuntaan nähden, jolloin ei niin huoliteltu ponnistus tiputti riman. Olin kuitenkin todella tyytyväinen rataan:)
Päivä oli hyvä tuloksineen monelle koirakaverille. Willan treeniryhmästä Nora ja Aida koikkeri nousivat hienosti kakkosiin, Johanna ja Ilja chihu tekivät hienon nousunollan ja noutajakamumme Lotta ja Senni tekivät todella tyylikkään nollan kolmosissa. Onnea hienoista tuloksista!!!
Ihan agilitykuume taas nousi kisoissa. Harmi vaan, että taitaa mennä maaliskuulle asti ennen kuin seuraavan kerran startataan.
En tiedä kehitinkö Hyvinkäällä kepeistä ongelmaa, kun turhautuneena menin kieltämään väärään väliin menemisestä. Pitäisi muistaa, että Willa on herkkä ja menee helposti epävarmaksi. Nyt täytyy treenailla keppejä enemmän. Ottaa vaikka namipurkki käyttöön, jotta saadaan suoritusvarmuutta kepeille.
Wäinön radat olivat vasta iltapäivällä ja kerkesinkin käymään välissä kotona vaihtamassa koiria. Jämsä oli taiteillut kieputteluradat, joilla oli tiukka ihanneaika. Ensimmäisellä hyppyradalla en ottanut poispäin käännöksessä koiraa mukaan ja se kerkesi suorittamaan hypyn väärin päin. Uusimalla kuvion se kuitenkin onnistui ja kaksi perättäistä poispäin käännöstä sujuivat hienosti. Muuten meno oli turhan vallatonta ja kontrolli pahasti hukassa. Toinen rata oli perusrata. Mukavan tuntuinen rata, jolle kehittelin muista poikkeavia ohjauskuvioita. Ja rata onnistui melkein nappiin. Kaikki ohjauskuviot mm. takaa leikkaus kepeille, poispäin käännös, välistä veto ja kahden käden ennakoivat käännökset onnistuivat hienosti. Meno oli nopeaa, minä jopa innostuin oikeasti vauhdittamaan menoa ja juoksemaan. Kolmanneksi viimeisen hypyn rima kolahti valitettavasti alas ja siitä vitonen. Vedätin hieman liikaa ja hyppy oli aavistuksen poikittain tulosuuntaan nähden, jolloin ei niin huoliteltu ponnistus tiputti riman. Olin kuitenkin todella tyytyväinen rataan:)
Päivä oli hyvä tuloksineen monelle koirakaverille. Willan treeniryhmästä Nora ja Aida koikkeri nousivat hienosti kakkosiin, Johanna ja Ilja chihu tekivät hienon nousunollan ja noutajakamumme Lotta ja Senni tekivät todella tyylikkään nollan kolmosissa. Onnea hienoista tuloksista!!!
Ihan agilitykuume taas nousi kisoissa. Harmi vaan, että taitaa mennä maaliskuulle asti ennen kuin seuraavan kerran startataan.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Hyllyjä Hyvinkäältä
Willan kisatauko päättyi Hyvinkäällä järjestetyissä JAU:n kisoissa eilen. Uusi vuosi pistettiin käyntiin kahdella hyllyradalla (mut tästähän ei voi kun parantaa). Ensimmäinen rata oli ohjaajallekin, kuin "ensi kertaa luistimilla kymmenen vuoden tauon jälkeen". Eli kompastelua ja sähläämistä. Ihan, kuin radalla ei oltais aikaisemmin oltukaan. Kepeille kaksi aloitusvirhettä. Kulma oli kyllä hieman kinkkinen, mutta Willa taitaa kyllä yleensä keppien aloituskulmat lähes sataprosenttisesti. Niistä en ole kantanut huolta. Ohjaaja sai aikaan hyllyn omalla ohjausvirheellä, kun "unohdin" vetää välistä. Loppuradalla jäi vielä joku hyppy suorittamatta, mutta sekin lähinnä huolimattoman ohjauksen takia. Upeat kontakteilla pysähdykset isona plussana!
Toinen rata sujui huomattavasti paremmin. Tatsi touhuun oli löytynyt jälleen ja meno oli hieman rennompaa. Harmittavasti kepit vaan tuottivat ongelmia ja hyllyn tältä radalta. Kepeille meno oli yksinkertaisin suora lähestyminen ja itsekin olin vasemmalla ja annoin vielä tilaa koiralle, mutta... Jostain syystä Willa kerta kerran jälkeen ampui kakkosväliin. Videolta katsoessanikaan en keksinyt syytä keppiprobleemaan. Keppien väritys oli normaalista poikkeava (joka toinen valkoinen ja joka toinen punainen), mutta en usko silläkään olleen vaikutusta. Oma käskytykseni oli ehkä hieman liian kiihdyttävä, kun yritin sillä saada rytmitykseen apua. Vaikka toisaalta Willa mielestäni osaa kepittää itsenäisemmin kuin Wäinö-se ei tarvitse kauheasti apuja tai ota häiriötä (niin kyllähän se kotona osaa). No tälläistä tämä hieno laji on. Kiinni välillä niin pienestä. Postitiivisin juttu kisoissa oli se, että molemmilla radoilla olluta keinua Willa ei epäröinyt ollenkaan. Keinu suoritettiin normaalin treenityyliin:)
Kisapaikka oli mahtava. Ulkona hyrisyttävästä pakkasesta huolimatta halli oli todella lämmin ja siellä oli hyvin tilaa häkeille ja koirille. Lämmittelyalueella oli kaikki kontakti esteet, hyppyjä ja kepit-aivan loistavaa!! Mukavaa oli myös se, että rata-alue oli hallin päässä rauhoitettu niin, että sen sivuille ei päässyt yleisöä. Hyvä JAU!
Toinen rata sujui huomattavasti paremmin. Tatsi touhuun oli löytynyt jälleen ja meno oli hieman rennompaa. Harmittavasti kepit vaan tuottivat ongelmia ja hyllyn tältä radalta. Kepeille meno oli yksinkertaisin suora lähestyminen ja itsekin olin vasemmalla ja annoin vielä tilaa koiralle, mutta... Jostain syystä Willa kerta kerran jälkeen ampui kakkosväliin. Videolta katsoessanikaan en keksinyt syytä keppiprobleemaan. Keppien väritys oli normaalista poikkeava (joka toinen valkoinen ja joka toinen punainen), mutta en usko silläkään olleen vaikutusta. Oma käskytykseni oli ehkä hieman liian kiihdyttävä, kun yritin sillä saada rytmitykseen apua. Vaikka toisaalta Willa mielestäni osaa kepittää itsenäisemmin kuin Wäinö-se ei tarvitse kauheasti apuja tai ota häiriötä (niin kyllähän se kotona osaa). No tälläistä tämä hieno laji on. Kiinni välillä niin pienestä. Postitiivisin juttu kisoissa oli se, että molemmilla radoilla olluta keinua Willa ei epäröinyt ollenkaan. Keinu suoritettiin normaalin treenityyliin:)
Kisapaikka oli mahtava. Ulkona hyrisyttävästä pakkasesta huolimatta halli oli todella lämmin ja siellä oli hyvin tilaa häkeille ja koirille. Lämmittelyalueella oli kaikki kontakti esteet, hyppyjä ja kepit-aivan loistavaa!! Mukavaa oli myös se, että rata-alue oli hallin päässä rauhoitettu niin, että sen sivuille ei päässyt yleisöä. Hyvä JAU!
tiistai 30. joulukuuta 2008
Paluu agin pariin
Koissujen agitreenitauko lopetettiin tänään. Juoksuilut, ohjaajan uusiutuneet flunssat, joulusiestat ym. ovat tehneet luultua pidemmän tauon. Tänään käytiin lyhyesti kokeilemassa Hannan hallilla miten liitely taas sujuu. Sujuihan se ja siitä innokkaina läksimme vielä illalla Tamskin möllikisoihin.
Siellä tehtiin ratapätkät molempien kanssa kisaavien radalla. Rata oli ihan mukava. Ohjaaja vaan ei saanut jalkojaan liikutettua ja tuppasi hieman peittämään putkien suita. Pikkukettukaan ei millään löytänyt putken päähän, kun joulusuklaista turvonnut ohjaaja tukki näkyvyyden täysin:) No hieno pikkukettu teki keppihaahuiluiden kaikkensa pelastaakseen ratasuorituksen ja se auttoi. Mahtavat 2out2in pysähdykset kontakteilla!
Wäinön varalle oli yksinkertainen suunnitelma. Jos lähtö ei onnistu mennään takas autoon. Ja eipä taas menty... Alkukonserton jälkeen pysyi paikalla ja rataa lähdettiin suorittamaan. Muutama rima kolahti käännöksissä ja yksi käännös meni piiitkäksi kaareksi, kun kartturi ei muistanut antaa radalla ääniapua. Niin kauhean flunssapöpön kärsittyä juokseminen ja huutaminen on entistäkin hankalampaa. Varsinkin tuo juoksu tuntuu vaikealta askellajilta. Tähän on pakko todeta, että hevosharrastuksessa on se puolensa, että hevonen hoitaa ne askellajit. Ei taida olla kummakaan, että viime aikoina oon nähnyt paljon unia omasta hevosesta:)
No palataan tähän kinkkiseen agilitylajiin. Willan olisi tarkoitus päättää lauantaina myös pitkä (reilu 2kk) kisataukonsa. Hyvinkäälle on ilmoitettu kahteen starttiin. Ihanat kisat, kun luokat on laitettu kokoluokittain peräkkäin:)
Parit toksoilut on joulun jälkeen myös väännetty. Seuraaminen kinkun motivoimana oli aikas upeaa! Luoksetulosta pysähtyminen tuottaa hieman vaikeuksia, koitetaan malttaa edetä pikkuhiljaa.
Vuosikin vaihtuu ihan pian. Jotain tavoitteita on uudelle vuodelle mietitty. Mutta rimaa ei nosteta liikaa näin alkuunsa. Takanakin on erittäin hieno vuosi koirien kanssa. Upeita tuloksia, hauskoja ja motivoivia treenejä sekä hienoja hetkiä näiden rakkaiden haukkujen parissa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!!!:)
Siellä tehtiin ratapätkät molempien kanssa kisaavien radalla. Rata oli ihan mukava. Ohjaaja vaan ei saanut jalkojaan liikutettua ja tuppasi hieman peittämään putkien suita. Pikkukettukaan ei millään löytänyt putken päähän, kun joulusuklaista turvonnut ohjaaja tukki näkyvyyden täysin:) No hieno pikkukettu teki keppihaahuiluiden kaikkensa pelastaakseen ratasuorituksen ja se auttoi. Mahtavat 2out2in pysähdykset kontakteilla!
Wäinön varalle oli yksinkertainen suunnitelma. Jos lähtö ei onnistu mennään takas autoon. Ja eipä taas menty... Alkukonserton jälkeen pysyi paikalla ja rataa lähdettiin suorittamaan. Muutama rima kolahti käännöksissä ja yksi käännös meni piiitkäksi kaareksi, kun kartturi ei muistanut antaa radalla ääniapua. Niin kauhean flunssapöpön kärsittyä juokseminen ja huutaminen on entistäkin hankalampaa. Varsinkin tuo juoksu tuntuu vaikealta askellajilta. Tähän on pakko todeta, että hevosharrastuksessa on se puolensa, että hevonen hoitaa ne askellajit. Ei taida olla kummakaan, että viime aikoina oon nähnyt paljon unia omasta hevosesta:)
No palataan tähän kinkkiseen agilitylajiin. Willan olisi tarkoitus päättää lauantaina myös pitkä (reilu 2kk) kisataukonsa. Hyvinkäälle on ilmoitettu kahteen starttiin. Ihanat kisat, kun luokat on laitettu kokoluokittain peräkkäin:)
Parit toksoilut on joulun jälkeen myös väännetty. Seuraaminen kinkun motivoimana oli aikas upeaa! Luoksetulosta pysähtyminen tuottaa hieman vaikeuksia, koitetaan malttaa edetä pikkuhiljaa.
Vuosikin vaihtuu ihan pian. Jotain tavoitteita on uudelle vuodelle mietitty. Mutta rimaa ei nosteta liikaa näin alkuunsa. Takanakin on erittäin hieno vuosi koirien kanssa. Upeita tuloksia, hauskoja ja motivoivia treenejä sekä hienoja hetkiä näiden rakkaiden haukkujen parissa!
Hyvää uutta vuotta kaikille!!!:)
tiistai 23. joulukuuta 2008
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Juoksuilua
Plääh. Willa aloitti vitkuttamansa juoksut perjantaina. Päivää ennen vuoden vikoja kisoja. Yhdet kisat sinne ja tänne, eli se ei sinänsä harmita. Mutta, kun juuri Äss-joelle olisi ollut niin kiva lähteä katsastamaan uutta lämmintä hallia... No toisella kertaa sitten.
Viikolla ollaan treenattu agia molempien kanssa. Perjantaina vedin meiän aamutreenit ja kokeiltiin Willankin kanssa sitä samaa putkihässäkkää, mitä muutama viikko sitten Wäinön kanssa kokeiltiin vierailutreeneissä. Puomilta poispäinkäännös suoralle putkelle, itse jää puomin toiselle puolelle ja tarkoitus saada sieltä vielä ohjattua toiseen putkeen, jonka suu on ihan puomin ylösmenon vieressä. Muutaman harjoituskierroksen ja namiavun jälkeen alkoi sujua.
Jonkinnäköinen talviväsy-masis vaivaa. Valon puute sen vissiin aiheuttaa.. Meikäläinen kun on niin kesäihminen, ettei jaksa talvikuukausista innostua. Onneksi täällä Mettäperällä sentään on lunta! Muualta lähistölltä ja Tampereen alueelta sitä ei nimittäin löydy. Hassua, että eron huomaa jo muutaman kilometrin ajelulla eteläänpäin:) Ostetaan siltikin talvimotivaatiota jostain! Muttahei- enään 10 työpäivää lomaan:)
Viikolla ollaan treenattu agia molempien kanssa. Perjantaina vedin meiän aamutreenit ja kokeiltiin Willankin kanssa sitä samaa putkihässäkkää, mitä muutama viikko sitten Wäinön kanssa kokeiltiin vierailutreeneissä. Puomilta poispäinkäännös suoralle putkelle, itse jää puomin toiselle puolelle ja tarkoitus saada sieltä vielä ohjattua toiseen putkeen, jonka suu on ihan puomin ylösmenon vieressä. Muutaman harjoituskierroksen ja namiavun jälkeen alkoi sujua.
Jonkinnäköinen talviväsy-masis vaivaa. Valon puute sen vissiin aiheuttaa.. Meikäläinen kun on niin kesäihminen, ettei jaksa talvikuukausista innostua. Onneksi täällä Mettäperällä sentään on lunta! Muualta lähistölltä ja Tampereen alueelta sitä ei nimittäin löydy. Hassua, että eron huomaa jo muutaman kilometrin ajelulla eteläänpäin:) Ostetaan siltikin talvimotivaatiota jostain! Muttahei- enään 10 työpäivää lomaan:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
