Hämeenlinnan kisapäivä

Sunnuntaina kisasimme koko päivän EHKK:n kisoissa Hämeenlinnassa. Wäinö aloitti kisapäivän kahdella startillaan. Eka rata oli ihan ok agirata, jossa ehkä muutama tiukka paikka oman ehtimisen kanssa. Niinhän siinä kävi, että ekoissa ulkokisoissa koiran vauhti yllätti ja loppujen lopuksi ohjaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Eli ohjaus oli aikalailla takaaleikkauksia.. Niistä johtuen aikaa lipui hieman liikaa hukkaan. Tuloksena kuitenkin yllättäen nolla. Yllättäen siksi, että kuulin muurin jälkeisellä hypyllä riman kolahduksen ja voisin vannoa, että näin myöhemmin katsoessani sen riman maassa. Videolta tarkistaessa huomasin kotona, että kyllähän siellä rima oli maassa ja taisi tuomarikin nostaa käden. Eli liekö erehdys tuomarin sihteerin vai poistiko tuomari vitosen? Kisojen aikana tuuli, kun myös puhalsi rimoja alas. No säälinolla.
Toisella radalla meno oli aika kankista ja eteneminen hieman hitaampaa, kuin ekalla radalla. Vitonen kolahti yhden riman pudotessa takaakiertäessä alas. Siinä meni tuplanolla mahku tällä kertaa ohi suun.

Siinä missä Wäinön kanssa radat oli ihan ok- ei nyt mitään tosi onnistuneita, mutta ei isoja erheitäkään oli Willan radat taas jotain ihan muuta. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui, että ei olisi radalle enään halunnut palata. Eka rata kun kosahti täysin kepeille! Kepeille tulokulma oli niin, että joutui hieman viistosti kiertämään keppien aloitukseen. Harjoiteltiin kulmaa ennen rataa ja se ei tuntunut onnistuvan. Willa taisi hieman turhautua ennen kuin saatiin se sujumaan. Radalla se ei onnistunut ja toisella kertaa otin lähestymisen helpoimmaksi mahdolliseksi suoraan kepeille. Eipä sujunut vieläkäään. Lopulta homma yritysten jälkeen ajautui siihen, että koira alkoi selvästi rauhoittelemaan mua ja haisteli vaan maata keppien välissä. Siinä vaiheessa oma kupoli ei enään kestänyt vaan kaappasin koiran syliin ja poistuimme radalta epätoivoisina. Plääh!!! Mä en tiedä mitä tekisin tän keppiongelman kanssa! Toisaalta tuntuu, että pitäiskö pitää kisatukoo, mutta kun ongelmaa ei ole treeneissä. Siellä koira ampuu oikeaanväliin lähes 100% mistä vaan kulmasta. Kisoissa taas on täysi lukko päällä. Plääh..
Toisella radalla onneksi päästiin kepit edes loppuun. Aloitus tuotti 10vp, mutta sen jälkeen kepit mentiin tosin todella hitaasti loppuun saakka. Loppuradalla kontaktin alastulovirhe puomilla ja pituuden viimeisen osan kaatuminen. Eli virhepisteitä sateli, mutta tulos sentään...
Nyt vappuatauko väliin ja treeniä vasta viikon kuluttua.

Ihan kivat kisat Hämeenlinnassa olivat, vaikka tuuli meinasi esteet viedä siivekkeineen välillä. Kiitos vielä ihanallematkaseuralleni ja ketylleni Jennalle, joka jaksoi koko pitkän ja hieman aikatauluiltaan venähtäneen päivän seurassamme:)

Kevään vimpat Jaakot

Tänään puolikuntoisena flunssan jäljiltä osallistuin Jaakon koulutukseen. Mukaan pääsi tällä kertaa Willasukkanen. Neiti (siis Willa)oli aivan tulessa, kun halliin pääsi. Intoa oli taas vaikka muille jakaa. Jaakon tämänkertainen rata oli mukavan lyhyt- 23 estettä ja täytyykin heti alkuun mainostaa, että tällä kertaa pääsimme sen oikeesti loppuun saakka!

Radan alun jälkeen 4.llä esteellä kartturi otti sekunnin ajatuspaussin ja näin ollen onnistui mokaamaan jatkon. Ei siis ratamuisti toiminut kovin kauas. Vitsit tätä lahopäätä! Jaakon radat, kun tuppaavat olemaan pyörimisiä ja saman esteen suorittamista kolmeen tai neljään kertaan. Se tuottaa mulle aivan hirveästi vaikeuksia muistaa niitä. Oikein hävettää välillä.. No sain sitten hyviä vinkkejä ratojen muistiharjoitteluun. Muistisääntöjen muodostamista ja silmät kiinni sormella hahmottamista ripeään tahtiin. Heti, kun tulee pienikin tauko seuraavan esteen tai ohjauksen kertaamisessa tietää, ettei se onnistu radallakaan. Eli tarvitsee opetella uudestaan ja uudestaan. Tätä täytyy nyt ottaa kokeiltavaksi treeneissä ja kisoissa.

Toinen mieleen jäänyt asia, johon tarvitsee oikeesti alkaa kiinnittämään huomiota on kahden käden käyttäminen mm. valsseissa. Mä jotenkin pyrin aina hukkaamaan sen "turhemman" käden pois, mikä aiheuttaa hankaluuksia kääntymiseen. Ja olen siitä saanut palautetta useamman kerran.

Viime kerralla jo harjoitellut sylivekit ja vekkijaakotukset tuottivat ongelmia. Jotenkin vaan oma liike ei toiminut, enkä osannut luontevasti käyttää niitä ohjauksina. Eli uusinta kotiläksyiksi. Sen sijaan saatiin alussa kehuja kun yritettiin tosissamme ja rata kulki ihan mukavasti. Loppupuolella homma hieman löystyi- Willan keskittyminen herpaantui lelusetään ja väsymys vei parhaan vauhdin ja innon treenistä. Loppuun asti kuitenkin jaksettiin ja selviydyttiin radasta:)

Wäinö kävi fysioterapeutin hoivassa tälläkin viikolla. Kunto oli kohentunut huomattavasti ja näkihän sen jo viime viikollakin hieronnan jälkeen. Kolmatta kertaa ei tarvittu, mutta katsotaan uudestaan viimeistään kisaputken jälkeen kesäkuussa. Agitaukoa Wäinölle on kertynyt kohta jo kolme viikkoa ja se katkaistaan ensi viikolla. On tehnyt varmasti ihan hyvää. Viikonloppuna ohjelmassa on toksoilua.

Jumiukkonen

Meidän jumiukko pääsi tänään fysioterapeutin hoivaan. Wäinö raasu on ollut "niin kovin kipiä" jo toistamiseen kahden viikon sisällä, joten oli korkea aika päästäkin fysioterapiaan. Ukkosen kanssa on välillä vaan niin vaikea ymmärtää kommunikaatiota kivun asteesta, kun se on aina sitä mieltä, että jos vähänkin sattuu niin valittaa pitää kovaan ääneen. Moni onkin saanut nähdä sen huikean draamashown, joka syntyy, kun havunneulanen jää varpaiden väliin tai oksa hieman pistää metsässä. Huuto on karmaisevaa ja heti juostaan mamman luo; "apua , auta nyt on mamma iso hätä.."
No jokatapauksessa Wäinön kroppaa tänään tutkailtiin tarkkaan ja hierottiin. Ei se onneksi ihan niin jäkissä ollut, kuin pelkäsin sen käytöksen perusteella. Jumeja löytyi muutama lihaksista kyljistä ja lannerangan ympäriltä. Niitä hierottiin auki ja käsittely on tarkoitus uusia viikon kuluttua. Kotiin saatiin uusia venytysohjeita etenkin selälle. Nyt aletaan jumppaamaan säännöllisemmin ja eiväthän nuo selkävenytykset pahaa tekisi tuolle pienemmällekään. Treenitauko jatkuu vielä ainakin ensiviikon. Huomisen jälkeen pääsiäislomailua:)

Tavoitteet täyttyivät Riihimäellä

Kukonlaulun aikaan minä ja Willa nousimme reippaina ylös. Luultavasti unisyklit osuivat hyvin, koska minä, joka yleensä en pysty ennen aamuyhdeksää heräämään (työn valoisia puolia tämä pitkään nukkuminen) olin oikeasti virkeä ja puolessa tunnissa sain itseni ja koko poppoon lastattua autoon. Sitten nokka kohti Riihimäkeä.

Kasilta oli ensimmäinen rataantutustuminen. Rata oli helppo ja Willalle oikein mukava juoksupätkä, jossa ei turhia vekslauksia ollut. Radan ainoa virhe tuli keppien toisessa välissä, josta koiruus hieman haparoiden luikahti ulos. Loppurata sujui hyvin jouhevasti ja saimme yhden päivän tavoitteista täyttymään, eli tuloksen kisoista:) Jos onnistun laitan radan tähän blogiin tai linkityksen.

Toinen rata oli hyppis ja todella mukava juoksupätkä tämäkin. Alku lähti upeasti käyntiin. Meno oli taas tuttua Willamaista ja olin tyytyväinen nopeuteen. Ohjauksetkin aikas sujuvia. Loppupuolella olin välistävedon jälkeen inasen myöhässä ja tyhmänä käskytin paikkaan ennalta ajattelemani varmistuskäskyn, jonka tuloksena koira ampui lähempänä olevaan putken päähän ja hylkäys. Sen jälkeen homma hieman luisti käsistä ja kepeillä aloitus ei sujunut. Loppuun asti silti taisteltiin.

Kolmas rata oli taas mallia agi ja radalle raahattiin myös keinu. Rata oli selkeästi haasteellisempi, kuin aikaisemmat. Monta takaaleikkausta ja täpärää kohtaa. Willa karautti hienosti keinulle ja minkäänlaista epävarmuutta ei esteellä huomannut. Jes! Takaaleikkaukset ja muut ohjaukset sujuivat kivasti ja vauhti alkoi olla taas mukavaa. Kepeillä annoin vihdoin Willalle tilaa lähteä suorittamaan niitä itsenäisesti ja löytyihän se oikea väli. Vaikka rytmitys lähti hieman epävarmasti päästiin lopulta täyttämään päivämme toinen tavoite eli virheetön keppisuoritus. Jippii!:) Harmillisesti vain jäin sekunninsadasosaksi liian pitkään nauttimaan keppejen suorittamisen nostamasta ilon tunteesta ja siihen sitten karahdettiin. Eli myöhästyin inasen putkeen ohjaukselta ja putken päällä olevalle A:llehan koiruus sitten karautti. Muuten hieno rata! Tavoitteet kuitenkin täyttyivät, vaikka haaveet ekasta nollasta jäivätkin toteutumatta.

Mukavat kisat Rima oli järjestänyt. Kaikki toimi hienosti, kuulutukset, fläppitaulun numerot ja aikataulut. Tuomari Savioja oli myös mahtava paikanpäällä. Ei turhia kiristelyjä, jakoi iloista mieltä ja toimi silti nopeasti ja tehokkaasti. Kävi myös juttelemassa ja silittelemässä Rocky pihakoiraa, jonka piti kahdella ekalla radalla käydä haukkumassa tuomari ja ratahenkilöt. Ruusuja tuomarille:) Kivaa tuntui kaikki olevan paikanpäällä, joten ehkä mulle sittenkin voisi sopia tuo aamuherääminen-toikohan se jonkinnäköistä euforiaa kisapäivään?;)

Wäinö Eenokki 4wee!!!

Onnea pieni punainen kullanmurumme!!!

Agipainoitteinen viikonloppu

Viikonloppu lähti käyntiin perjantaina Jaakon koulutuksella. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Tamskin kisat.

Jaakon koulutukseen osallistuin Ok-hallilla Wäinön kanssa. Jaakko oli tällä kertaa kasannut aavistuksen iisimmän ja lyhyemmän (vain 28 estettä) radan. Harjoittelimme mm. Back lappia (takaakierto ja sylkkäri), sylivekkijaakotusta ja layereitä (esteen ohitus itse toisella ja koira toisella puolella). Näistä nimiprässäilyistä ( pakko tietty prässätä, vaikka eivät virallisia sagin nimikkeitä olekaan) selvittiin hyvin. Back lappi oli mielestäni tosi hyvä ohjaus ja harjoiteltuna toimii varmasti hienosti. Eli ainakin se pistetään treenimuistiin! Wäinö toimi koulutuksessa ihan kivasti ja jaksoi hyvin koko koulutuksen ajan, vaikka se on aikaisemmin ollut pieni ongelma loppuvaiheessa. Juhlin vuoromme jälkeen, että ekan kerran pääsin Jaakon koulutuksessa radan loppuun asti, kunnes huomasin, että olin tyystin unohtanut vimpan esteen. Plääh tätä dementoitunutta ohjaajaa!

Sunnuntaina pohdin aamulla kovasti mitä tekisin Wäinön starttejen kanssa. Wäinö oli lauantai aamulla kankean oloinen koulutuksen jälkeen. Ilmeisesti lihakset olivat hieman jumissa. Metsässä juoksentelu, back on track ja hierominen helpottivat sen verran, että sunnuntaina koiruus liikkui jo täysin normaalisti. Päätin kuitenkin varmuudeksi vetää Wäinön pois ekasta hyppystartista ja ottaa sen kanssa vain yhden radan. Kunnon lämmittelyt ja jäähdyttelyt, eikä jumituksen merkkejä ollut kisoissa. Rata alkoi ihan hyvin, ehdin jopa jaakottamaan kohtaan jonne oli kiire. Äänenpainoltaan kovista kontakti käskyistä huolimatta Wäinö tuli ilman lupaa kontakteilta ja se sekoitti pasmoja varsinkin puomilla. Sen jälkeinen takaaleikkaus vaihtui valssiksi ja vaihtoehtoputkeen meno takkuili. Lähetin ensin lähempään, mutta pienellä haahuilulla lopulta ohjasin kauempaan päähän. Tähän meni aikaa sekunteja ja vaikka rata loppujen lopuksi meni puhtaasti loppuun asti meni aikaa aivan liikaa. Tuloksena kanki nolla ja yhdeksäs sija.

Willa starttasi molemmilla radoilla. Ensimmäinen rata hajosi heti alkuun -jaakotus ei onnistunut ja lopulta hyppy väärinpäin hyllytti radan heti alkuunsa. Kepit ja sisälle meno sujuivat hienosti, samoin hieman pitkäksi mennyt takaaleikkaus. Loppusuoralla koiruus sitten hyppäsi renkaan väärästä välistä ja palautin vielä takaisin uusimaan sen. Hassu pikku koira. Toinen rata oli koirille tosi kiva hyppis. Paljon putkia ja kovaa etenemistä. Mulle tosin hieman hankala valsseineen, mutta sain kroppani kääntymään ja valssit onnistui. Sen sijaan lopussa käännyin renkaan jälkeen katsomaan mitä tuomari näyttää ( luulin, ettei taaskaan hypännyt oikeasta välistä) ja sen seurauksena myöhästyin ohjauksesta ja koiruus lukitsi väärän hypyn. Kepeiltä tuli sen jälkeen vielä aloitus virhe pari kertaa, mutta muuten hyvä rata:) Ensi viikonloppuna Willan olisi tarkoitus jatkaa kisaamista Riihimäellä. Wäinö taas jää muutaman viikon agilomalle palauttelemaan lihaksiaan vetreiksi. Kisojen lopuksi kävimme mukavan metsälenkin Punaisten kesken. Meiän koissut, Ressu, nollamies Viggo ja bc penneli Raita (punaisessa villatakissaan) pääsivät juoksentelemaan Niihamaan metsiin.

Aurinkoinen viikonloppu

Ihana keväinen ja aurinkoinen viikonloppu:) Koirien kanssa oon tehnyt pitkiä metsälenkkejä ja nauttinut välillä auringosta kannon päällä istuskellen. Ihanaa. Alle lisäilin muutaman kuvan Willasta, kun tänään metsälenkin yhteydessä otin vähän damitreeniä. Markkeeraukset sujuivat hienosti, palautukset olivat nopeita ja suoria (polku myös ehkä auttoi asiaa;). Lopuksi tein motivoidun kolmen damin hakuruudun (enempää ei ollut mukana) ja haetutin Willalla kaikki. Ekan damin löydettyään neiti meinasi alkaa ahneeksi ja etsiä samaan syssyyn toistakin, mutta pieni ärähdys palautti maanpinnalle. Damit löytyivät hienosti, vaikka intoa oli pikku koiraan ehtinyt kertyä ehkä vähän liikaa. Harmittaa vaan Wäiön puolesta, kun se joutuu lenkkillä tehdyissä damitreeneissä kiihkoilemaan vähän matkan päässä. Omistaja, kun on mukamas niin laiska, ettei jaksa erikseen lähteä koiria lenkittämään ja treenaamaan metsään.

Perjantaina kävin Willan kanssa hetken mielijohteesta pyörähtämässä Tamskin möllikisoissa navetalla. Yksi kisaavien rata takkuiltiin. Ajoittain hyviä pätkiä, mutta pitkillä esteväleillä turhaa kiemurtelua. Keppien aloitus ei onnistunut myöskään ekalla kerralla. Viikon päästä kisaamaan.

Eilen koirat saivat nautiskella, kun Reetta kävi niitä täällä kotona hieromassa. Wäinö tiesi jo heti Reetan tullessa mitä tapahtuu ja pisti itsensä viltin päälle pötköttämään, "että minä olen jo tässä valmiina". Molemmilta löytyi suunnilleen samasta kohtaa pienet jumipaikat, joita hierottiin auki.

Nyt muuten kävin vinkin saatuani asetuksissa muuttamassa niin, että blogiamme pääsee ilman tunnuksia kommentoimaan. Eli olkaa hyvät:)