Sunnuntaina kisasimme koko päivän EHKK:n kisoissa Hämeenlinnassa. Wäinö aloitti kisapäivän kahdella startillaan. Eka rata oli ihan ok agirata, jossa ehkä muutama tiukka paikka oman ehtimisen kanssa. Niinhän siinä kävi, että ekoissa ulkokisoissa koiran vauhti yllätti ja loppujen lopuksi ohjaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Eli ohjaus oli aikalailla takaaleikkauksia.. Niistä johtuen aikaa lipui hieman liikaa hukkaan. Tuloksena kuitenkin yllättäen nolla. Yllättäen siksi, että kuulin muurin jälkeisellä hypyllä riman kolahduksen ja voisin vannoa, että näin myöhemmin katsoessani sen riman maassa. Videolta tarkistaessa huomasin kotona, että kyllähän siellä rima oli maassa ja taisi tuomarikin nostaa käden. Eli liekö erehdys tuomarin sihteerin vai poistiko tuomari vitosen? Kisojen aikana tuuli, kun myös puhalsi rimoja alas. No säälinolla.
Toisella radalla meno oli aika kankista ja eteneminen hieman hitaampaa, kuin ekalla radalla. Vitonen kolahti yhden riman pudotessa takaakiertäessä alas. Siinä meni tuplanolla mahku tällä kertaa ohi suun.
Siinä missä Wäinön kanssa radat oli ihan ok- ei nyt mitään tosi onnistuneita, mutta ei isoja erheitäkään oli Willan radat taas jotain ihan muuta. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui, että ei olisi radalle enään halunnut palata. Eka rata kun kosahti täysin kepeille! Kepeille tulokulma oli niin, että joutui hieman viistosti kiertämään keppien aloitukseen. Harjoiteltiin kulmaa ennen rataa ja se ei tuntunut onnistuvan. Willa taisi hieman turhautua ennen kuin saatiin se sujumaan. Radalla se ei onnistunut ja toisella kertaa otin lähestymisen helpoimmaksi mahdolliseksi suoraan kepeille. Eipä sujunut vieläkäään. Lopulta homma yritysten jälkeen ajautui siihen, että koira alkoi selvästi rauhoittelemaan mua ja haisteli vaan maata keppien välissä. Siinä vaiheessa oma kupoli ei enään kestänyt vaan kaappasin koiran syliin ja poistuimme radalta epätoivoisina. Plääh!!! Mä en tiedä mitä tekisin tän keppiongelman kanssa! Toisaalta tuntuu, että pitäiskö pitää kisatukoo, mutta kun ongelmaa ei ole treeneissä. Siellä koira ampuu oikeaanväliin lähes 100% mistä vaan kulmasta. Kisoissa taas on täysi lukko päällä. Plääh..
Toisella radalla onneksi päästiin kepit edes loppuun. Aloitus tuotti 10vp, mutta sen jälkeen kepit mentiin tosin todella hitaasti loppuun saakka. Loppuradalla kontaktin alastulovirhe puomilla ja pituuden viimeisen osan kaatuminen. Eli virhepisteitä sateli, mutta tulos sentään...
Nyt vappuatauko väliin ja treeniä vasta viikon kuluttua.
Ihan kivat kisat Hämeenlinnassa olivat, vaikka tuuli meinasi esteet viedä siivekkeineen välillä. Kiitos vielä ihanallematkaseuralleni ja ketylleni Jennalle, joka jaksoi koko pitkän ja hieman aikatauluiltaan venähtäneen päivän seurassamme:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti