Kukonlaulun aikaan minä ja Willa nousimme reippaina ylös. Luultavasti unisyklit osuivat hyvin, koska minä, joka yleensä en pysty ennen aamuyhdeksää heräämään (työn valoisia puolia tämä pitkään nukkuminen) olin oikeasti virkeä ja puolessa tunnissa sain itseni ja koko poppoon lastattua autoon. Sitten nokka kohti Riihimäkeä.
Kasilta oli ensimmäinen rataantutustuminen. Rata oli helppo ja Willalle oikein mukava juoksupätkä, jossa ei turhia vekslauksia ollut. Radan ainoa virhe tuli keppien toisessa välissä, josta koiruus hieman haparoiden luikahti ulos. Loppurata sujui hyvin jouhevasti ja saimme yhden päivän tavoitteista täyttymään, eli tuloksen kisoista:) Jos onnistun laitan radan tähän blogiin tai linkityksen.
Toinen rata oli hyppis ja todella mukava juoksupätkä tämäkin. Alku lähti upeasti käyntiin. Meno oli taas tuttua Willamaista ja olin tyytyväinen nopeuteen. Ohjauksetkin aikas sujuvia. Loppupuolella olin välistävedon jälkeen inasen myöhässä ja tyhmänä käskytin paikkaan ennalta ajattelemani varmistuskäskyn, jonka tuloksena koira ampui lähempänä olevaan putken päähän ja hylkäys. Sen jälkeen homma hieman luisti käsistä ja kepeillä aloitus ei sujunut. Loppuun asti silti taisteltiin.
Kolmas rata oli taas mallia agi ja radalle raahattiin myös keinu. Rata oli selkeästi haasteellisempi, kuin aikaisemmat. Monta takaaleikkausta ja täpärää kohtaa. Willa karautti hienosti keinulle ja minkäänlaista epävarmuutta ei esteellä huomannut. Jes! Takaaleikkaukset ja muut ohjaukset sujuivat kivasti ja vauhti alkoi olla taas mukavaa. Kepeillä annoin vihdoin Willalle tilaa lähteä suorittamaan niitä itsenäisesti ja löytyihän se oikea väli. Vaikka rytmitys lähti hieman epävarmasti päästiin lopulta täyttämään päivämme toinen tavoite eli virheetön keppisuoritus. Jippii!:) Harmillisesti vain jäin sekunninsadasosaksi liian pitkään nauttimaan keppejen suorittamisen nostamasta ilon tunteesta ja siihen sitten karahdettiin. Eli myöhästyin inasen putkeen ohjaukselta ja putken päällä olevalle A:llehan koiruus sitten karautti. Muuten hieno rata! Tavoitteet kuitenkin täyttyivät, vaikka haaveet ekasta nollasta jäivätkin toteutumatta.
Mukavat kisat Rima oli järjestänyt. Kaikki toimi hienosti, kuulutukset, fläppitaulun numerot ja aikataulut. Tuomari Savioja oli myös mahtava paikanpäällä. Ei turhia kiristelyjä, jakoi iloista mieltä ja toimi silti nopeasti ja tehokkaasti. Kävi myös juttelemassa ja silittelemässä Rocky pihakoiraa, jonka piti kahdella ekalla radalla käydä haukkumassa tuomari ja ratahenkilöt. Ruusuja tuomarille:) Kivaa tuntui kaikki olevan paikanpäällä, joten ehkä mulle sittenkin voisi sopia tuo aamuherääminen-toikohan se jonkinnäköistä euforiaa kisapäivään?;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti