AGILITY SM-kisat Nastolassa

Vuosi on taas metsästetty välillä tuskanhikeäkin vuodattaen SM-nollia. Wäinö sai tänä vuonna nollat kasaan ihan hyvällä aikataululla keväällä. Willalta nollat jäi saamatta, mutta sen sijaan se pääsi tolleriyhdistyksen SM-joukkueeseen mukaan Hannan kanssa. Myös Wäinö edusti yhdistystä maxijoukkueessa.

Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)

YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!

SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)

Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)

Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)

Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari

Huippukiva viikonloppu:)

Wilho ihanainen velipoika käväisi kyläilemässä lauantaina. Sisarukset jatkoivat painia vanhaan malliin, ihan kuin olisivat olleet taas 8 viikkoisia pikkuriiviöitä :)
Painin lomassa käytiin metsälenkillä koko koirakatraan kanssa ja tehtiin taas tuttavuutta herra varikseen. Vaakku ei sytyttänyt mitään hillitöntä paloa pikkutollereihin, mutta leikittämällä saatiin intoa syttymään.

Wilhosta on varttunut komea ja hyväkäytöksinen tollerinuorukainen. Wilho on luustoltaan keskivahva, mutta korkeudeltaan jää varmaankin mediksi ;) Saas nähä varttuuko siitä siis isona Turun lahja mediagitollereille..? Liikuttavan ihana koiruus se jokatapauksessa on:)Kiitos vielä Sonja ja Esa vierailusta! Laitan tähän kameraan taltuoituja hetkiä.

Sunnuntai kului Nokialla kisaten. Aamusta aloittivat maxit. Wäinön kanssa osallistuttiin hyppy ja agiradalle. Täytyy tunnustaa, että mitään hienoja ja nättejä vetoja ne eivät olleet, mutta kolahtipa mukaan tuplanollat. Ja vaikeaksi osoittautuneelta agiradalta napsahti hienosti luokkavoitto!
Willa jatkoi tulosputkea iltapäivällä Hannan kanssa (jotka aloittivat SM:iin treenauksen suoraan kisoista) taituroimalla tuplanollan sijoituksilla 2. ja voitto! 2.sijalta mukaan myös toinen agiSERTI! Hienoa agiliitoa seurasivat paikanpäällä myös Wii ja Wilho lapsukaiset:)

Erittäin pehmeä

Luonnetestissä Willa arvioitiin eilen erittäin pehmeäksi -3. Mietin pitkään Willan testiin vientiä juuri sen pehmeyden takia ja nyt kun sillä ikää alkaa olla lähemmäs viisi vuotta niin päätin lopulta testiin sen viedä. Se oli virhe. En usko että sillä testistä jää mitään mörköjä kummittelemaan, mutta mulla itellä on niin paha olla sen puolesta! Tänäänkin testivideota kattellessa tuli itku, kun näki sen pakoreaktion tynnyrin alastullessa. Se kyyristeli mökin kulmalla hädissään, että mistä päin nyt tulee hyökkäys ja yritti kiskoa parkkipaikalle.

Testi itseasiassa sujui ihan hyvin haalariin saakka. Luoksepäästävyys ja vetoleikki(taisteluhaluahan katotaan kyl useemmastakin osiosta) tottakai menivät Willamaisesti +3 ja +2. Kelkastakin palautui suht hyvin ja huomattavalla erolla eli nopeammin ja helpommin, kuin Wäinö aikoinaan. Hyökkäyksestäkin palautui hyvin, vaikka hiemani kyllä tempoi vastaan, kun hyökkääjä nappasi koiran mukaansa. Puolustushaluakin löytyi hieman +1. Tässä vaiheessa videollakin Willa heiluttaa vielä iloisesti häntäänsä ja etenee innokkaasti. Sitten mökin takaa eteen tuli haalari, joka nousi pystyyn ihan muutamakymmenensenttiä ennen Willan kuonoa. Se pelästyi kovasti. Käytiin kulmalla kääntymässä ja hieman alkoi jo paineet tasaantua, kunnes ylhäältä tuli tynnyri, jonka jälkeen paineistui niin, ettei enään palautuminén onnistunut. Kiskoi vaan kyyryssä karkuun. Selkeästi liikaa ja liian nopeasti. Kuitenkin sen verran paineet laskivat, että pimeässä huoneessa toimi jälleen ja tosi upeasti löysi ilman apuja ja lähes suoraareittiä.
Hyökkäyksen tuomari lopetti nopeasti, koska Willa alistui seinällä ollessaan maahan heti. Laukauksesta sai laukauskokemattoman, koska paineistuneena hätkähti ekaa laukausta. Muut otti vastaan laukauksia kokeneena noutajana.
Testitilanteen pohjalta sai siis arvion erittäin pehmeä-3 ja hermorakenteesta sen takia myös vähän hermostunut -1. Ne laskivat pisteet yht 8p.

Tottakai huonot pisteet harmittavat vietävästi! Eniten itkettää että mä en pysty ymmärtämään millään testipisteiden epäreiluutta kahden koirani välillä! Siis haluan tarkentaa, että en millään muotoa pidä testitilannetta tai tuomareita epäreiluna-päinvastoin! Halme ja Orava hoitivat testitilanteen ammattimaisesti ja todella hienosti koiraakin välillä rohkaisten. Siksi juuri halusinkin heidän testiinsä. Mutta Wäinön ja Willan pisteet ovat niin epäreilussa suhteessa jos verrataan niitten pääkoppaa ja arkikäyttäytymistä. Monet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Koira, joka lähes päivittäin kokee jotkut tavalliset arkitilanteet (esim. Nooan lelun tippuminen, tuolin siirtäminen lattiaa pitkin, kärpäsen surina sisätiloissa...) niin uhkaavina, että menee täysin toimintakyvyttömäksi täriseväksi läähättäjäksi, eikä palaudu tilanteesta kovinkaan nopeasti. Sekä ei pysty pitämään hermojaan kurissa paljon väkeä vilisevillä paikoilla vaan nostaa kierrokset ylös samantien selviytyykin luonnetestistä yllättäen pisteillä 110. Sitten taas koira, joka on kuin kotonaan julkisilla, ruuhkaisilla paikoilla-makoilee ja ottaa lunkisti. Pelästyessään jotain yleensä turvautuu haukahteluun ja sen jälkeen käy selvittämässä mikä se oli. Jos jossain tilanteessa (kuten agikisat) nostaa virettään niin sen saa silti palautumaan ja rauhottumaan nopeasti. Eikä ollut ikinä eiliseen mennessä menettänyt toimintakykyään missään tilanteessa -ei läpäisekään luonnetestiä...?
Noh Willan pehmeyshän selittää testin kulkua, mutta ei musta tuota koirien välistä piste-eroa! Pehmeyshän näkyy Willalla siinä, että se on hyvin ohjaajanöyrä, eikä sille juuri tarvitse rumasti sanoa. Se yrittää miellyttää ja hakee monesti hyväksyntää kehumisesta, jotta tietää tekevänsä oikein. Ja agilityssähän sille on tuottanut ongelmia mun painostaminen kepeillä eli se aistii tarkkaan mun mielentilat ja saattaa ottaa niistä häiriötä.

Ja siis molemmat koirathan ovat meille todella (ja yhtä) rakkaita! Niiden heikkoudet ja vahvuudet vaan pitää ottaa huomioon harrastamisessa ja jokapäiväisessä elämässä. En vaan ymmärrä, että olenko mennyt niin metsään omaissa koiranlukutaidoissani vai onko testipisteet tosiaan noin vaikeaselkoisia? Jos joku osaa analysoida tai auttaa ymmärtämään niin laittakaa viestiä..? Musta kun edelleen tuntuu, että toiselle on annettu kauhalla ja toiselle lusikalla...

Ja pohdinnan lopuksi totean, että testipisteethän ei huononna millään tapaa koiraa! Meiän medikettu Willasukkanen on edelleen yhtä huippu ja helppo harrastuskaveri!:) Nyt vaan itekin osaa jo ottaa tosissaan muitten varoitukset pehmeän koiran luonnetestiin viemisestä.

FIN AVA WÄINÖ

Nyt se on totta! Wäinöstä tuli uusi Suomen maxi Agilityvalio viikonloppuna hienolla nollavoitolla viimeisteltynä!!! Tollerimaxivalioita on nyt 4, joista kaksi samaan sukua- Wäinö ja Wäinön pappa Touko :)
UPEAAA!!!! MAHTAVAAAA!!!! JESSS!!!!! Ihana punainen ukkeli <3

Mammat kisaamassa

Äitienpäivää juhlistettiin Ylökkin Hämeenkyrön kisoissa. Puitteet olivat mageat ja ilma mitä ihanin- varsin juhlavaa siis!
Startit eivät alkaneet kovin tulospainoitteisina, mutta viimeiseltä radalta väännettiin hyppynolla. Väännetty rata ei ollut kaikista sujuvin ja nopein, mutta silti aika riitti 3.sijaan. Kotiinviemisinä siis äitienpäiväkukka ruusukkeineen :)

Kaikista paras juttu koko kisapäivänä oli kuitenkin 3x onnistuneet kepit!!! Ei siis yhtään keppivirhettä, joten pieni harppaus eteenpäin:)

Onnittelut vielä puolenvuoden ikään ehtineille Nowilloille!!! Paljon rapsutuksia muruset! <3

Pennut näytelmissä

Vasemmalta Wii,Nelsson,Wiljo ja Wilho





Oli aivan ihanaa, kun saatiin Willan pennut koottua mukaan Helsingin messarin pentunäyttelyyn! Ainoastaan Moona sisko ei päässyt valitettavasti tällä kertaa mukaan. Paikanpäällä oli samalla kertaa lapsimessut ja Petexpo, joten väkeä ja silittelijöitä riitti. Hyvää sosialistamis treeniä samalla kertaa :)

Kaikki pennut käyttäytyivät todella hienosti niin odottaessa vuoroaan, kuin itse kehässä. Kasvattajana sain kyllä olla todella ylpeä kasvateista ja omistajistaan! Vaikka pääpainoksi olin asettanut pentujen sosialistamisen ja näyttelykäyttäytymisen harjoittelemisen niin kakarathan myöskin pärjäsivät näyttelyssä hienosti. Arvostelut olivat mukavaa luettavaa ja Kunniapalkintoja myös kahmittiin useampi! Kaiken kruunasi vielä se, että lopuksi keräännyimme kaikki vielä kasvattajaluokkaan, josta saimme hienosti myös Kunniapalkinnon! Muita kasvattajaryhmiä, kun ei ollut niin tuloksena siis KP1 :) Olipas hieno hetki kasvattajalle ja hienolle katraalle!

Kiitos vielä tuhannesti Sonja ja Esa, Katri ja Petri sekä Mikaela ja Robin! Ihanaa kun lähditte mukaan. Ja mukavaa oli nähdä Niinaa ja Miikakin :)

Laitan vielä kasvattajaluokan ja Wiin arvostelut. Lisää kuvia löytyy Novan kotisivuilta ja Niksun kuvasivulta heti, kun saadaan ne sinne siirrettyä.

Kasvattajaluokka HKI Tuomari Hannele Jokisilta KP KASV1
(Tuplaveen Tottakai, Täystuho, Työvoitto ja Tättähäärä)

"Oikeantyyppisiä, lupaavia tollerinpentuja. Hieman eri kehitysvaiheissA. Erinomaiset luonteet."

Pentuluokka 5-7kk Tuomari Hannele Jokisilta nartut2 KP

Erinomainen tyyppi, erittäin narttumainen pää, jossa oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävästi kulmauksia edessä, hyvin takana. Keskivahva luusto. Oikeanmallinen runko. Hyvä karvanlaatu. Reipas luonne. Esiintyy erittäin hyvin. Liikkuu hyvin.

Tule ihana kevät (ja kurakelit) !

Voi vaan ihmetellä kuinka paljon kuraa löytyy kolmen koiran taloudesta. Mikäköhän tilanne on kodeissa, joissa koirat ovat isompia ja niitä on vieläkin useampi...? Mutta mikään ei vie riemua keväästä, auringon paisteesta ja kesän lupauksista! Wii on keksinyt lumen alta esiin tulevat aarteet. Ruoho, roskat ja tupakantumpit-niitä keräillään pikkukoiran leukojen välistä useita kertoja lenkin aikana. No joo ruohon saa märehtiä..

Eilen oltiin Wiin kanssa Rantaloiden järkkäämässä riistaantutustumisessa Niihamaassa. Wii ei treffejen jälkeen ole riistaa nähnyt ja tilanteen huomasi eilen. Sille oli selvästi jäänyt pieni painostuksen maku edelliseltä kerralta ja karttoi vaakkua ensin. Virettä nostamalla ja houkuttamalla saatiin kiinnostus lintuun. Kokeiltiin myös lokkia ja pupua. Kaikkiin into heräsi leikittämällä. Anna ohjeistuksen mukaan nappasin riistat pois pentusen ulottuvilta, kun kiinnostus oli kova. Eli saatiin jäämään mielenkiinto riistaan. Toivottavasti se tuottaa tuloksia ja intoa olisi hieman enemmän ens kerralla.. Ja nyt täytyy kotona alkaa sulattamaan tipusia useasti!

Wäinö muuten liiteli 2. päivä Tamskin kisoissa kahdella radalla. Ekalta agiradalta napsittiin hylly ja poistuttiin radalta puomin alastulon loikan jälkeen. Toinen rata oli hyppäri,jolta napsahti nolla. Kahdesta tunaus kaartamisesta huolimatta aika riitti upeasti 3.sijalle! Olipa kiva olla palkintopallilla pitkästä aikaa.
Lauantaina pyörähdettiin SPD:llä Lehtiön Anjan koulutuksessa. Uskomatonta kuinka ajatuslamppu voi välillä välkkyä useampaankin kertaan. Ja herätellä niinkin yksinkertaisissa perusasioissa, kuin ohjaavan käden tärkeys! Nyt toivottavasti sekin piirtyi selkärankaan ja otetaan ennakoivat valssit tehotreenaukseen. Hyvä koulutus :)

Willa aloitti Maaliskuun iltakisojen jälkeen juoksunsa ja jatkaa niitä aina vaan. Ilmeisesti pennut ovat hieman sekoittaneet juoksujen kestoa, kun tiputtaa aina vaan ja parhaat päivät ovat kestäneet jo useita päiviä- Wäinökin on huomannut poikkeuksellisesti juoksujen ajankohdan ;)