Syksyisiä jälkiä

Elo-syyskuun aikana olen kunnostautunut oikein urakalla verijälkien teossa! Ollaan tehty nyt viidet verijälkiharjoitukset. Välillä molempien kanssa ja välillä koirilla vuorotellen. Osasyy kunnostautumiseen on varmasti ollut innostunut treeniseura-kiitos vaan Päivi, pojat ja russelit:) Hyvin on kaadot jälkien päästä löytyneet. Wäinön kanssa aletaan työstää vauhtia-päinvastoin kun rakkaassa agilityssa, pitäisi sitä tässä lajissa hillitä. Ongelmana on vaan se, että hidastaessa Wäinö helposti turhautuu ja alkaa pyöriä ja kysellä apuja. Muuten Wäinön nenä on tarkka, eikä se ole tänä syksynä eksynyt verijäljeltä muiden riistajälkien perään:)

Willan kanssa edetään pikkuhiljaa jälkeä pidentäen. Hienosti se on edistynyt. Nyt harjoitellaan makauksia ja pistetään harkintaa omien jälkivaljaiden ostaminen. Wäinön valjaat, kun pienimmillä säädöilläkin tuppaavat olemaan isot. Viikonloppuna muistuteltiin taas dameilla hakuruutua ja hienostihan pikkukoira toimii. Tauon jälkeen kierrokset nousivat kyllä helposti, kun damikassi otettiin mukaan, joten malttitehtäviä treenattiin ohessa. Eiköhän sitä voisi taas pakkasen tyhjennyksen jälkeen taas hankkia oikeaa riistaakin treenattavaksi.

Pentusista sen verran, että ultra on varattu reilun kahden viikon päähän. Sitten selviää onko pentuja tulossa. Willan käyttäytymisestä ei voi vielä mitään aistia.

Miehelässä

Herrasmies Nova

Niinkuin monet tietävätkin olen pitkään pyöritellyt Willan jalostuskäyttöä mielessäni. Vuoden verran olen kartoittanut sopivia urosvaihtoehtoja ja löysinkin niistä kaksi varteenotettavaa. Lukuisten selvitysten ja urokseen tutustumisen jälkeen matkasimme perjantaina Vantaalle astuttamaan Willaa. Ensimmäisellä kerralla ensikertalaiset eivät vielä onnistuneet, mutta toisella kertaa sunnuntaina 5.9 astutus onnistui.

Willa ja Nova ovat hyvin sopusuhtainen pari. Molemmat ovat rakenteeltaan kevyehköjä, liioittelemattomia ja mukavan kokoisia. Luonne oli Novassa se mihin ihastuin eniten. Se on avoin ja sosiaalinen, leikkisä ja helppo motivoida työskentelemään. Se ei hätkähdä uusia asioita tai ääniä, mikä tuntuu valitettavasti olevan monen tollerin ongelma. Niin Nova, kuin Willakin ovat molemmat toimivia, hyviä harrastuskavereita. Ja mikä ihaninta molemmilla riittää hermot kisatilanteissakin rauhoittumaan tarpeen tullen. Nyt peukut pystyssä, että pentusia olisi tulossa-niistä toivotaan kehittyvän hyviä ja toimivia harrastuskavereita. Pentueesta löytyy enemmän tietoa kotisivuiltamme.

Willa siis jää toistaiseksi agitauolle, mutta Wäinön kanssa kisakausi jatkuu vielä syyskuun. Lokakuussakin olisi vielä vuorossa tollerimestikset, mutta sitten hieman hiljenee kisojen osalta. Jäädään kisatauolle ja päästään keskittymään treeneihin. Ai niin Orivedellä pyörähdettiin toissaviikonloppuna harjoittelemassa mm. A:n kontaktia ja toisella radalla hieno rata kosahti pituuden kaatuneeseen palikkaan. Jostain syystä lähiaikoina on ollut paljon pituuden jälkeisiä ansoja ja vauhdittomia lähestymisiä- ne tuottavat hankaluuksia ja täytykin alkaa siis tehotreenaamaan..

Hyvää mieltä

Sitä käytiin jakamassa ja hakemassa Ylöjärvellä Ylisfestareilla. Osallistuttiin Willan kanssa OK-koirien agilitynäytökseen festareilla. Mukavaa oli päästä treenailemaan kisaradan omaista suoritusta yleisön edessä, mutta kuitenkin sai treenattua jos joku ei toiminut ja palkattua jos onnistui hyvin. Willallakin oli ihan kisadraivi päällä.
Tyytyväisin olinkuitenkin pikkuketun käyttäytymiseen paikanpäällä. Ihmisvilinässä, jossa yht`äkkiä joku saattoi kumartua koiraa paijaamaan Willa liikkui hienosti. Se nautti saamastaan huomiosta, eikä edes muistanut kiertää leikki-ikäisiäkään lapsia kaukaa vaan meni kaikkien luo nauttimaan silittelyistä. Kiltisti se myös jaksoi kymmeniä kertoja hakea lelua ja palauttaa sitä käteen pyörätuolissa istuvalle tytölle. Jaettiin varmasti hyvää mieltä Ylisellä, mutta sitä myös saatiin itsellemme. Kivaa oli:)

Valkeakoskella käytiin tänään sohlaamassa yhdet radat molempien koirien kanssa. Willan hylky meni täysin mun piikkiin, kun sijoituin täysin väärään kohtaan kakkosesteellä ja ohjasin siitä koiran väärään putken päähän. Wäinön kanssa tapeltiin jälleen lähdössä (-huudettiin kilpaa..) ja ensimmäinen rima tuli alas. Puomin alastulossa se loikkasi sikamaisesti alas, vaikka käskytys oli tiukka. Otin sitten hyllyn ja tein puomin kontakteineen uudestaan. Kisasaldona=kaksijalkainen treenaamaan ohjausta ja pitäisi päästä jälleen möllikisoihin harjoittelemaan kuumakallen kanssa lähtöjä ja kontakteja...

Willalle medijoukkueiden piirimestaruus KULTAA!!!

Piirimestaruudet kisattiin tänä vuonna Takutien järjestäminä Hervannassa. Yksilökisoissa ei meille juuri menestystä sadellut. Willan kanssa saatiin aikaan kaksi ihan hienoa rataa, jotka kuitenkin hyllytettiin allekirjoittaneen ohjausvirheiden takia. Ensimmäisellä kerralla valssasin pikkuketun suoraan väärälle esteelle ja toisella kertaa keppien korjaus ja kropan väärä suuntaus johti putkeen pujahtamiseen. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen Willan tän viikon ratoihin! Hienoa menoa kaikki:) Nyt kun ohjaaja vaan uskaltaisi ottaa kunnon käskytys vaihteenkin käyttöön ja opiskelisi tuota radan suorittamista numerojärjestyksessä :p

Wäinön radat oli heikompia tällä erää. Lähdöt oli kovaa tappelua ja ensimmäisellä radalla meiät jo vihellettiinkin tuplasti lähtemään. Tulokset tuli molemmilta komeilla virhepisteillä (20 ja 10vp). Jos piirimestaruuksia jaettaisiin pisteillä niin ne olisivat kärkipalleille riittäneet.. Joukkueradalla Tamskin tolloimmat tollerijoukkue veti hienosti. Me vain ajauduttiin hyllyttämään rata (harmi kun oli niin nopea ja sujuva rata muuten). Joukkueen tulokseksi tuli 10vp. ja taidettiin olla sillä hienosti neljäntenä (?) Iso kiitos mahtavat joukkuetoverit: Vini ja Juha, Raisa ja Pena sekä Eppu ja Aino!:)

Willa räjäytti joukkueradalla koko potin! Hienosti ankkurina lähtenyt parivaljakko Mappe ja Willa taituroivat nopean nollaradan ja varmistivat sillä medijoukkueelle Piirimestaruuden 2010! Onnea koko joukkueelle ja kiitos taitavalle ohjaajalle Mapelle!!! Jos onnistun niin linkitän tähän Mapen videon radasta.
http://www.youtube.com/watch?v=matnziTvhao

Nolla

Sellainen herkku tarttui Willalle mukaan TAMSKin iltakisoista! Rata oli Muotkan Esan hyppis ja sisälsi muutamia hankalia paikkoja, mutta mistä me kuitenkiin selvittiin hienosti! Tehtiin kokonaisuudessaan hieno ja nopea rata, mihin voi olla tosi tyytyväinen. Ainoa tilanne kohta oli pituuden jälkeen, kun se vei suoraan väärälle putken suulle ja olin tietysti hieman myöhässä vetämässä pois. Willa kuitenkin suunnisti hienosti oikeaan päähän ja hetken sitä kerkesin itsekin jo ihmettelemään:) Tämä oli muuten meille ensimmäinen SM-nollakin ensi vuodelle:)

Kisailu jatkuu sunnuntaina piirimestaruuksien merkeissä..

Helteinen Lempäälä ja ukkosmyräkät

Kisattiin Wäinön kanssa todella helteisissä olosuhteissa Lempäälässä. Onneksi olin ilmoittanut sen vain kahdelle radalle. Tosin sössin ratajärjestyksetkin heti alkuunsa, mutta kiitos ihanille järjestäjille kaikki selvisi:)
Sitten saikin keskittyä ratojen sössimiseen;) Eli ensimmäinen rata oli aikas tumpeloa menoa. Hyllytettiin heti alkuunsa kohtaan jonka tiesin olevan riski, mutta josta olin päättänyt selviytyä-mutta kuinkas sitten kävikään... Loppurataa en oikein edes enään ohjannut, mikä on epäreiluinta koiralle. Puomilla opiskeltiin kontaktilla pysymistä eli treenailuksi meni.

Toinen rata oli sujuvampi. Tosin saatiin alussa vitonen joka ilmeisesti(?) tuli lentokeinusta. Kaikki haastavimmat kohdat kuitenkin sumplittiin.

Helteiden jälkeen uitiin Kurussa ja jännitettiin mökissä ukkoskuuron aikana päästäänkö sieltä enään pois. Puita oli kaatunut teille ja sähkölangoille lukematon määrä. Onneksi moottorisaha oli laulanut ja päästiin illalla kotiin

Willan silmät peilattiin tänään Hakametsässä. Kaikki oli ok,ainoastaan yksi harmiton ylimääräinen ripsi löytyi oikeasta silmästä.

Kakkua leipomaan

Olipa kerran kaksi tyttöä, jotka sopivat keskenään vedon siitä, kumman koira nappaisi AVA-tittelin ensin. Hävinnyt joutuisi leipomaan ITSE kakun valioituneille. Otsikosta voi päätellä tarinan lopun-nalli napsahti siis mulle. Niin hyvä, kun olen noissa keittiöhommissa...

No ehkä joskus jonain kauniina päivänä on meidänkin vuoro?...

Joo siis skabailtiin treenitauon jälkeen Orivedellä kolme starttia. Hiukan olin huolissani jaksaisinko keskittyä ja juosta jo kolme rataa, mutta turhaan. Keskittymiseen olis voinu panostaa enemmänkin, mut fysiikka puoli jo pelasi:) Tuloksena jokaiselta radalta vitoset. Ensimmäiseltä tuli heti aloituksessa kielto putken pimeästä kulmasta, kun unohdin sitten veto liikkeen ja juoksutin koiran koko putken ympäri, ennen kuin sain sen oikeaan päähän sisään. Toiselta radalta ällöttävä A:n alastulovirhe. Näitä mä en haluaisi! No vedätystä oli radalla muutenkin ehkä hieman liikaa. Aika oli kuitenkin ihan hyvä. Miinusta oli mukavasti:) Kolmannella radalla jälleen oma typerä ohjausvirhe, kun en malttanut ohjata putken jälkeiselle hypylle kunnolla vaan kiritin itseäni unohtaen koiran ehtiäksen valssaamaan seuraavaan paikkaan. Wäinö tuli lahjakkaasti hypyn ohi eli kielto.

Nyt palaillaan treenien pariin myös Willankin kanssa. Parin viikon päästä olis vuorossa piirimestaruudet ja niitä ennen molemmilla yhdet kisat. Kesälomilta yritetään tehdä paluuta myös tokotreenailun pariin. Jospa sitä kerkeis huomenna kimppatreeneihinkin...

Laitan mukaan myös muutaman lomailukuvan:)