Hiljaista

Jos nyt voi sanoa, että hiljaista on kahden aikuisen koiran, lapsen ja pennun taloudessa...;)
Mutta nyt kun ovat pennut lähteneet maailmalle niin siltä tuntuu... Haikeaa, mutta silti ollaan koko lauma onnellisia, että pennut ovat päässeet koteihinsa aloittamaan omaa elämäänsä. Onnellinen olen myös siitä, että kaikki pennut pääsivät hyviin ja rakastaviin koteihin, joissa aktiiviset tollerinalut pääsevät puuhaamaan ja harrastelemaan kaikkea uutta ja mielenkiintoista:)

Pentuprojekti on ollut haastava, opettava ja välillä repinyt hieman hermojakin, mutta ennenkaikkea antoisa! Iso urakka oli sopivan uroksen löytäminen. Vaikka olin sitä aikaisemmin jo pohtinut pidepäänkin niin joka kuukausi urosvalinta vaikeutui ja vaikeutui. Mitä syvemmälle tietoihin pääsi kiinni niin aina vaihtoehtoja tippui pois. Lopulta löysin kaksikin mieleistä urosta, joiden omistajiin otin yhteyttä, josko pääsisin paremmin niihin tutustumaan. Valinta kohdistui ensitutustumisella Novaan, vaikka emme harmi kyllä toista mielenkiintoista urosta kerenneetkään tavata. Mahtavaa oli myös se,että kemiat pelasivat Niina omistajan kanssa oikein hyvin ja Niina eli pentuprojektissa mukana koko ajan:) Tiineysaika sujui Willalta hienosti. Itse synnytys oli pitkä ja vaikea. Onneksi mulla oli lähellä kokenutta apua ja myös lääkäripäivystys koko synnytyksen ajan:) Eläviä pentuja saatiin maailmaan viisi terhakkaa tapausta. Willa on ollut oikein hyvä äiti pentusille ja pennut kasvoivat tasaisesti ja hyvin imetyksellä. Viiden viikon iässä pennut jouduttiin vierottamaan maidosta, koska ne onnistuivat rikkomaan Willan tissi-ihon niin pahasti, että se piti tikata. Pennut lähtivät maailmalle 7- reilu 8 viikon ikäisinä. Tässä pikainen historiikki pentuprojektiin. Projekti jatkuu nyt pentutreffejen ja yhteisten tapahtumien merkeissä. Haluan kuulla pentujen kuulumisia ja olla tukena tarvittaessa läpi niiden elämänretken. Jännittävää nähdä millaisia tollerikansalaisia niistä kasvaa!

Meillä kotona riekkuu ja vipeltää siis pikkunarttu Wii eli Tuplaveen Tättähäärä. Wii oli kovasti ihmeissään sisarusten katoamisesta ja itkikin peuhukavereidensa perään ensimmäisenä iltana. Yöt ovat kuitenkin sujuneet hienosti nukkuen alusta alkaen. Onhan tukena tietty ollut oma äippä<3. Wiin kanssa harjoitellaan yhteiselämän pelisääntöjä ja käydään pentukursseilla. Keskitytään nyt lähinnä perustottikseen ja noutojuttuihin (no okei kyllä aginkin aakkosia pikkuisen opiskellaan). Aktiivisempi harrastaminen ja kilpaileminen saa aikaa parin vuoden kuluttua(?), kun Wäinöllä aktiivi kisaaminen hieman rauhoittuu.
Meno pienen lapsen ja pennun kanssa on varmasti haasteellista, kuten ollaan jo huomattu. Yritetään kuitenkin saada lauman yhteiselo pelaamaan. Ja on ainakin tässä vaiheessa hauskaa katsoa, kuinka pienet elämänalut toisiaan viihdyttävät:) Eilenkin jo sujuvasti huijasivat toisiltaan lelua ja hammasharjaa vaihtamalla! Ja Wii kiipesi uudestaan ja uudestaan leluauton päälle istumaan kun Nooa lykkäili sitä olkkarissa:)