Mökkeilyä ja veneilyä

Mukavaa lomatekemistä tältä viikolta. Mökkeilyä Pohjanmaalla ja eilen veneiltiin koko päivä Pyhäjärvellä. Lopussa kuvasarja Wäinön turkin nopeasta kuivattamisesta (huomatkaa monet ilmeet!).

Ekat MM-karsinnat

Kotiuduttu on viikonlopun Turun reissusta ja ensimmäisistä "arvokisoista" MM-karsinnoissa. Kokemusrikas, helteinen ja mukava viikonloppu :)

Lauantaina jännitti todella kovasti aina aamuyöstä ekaan starttiin hyppyradalla. Hermoilu ja jännitys helpotti siinä vaiheessa, kun eka rata oli ohi ja päästiin radalla suorittamaan kokonaiset 2 estettä, ennen hylkyä. Rata kosahti yhtäaikaa lähtöön. Otin syötollä olevan putken pään pelosta aloituksen kentän puolelta. Oma vauhti ei kiihtynyt sataan (yllättäen) Wäinö vauhdin mukaan vaan jäin heti pahasti jälkeen. Olin ekan ja tokan hypyn puolivälissä ja käskytin voimakkaasti eteen pituudelle, kun taas Wäinö käänsi menon mun suuntaan eli kentälle päin ja juoksi suoraan lähellä olleen keppirivistön välistä ja suorituksemme hylättiin. Karsinnoissa rataa ei saa suorittaa loppuun, joten eniten harmitti, ettemme oikeesti päässet radalle kokeilemaan menoa. Tämän radan jälkeen oli vuorossa piiiitkä odotus ennen päivän toista rataamme.

Illalla osasin jo rataantutustumisessa ottaa hieman rennommin. Asenne oli hieman enemmän parantunut päivästä ja jaksoin jopa tapella lähdön kanssa varmaan n. puoli minuuttia ennen, kuin päästin koiran matkaan. Yhdessä lähteminen kostautui jälleen, mutta tällä kertaa vaan pitkällä kaarroksella ennen seuraavaa estettä. Muutama muukin valuva kaarros tuli rataa tahkoessa ja pienoinen viivytys ekalla keppivälillä. Aikaa näihin kului ja vaikka tuuletimme karsintaradalta saatua nollaa jäi se kuitenkin reilun sekunnin yliaikaiseksi 10% säännön mukaan. Sen jälkeen alkoi jännittäminen pääsisimmekö jatkoon sunnuntai radalle. Se oli meidän haaveiltu tavoitteemme karsintojen osalle. Ihan loppuun asti (rata loppui illalla yhdentoista jälkeen) saimme odottaa, ennen kuin selvisi, että pääsimme jatkoon nipin napin agiradalta. :)

Yö vietettiin pikkupakussa kisapaikalla. Willa oli kovin ihmeissään majoitusjärjestelyistä, kun yritimme nukkumaan. Wäinö taas sammui kisoista väsyneenä, kuin saunalyhty. Sunnuntaina heräsin jo aikaisin aamulla, kun miniporukka alkoi jo heräillä aikaista starttiaan varten. Aikaa oli valmistautua hyvin ennen rataamme ja ehdinkin seurailla minien ja medejen ratoja hyvin ennen omaa vuoroamme. Maxien rataa tosin hieman muuteltiin ja tuskaisena huomasin, että alku tulisi taas olemaan meille vaikea. Lähtöjärjestys oli hauska, sillä meitä edellinen koirakko oli pois ja lähdimmekin sitten hetin Wäinön papan (emänisä) Toukon jälkeen. Alku onnistui hienosti, vaikka söi tietysti aikaa, kun jouduin käskyttämään käteen ja vetämään välistä ja kierrättämään kolmannen hypyn. Puomilta meille tuomittiin alastulovirhe. Rata sujui suunnitelmien mukaan aina kepeille saakka. Sen jälkeisen hypyn ja keinun ohjaamisenn olin miettinyt kahta eri tapaa ja valinnut viimein kierröttämisen. Jostain syystä tein kuitenkin vetämisen ja ajauduin keinun "väärälle" puolelle. Tyhmänä lähdin korjaamaan sitä ylimyöhässä tehdyllä takaaleikkauksella, joka hetkeksi pysäytti koiran vauhdin keinulla ja asetti riskin sieltä alashyppäämiseen. Kaikki sujui aloittelija tason mokastani huolimatta ja jatkoimme rataa. Ilmeisesti loppupätkällä tuloksen tekemisen (luulin itseasiassa vielä silloin, että teemme nollaa) riemu kostautui ja vekki tokavikalle hypylle oli myöhässä. Seurauksena oli, että koiruus jatkoi matkaa esteen ohi viimeiselle hypylle. Kiljaisuni sai Wäinön pyssäämään esteen eteen, mutta oma hidas reagointi ja koira hyppäsi väärän esteen. Näin päättyi meidän karsintaurakkamme, koska tipahdimme 2x hyl vuoksi jatkosta. Viimeinen kuva kertoo aika selkeesti tokavikan esteen tilanteesta. Oma kroppakin on ihan selkeesti viimeiselle esteelle.

Kovin tyytyväinen olen meidän karsintoihin. Oli kova saavutus päästä jatkoon lauantailta ja olihan tietty itse karsintoihin pääseminenkin työn takana (ne 7 nollatulosta tuplineen..). Oma ohjaus kärsi kyllä jännittämisestä, mutta ehkä se siitä, kun isoista kisoista tulee kokemusta enemmän. Samoin Royal Caninin kuvaamaa videopätkää radasta kattellessani totesin, että ohjaaja kaipailisi kyllä juoksutekniikka koulutusta lisää. Sipsuttelijahan se siellä meni...

Kiva oli nähdä viikonloppuna livenä myös energinen agilitytaituri Touko eli Wäinön pappa 10vee. Ja tietty seurakavereiden ja agitaitureiden huikeita suorituksia. Ja mahtavaa, kun punaturkkeja vilisi karsinnoissa vielä sunnuntainakin. Touko ja Rasmus tolleri jäivät ilman pisteitä, mutta pääsivät loppuun asti tuloksena hienosti pisteiden jälkeinen 14. sija. Leija kiisi medeissä hienosti kympin sakkiin huikeilla pisteillä. Rautahermoinen ohjaaja ja Willan medimies ylsivät myös hienosti pisteille heti ekasta startista, vaikka lähtivätkin matkaan pelätyltä ykköspaikalta. Ja tietysti pakko mainita vielä moraalinen finalisti Vini, joka taituroi lauantaina huolimatta pienestä liukastumisesta kaksi nolla rataa, mutta ei yltänyt 30. sakkiin.

Kuvissa Wäinön "papan" Toukon vauhdin hurmaa karsintaradalla

Wäinön menoa karsinnoissa

"Kohtalokas" toiseksiviimeinen este

Kesälomalla

Koko popooo kesälomaillaan loppu Heinäkuu. Harmi vaan, että aurinkoiset kelit eivät jatkuneet ekaa viikkoa pitemmälle. Koirat kyllä kehittävät itselleen hauskaa lomatekemistä, kuten alla olevista kuvasarjoista voi tiirailla. Meno yltyy välillä aika hurjaksi.

Hurja taisteluleikki oli koirilla menossa eilenkin, kun yritin päästä kentälle tekemään pientä tekniikkatreeniä ennen maajoukkuekarsintoja. Molemmat juoksivat innoissaan pitkin maita ja mantuja ja tuttu örinä oli päällä. Mitään normaalista poikkeevaa en huomannut ennen, kuin päästiin kentälle. Wäinön pää ja kaula olivat veressä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin, että korvan lehden pää oli revennyt vajaa puolisenttiä. Ilmeisesti Willa oli kiskaissut korvasta aikas lujaa. Kotona yritin leikata karvoja pois edestä puhdistella ja rasvata. Haava vaan tuppaa edelleen aukeamaan ja vuotamaan, kun Wäinö ravistaa itteensä. Ell ohjeisti kotihoitoon, kun toivoin, että ei tarvitsisi sitä lähteä ompelemaan ja douppaamaan. Nyt kaikki peukut pystyssä, että saadaan haaveri kotitoimenpiteillä hoidettua eikä jouduta jättämään karsintoja sen takia väliin. Siis ei sen pienen haavan takia (mistä koira ei näytä kärsivän tippaakaan)vaan jos joudutaan tikkaamaan -> lääkitsemään ja douping-sääntöjen takia jättäytymään pelistä pois.

Oon jo muutamana aamuna haaveillut, että saisin itestäni niin paljon irti, et lähtisin metsään verisientä ulkoiluttamaan. Katsotaan jos joku nyt potkaisisi mua persuksille niin, että pääsisin sen toteuttamaan. Mejäily kun on meillä tänä kesänä ollut vielä talviteloilla...

Tässä muuten linkit agirodun joukkeradoille. Mansen meditollot http://www.youtube.com/watch?v=cd0JlLOhhKI ja Novaskootterit http://www.youtube.com/watch?v=GF7707KBrok

Uimahyppytekniikoita- olkaa hyvät:)

Agirodussa mukavaa

Muutama kuva Mansen maksitollot joukkueen tollerien liitelystä ja kisatunnelmasta

Kiva viikonloppu Nastolan Agirodussa on takanapäin. Reissu oli rankka aikaisine heräämisineen ja pitkine kisapäivineen, mutta ihan mahrottoman mukava!

Launtaina kisattiin yksilökisoja ja karsintaa Avo-SM finaaliin. Kummankaan kanssa ei finaalin asti päästy. Willan karsintarata oli aika katastrofaalinen. Hirveää menoa, ei mitään hallintaa ja lisäksi keppivirheet=HYL. Sen sijaan toinen rata myöhemmin illalla meni ihan kivasti, yhtä putkipelastusta lukuunottamatta. Ja mikä parasta ensimmäinen kisarata pitkiin aikoihin, jolla kepit onnistuivat! Jes! Riemu oli rajaton:)
Wäinön karsintaradalla kolisivat alas muurin palikat ja yksi rima. Huomaamattani otettiin lisäksi kontaktivirhe puomilta. Tuloksena loppujen lopuksi 15vp kohtalaisen hyvällä ajalla. Toisella radalla myös rimat lentelivät alas. Lopussa otin pituudelle ohjauksen vähän heikosti ja jätin koiran selkäni taakse, jolloin se hyppäsi hieman vinosti. En jaksanut enään korjata, joten tuloksena hylly.

Majoituimme yöksi Lahden keskustan Cumulukseen. Se olikin koirille ihka ensimmäinen kerta hotellissa.

Sunnuntaina kisasin molemmilla joukkueradat. Wäinön alkuperäinen ohjaaja estyi tulemasta, mutta kerkesin hyvin ohjaamaan molemmat, koska maxit olivat vasta iltapäivällä. Willan aamuinen joukkuerata oli aikas hankala. Suorituksellamme keräsimme lähinnä pistesaalista virhepisteistä. Hyllyjä ropisi pikkukoiran lukitessa vääriä esteitä. Vauhti oli kuitenkin kovaa. Rata tuotti hankaluuksia myös muille joukkueen jäsenillemme, ainoastaan medimies Viggo taituroi radan lähes virheettä yhdellä kontaktiloikkauksella. Sijoituksemme oli muistaakseni n.31.

Wäinön kanssa starttasimme joukkueen Novaskoottereiden avaaja koirakkona. Rata oli helpohko juoksupätkä ja kovalla vauhdituksella vetäsimme siitä nollan. Aikamme oli todella hyvä ja sillä peittosimme monta huipulla kisaavaa paimenliitäjää. Koko joukkue suoriutui radasta mallikelpoisesti ja suoritukset katseltua ei voinut, kuin tuumata, että on vaan "niin pirun taitavia ja nopeita noutajia!" Loppujen lopuksi pääsimme sijalle 9. mikä oli todella hieno suoritus useiden kymmenien maksijoukkueiden joukossa.

Kiitos mahtavalle matkaseurallamme ja joukkuetovereillemme mukavasta viikonlopusta!:)

Juhannus juhlittu

Kisataukoa ollaan vietetty treenaamalla agilityä (yllätys)pääasiassa. Willa on vieraillu Wäinön treeneissä hakemassa uusia tilanteita ja häiriötä ja Wäinö taas Willan treeneissä. Muistiharjoituksia ollaan tehty kumpaisenkin kanssa metsälenkeillä lähinnä leluilla. Willan kanssa ollaan muutaman damin hakuruutujakin otettu. Niin ja tulihan sitä vierailtua kimppatokotreenissäkin yhtenä päivänä. Willalle tokotreenitauko oli tehnyt tosi hyvää ja tokoilu sujuikin oikein mukavasti. Nyt vaan lisää AVO- treeniä niin katotaan päästäänkö loppukesästä/syksyllä starttaamaan kokeeseen.. Lihaskuntoa on kasvatettu uimisella useana päivänä. Reetta kävi myös Willaa hieromassa ja Wäinö menee ensi viikollakin fyssarille.

Juhannus vietettiin matkailemalla. Aattoaamuna suunnattiin Pohjanmaan lakeuksille, jossa kaksijalkaiset pääsivät Lentäjien juhannusjuhliin humputtelemaan, neijalkaisten ollessa hyvässä hoidossa mökillä. Juhannuspäivän iltana kurvailtiin kyläreissun kautta Kurun mökille saunomaan ja grillailemaan. Koirat nauttivat reissusta autokyytejä lukuunoottamatta. Mikäs sitä ollessa, kun saa juosta pitkin maita ja mantuja ja hyppiä laiturilta polskimaan. Kummasti niitä grilliherkkujakin näytti välillä putoilevan myös koirien saataville.

Keskustassa kisaamassa

Ylökkin TULE-kisat järjestettiin tänään Tampereen keskustassa tutun sorsapuiston maisemissa. Kiva paikka ja keräsi varmasti päivän aikana paljon ulkopuolisia katselijoita agilityn pariin:)

Meidän radat eivät menneet ihan nappiin ja tuliasina olikin 3 hyllyä ja Wäinölle yksi tulos-5. No Willalla ajatus oli vain saada positiiviset kepit eli vaikka sisäänmeno ei onnistuisi jatkaa vain iloisesti eteenpäin. Ihan täysin ei päästy tavoitteeseemme. Ekalla radalla kepeille meno oli kiertämällä ja neiti ponnahti johonkin- n.toiseen tai kolmanteen väliin. Jatkettiin matkaa ja pujottelu jäi, mutta into säilyi. Muuten ihan virheetön rata (siis hylly kepeiltä), tosin ohjaajalla tökki omat kuviot ja ohjaus ei sitten kovin nättiä ollut. Toisella radalla en pystynyt pitämään päätäni. Willa kyllä meni kepeille vinosta avokulmasta, mutta tuli samantien ulos ja pyrähti eteenpäin. Jostain syystä en jatkanut vaan palautin takaisin ja otin uudestaa. Kepit sujuivat, mutta niinhän ne aina sillä tokalla yrityksellä. Höh, kun en pitänyt alkuperäistä suunnitelmaa! Punaisena lankana tässä kisakepityksessä on saada vaan kiva ja iloinen suoritus, vaikka oikeat välit eivät osuisi kohdalleenkaan. Tätä mennään harjoittelemaan myös möllikisoihin ensi viikolla. Jos saadaan into takaisin niin sitten aletaan hioa oikeaa suoritusta varovasti...

Wäinön radat oli tänään ihan ookoot. Ekalla käänsin a:n jälkeen putkeen hivenen liian aikaisin ja meinasi siis sujahtaa väärään päähään. Kropalla estin väärän pään ja siitä syntyi pieni törmäys ja kosketusvirhe. Kepit olivat jostain syystä hieman hitaammat- rata kääntyi päästä niin, etten pääässyt yhtään vedättämäänkään. Jokatapauksessa teimme toisiks nopeimman ajan, vaikka ylimääräisiä kymmenesosia menikin törmäykseen ja kepeille. Toinen rata oli alussa todella haastava. Mietin aloitusta pitkään jo etukäteen ennen rataantutustumista. Lopulta päädyin laittamaan koiran vinoon ja sillä hakemaan sillä itelle etumatkaa ehtiäkseni blokkaamaan seuraavan ansan, joka oli a-este. Ekan hypyn jälkeen oli tarkoitus tehdä välistäveto ennen seuraavaa estettä. Tiukka käskytys ei toiminut vaan koira meni sinne mihin nenän suunta lähdöstä näytti eli hyppäsi toisen esteen väärinpäin. Ehkä olis tällä kertaa kannattanut lähteä lennosta taittaen käännöstä vielä enemmän niin olisin saanut Wäinön parenmmin käsiin välistävedossa. No loppurata oli nopea ja sujuva.

Nyt on ihan hassu olo, kun kuukauden kisaputken jälkeen jäädään tauolle agirotuun asti. Apua- mitä sitä voi tehdä, kun ei oo viikonloppuisin agikisoja? No ens viikolla agia riittää treenien, kouluttamisen ja möllien merkeissä.

Neuvoja kaivataan

Ongelmaamme nimeltä kepit! Vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan kommentteina tai sähköpostitse!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että jatkan kokeilua esteen runsaasta positiivistuksesta palkkakipolla ja samalla myös vaihdan estekäskyn joksikin vähemmän painostavammaksi. Edelleen yritän pysytellä siinä ajatuksessa, että annan tilaa koiralle hakea itse enkä mene lähelle (sekoittaa koiran pasmat vieläkin enemmän) painostamaan. Toisena ajatuksena kävi mielessä, että kun kerran tiedän että koira osaa esteen ja kulmat tosi hyvin niin pitäisikö kepeillä vaan tehdä niin, että jos ei mene sisään niin koira kainaloon ja pois radalta. Vai kerryttääkö sekin lisää paineita? Vaikeaa! Kun toisaalta ongelman juuret näyttäisivät johtavan pieneen pehmeeän koiraan, joka ei halua kisoissa estettä suorittaa vaan juoksee ohi tai alkaa rauhoittelemaan itseään (vai mua?) haistelemalla maata. Mut taas toisaalta Willa osaa myös possuttaa täysillä mua radalla ja kun mä tiedän et se osaa (osas tän iltasten kisojen jälkeenkin joka kerta ekalla sisään niin avot, kun kierrot ja suoratkin...) niin pitäiskö vaan vaatia tai sit pois radalta..?

Tänään siis hyytävässä vesisateessa kisattiin Willan kans kaksi rataa, jotka sujuivat hienosti kepeille saakka. Molemmilla kerroilla sama: ekalle kepille ja nenä maahan. Toisella tai kolmannella kertaa sisäänmeno onnistui. Tämä keppien sisäänmeno ongelma alkaa olla vastassa jo joka startissa ja mua pelottaa, että miten sen saa katkeamaan, kun käytös vahvistuu joka kerta. Taukokaan ei aikaisemmin auttanut ja toisaalta jos johtuu epävarmuudesta niin sitten tarvis vaan saada kisoja alle...

No nyt ennen sunnuntaita kokeillaan kepitystreeniä joka päivä eri kentillä ja kepeillä. Ja positiivistamista. Kepit on kiva este!!!!