Lauantaina tehtiin koko perheen reissu Hämeenlinnaan. Wäinö kisasi kahdessa ja Willa yhdessä startissa. Wäinön kanssa taituroitiin ekalta hyppyradalta nolla. Nopeudessa jäätiin tällä kertaa kärjestä ja sijoituksena 4.
Wäinön toisella radalle mennessä oli pientä jännityksen poikasta, koska tuplahan oli tarjolla. Vaan kuinka ollakkaan hypyllä, jolla ehdin jo huokaista rauhallisesta ja siististä ylityksestä kävikin loppujen lopuksi niin, että alas laskeutuessa häntä tipautti riman kannattimiltaan. Vitsit se nosti kierrokset itselle, koska harmitti vietävästi! Alussakin olin jo ottanut aika taistelun paikalla pysymisestä joten loppurata tuli suoritettua ehkä hieman epäreilun veemäisellä asenteella adrenaliinin virratessa. Alla olevista kuvista voi todeta, että hännän käyttö hyppäämisessä taitaa olla meillä hieman ongelmallista..
Willan rata kosahti aika alussa puomin alastulovirheen jälkeiseen hyppyyn. En kerta kaikkiaan ehtinyt ajoissa ohjaamaan oikealle puolen ja hyppy tuli suoritettua väärältä puolelta. Suoritimme radan urheasti loppuun selviytyen hienosti kepeistä ja sisäänmenosta sekä keinusta. Harmittavaa vaan, että pikkukettu ihanselkeästi possuilee kontakteilla. Kontaktit pitäisi myös ottaa tehotreeniin. Niin ja varmaan alkaa vaatia ja palautella niille myös kisoissa...
Tällä viikolla meillä asustaa kaksitoista karvatassua. Max murunen on meillä viimeistä kertaa hoidossa.
Pikkukettu
Laskua odotellessa
Wäinön pomppuloikkaa
Tämä ei ole edes siltä pudonneelta hypyltä! Olisiko hyppytekniikassa prepattavaa, kun häntä laskeutuu rimoja nuollen...?
Nyt osuttiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti