Kuvat Juha Paulavuo ja Minna Haapanen
Agikisa täyteinen viikonloppu Pirkkahallilla takana. Wäinön kanssa tahkottiin upeita ratoja, joista jäi oikein hyvä mieli! Radat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja tuttuun tapaan "Salmemaisen erikoisia". Lauantain ekarata oli oli ylhäältäpäin selkeä kukka keppivarsineen ja hyppylehdillä. Wäinö pisti kukan purkkiin ja tuloksena nopeasti liikutulta radalta oli nolla ja mukava miinus. Miinuksella päästiin monen nopean koiran ohi kolmospallille pokkaamaan palkinto. Todella hienoa:) Willan rata kaatui kepeillä kahteen kieltoon ja loppupätkällä otettuun kolmanteen kieltoon.
Toinen rata oli erikoisen näköinen kokoelma hyppyjä ja putkia. Ensin oli suora, jonka päässä oli okseri sitten mentiin viiden hypyn rivistö kiertelemällä, jonka jälkeen neljän u-putken rivistö vuorotellen eripäistä sisälle. Lopuksi vielä hyppyrivistö välistävetoina tai toisinpäin takaakiertoina. Iloitsin radalle mennessäni, että kerrankin rata, jossa ei ole keppejä. Willa vaan alkusuoralla tuli keinun ohi (jostain syystä Tamskin keinu aina kauhistuttaa) ja okserilta tuli oman ohjausvirheen takia kielto sekä rima alas. Loppurata meni oikein hienosti ja sain lopussa välistävedotkin onnistumaan! Wäinölle päätin kokeilla samaa ratasuunnitelmaa, koska takaakierrot vaihtoehtona ovat meille riski riman pudotuksiin. Rata kulki oikein hienosti ja mielestäni teimme tosi nopeaa rataa (huolimatta siitä, että putkia oli paljon, jotka yleensä ovat Wäinöllä hitaat). Viimeiseen välistävetoon en takaperin juoksullani enään kerennyt mukaan ja koira ehti hypätä hypyn väärältä puolelta. Mutta ihanan reipas rata!
Sunnuntaille olin ilmoittanut vain Wäinön. Ensimmäinen rata oli mukavan tuntuinen pätkä, jossa ainoa kompastuskivi näytti olevan lähdön jälkeinen keppialoitus. Siinä oma ohjaus koki pikaisen kädenvaihdoksen ja käskytys loppui ilmeiseti liian lyhyeen. Koira kääntyi pois ennen ekaa keppiväliä. Siitä siis vitonen. Rimat pysyivät hienosti kannattimissaan, vaikka kaikki olivatkin maximi korkeudessaan. Eilisiin ratoihin verrattuna emme päässeet täysin vauhtiin vaan tuntui, että joutui välillä vähän vetämään.
Toinen rata oli ulkoasultaan jälleen Salmemainen. Hyppyjä oli sjoiteltu peräkkäin ja sivuttain sekä u-putket olivat peräkkäin u-muotoisessa muodostelmassa radan päädyssä. Itse rata oli aikamoista valssaamista, mutta hyvin helppolinjainen ja nolliahan ropisi! Wäinön kanssa saatiin vauhti ihan hyväksi, mutta en uskaltanut vetää valsseja kovin tiukiksi ja käännökset menivät hiukan pitkiksi. En odottanut mitään hirveän kovaa aikaa, joten yllätys oli kuinka lähelle kärkeä päästiin. Tuloslistalta tavasin onnesta pomppien, ettemme tosiaan jääneet voittajasta, kuin vajaa sekunnin päähän, vaikka väliinkin nousseet koirakot näyttivät tekevän tiukkoja, vauhdikkaita ratoja. Sijoituksemme oli upeasti 5. Mahtavaa! Tuntuu että homma pelaa ja vauhtia tältä novaskootterilta löytyy!
Onnittelut vielä kolmosiin nousseille Nokian tytöille ja nolliksia takoneille agi-ja tokotreenikavereille!
Toinen rata oli erikoisen näköinen kokoelma hyppyjä ja putkia. Ensin oli suora, jonka päässä oli okseri sitten mentiin viiden hypyn rivistö kiertelemällä, jonka jälkeen neljän u-putken rivistö vuorotellen eripäistä sisälle. Lopuksi vielä hyppyrivistö välistävetoina tai toisinpäin takaakiertoina. Iloitsin radalle mennessäni, että kerrankin rata, jossa ei ole keppejä. Willa vaan alkusuoralla tuli keinun ohi (jostain syystä Tamskin keinu aina kauhistuttaa) ja okserilta tuli oman ohjausvirheen takia kielto sekä rima alas. Loppurata meni oikein hienosti ja sain lopussa välistävedotkin onnistumaan! Wäinölle päätin kokeilla samaa ratasuunnitelmaa, koska takaakierrot vaihtoehtona ovat meille riski riman pudotuksiin. Rata kulki oikein hienosti ja mielestäni teimme tosi nopeaa rataa (huolimatta siitä, että putkia oli paljon, jotka yleensä ovat Wäinöllä hitaat). Viimeiseen välistävetoon en takaperin juoksullani enään kerennyt mukaan ja koira ehti hypätä hypyn väärältä puolelta. Mutta ihanan reipas rata!
Sunnuntaille olin ilmoittanut vain Wäinön. Ensimmäinen rata oli mukavan tuntuinen pätkä, jossa ainoa kompastuskivi näytti olevan lähdön jälkeinen keppialoitus. Siinä oma ohjaus koki pikaisen kädenvaihdoksen ja käskytys loppui ilmeiseti liian lyhyeen. Koira kääntyi pois ennen ekaa keppiväliä. Siitä siis vitonen. Rimat pysyivät hienosti kannattimissaan, vaikka kaikki olivatkin maximi korkeudessaan. Eilisiin ratoihin verrattuna emme päässeet täysin vauhtiin vaan tuntui, että joutui välillä vähän vetämään.
Toinen rata oli ulkoasultaan jälleen Salmemainen. Hyppyjä oli sjoiteltu peräkkäin ja sivuttain sekä u-putket olivat peräkkäin u-muotoisessa muodostelmassa radan päädyssä. Itse rata oli aikamoista valssaamista, mutta hyvin helppolinjainen ja nolliahan ropisi! Wäinön kanssa saatiin vauhti ihan hyväksi, mutta en uskaltanut vetää valsseja kovin tiukiksi ja käännökset menivät hiukan pitkiksi. En odottanut mitään hirveän kovaa aikaa, joten yllätys oli kuinka lähelle kärkeä päästiin. Tuloslistalta tavasin onnesta pomppien, ettemme tosiaan jääneet voittajasta, kuin vajaa sekunnin päähän, vaikka väliinkin nousseet koirakot näyttivät tekevän tiukkoja, vauhdikkaita ratoja. Sijoituksemme oli upeasti 5. Mahtavaa! Tuntuu että homma pelaa ja vauhtia tältä novaskootterilta löytyy!
Onnittelut vielä kolmosiin nousseille Nokian tytöille ja nolliksia takoneille agi-ja tokotreenikavereille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti