Kasvattajan painajaisuni-huonoja uutisia

Kuluneet viikot ovat olleet kasvattajana niitä kurjimpia. Willan Wilho poika on sairastellut. Kaikki alkoi jo syyskuussa, ennen pentutreffejä Wilho oireili kuumeella ja tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottikuuri paransi oloa hetkellisesti, mutta kuumeilu palasi takaisin. Seuraavaksi ell diagnosoi Wilholla eturauhastulehduksen, koska toinen rauhanen oli selkeästi turvonnut. Wilholle määrättiin tulehdukseen lääkitys ja oireet jälleen helpottivat.Kunnes kuume nousi taas ja Wilho alkoi kannatella päätään kummassa asennossa. Hoitava ell ei kuitenkaan ollut pään asennosta niinkään huolissaan ja taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa tollereilla yleiseen steriiliin aivokalvontulehdukseen.

Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.

Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.

Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.

Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.

Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.

Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, sisaruksineen suljetaan ainakin toistaiseksi jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.

Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3