Ekat MM-karsinnat

Kotiuduttu on viikonlopun Turun reissusta ja ensimmäisistä "arvokisoista" MM-karsinnoissa. Kokemusrikas, helteinen ja mukava viikonloppu :)

Lauantaina jännitti todella kovasti aina aamuyöstä ekaan starttiin hyppyradalla. Hermoilu ja jännitys helpotti siinä vaiheessa, kun eka rata oli ohi ja päästiin radalla suorittamaan kokonaiset 2 estettä, ennen hylkyä. Rata kosahti yhtäaikaa lähtöön. Otin syötollä olevan putken pään pelosta aloituksen kentän puolelta. Oma vauhti ei kiihtynyt sataan (yllättäen) Wäinö vauhdin mukaan vaan jäin heti pahasti jälkeen. Olin ekan ja tokan hypyn puolivälissä ja käskytin voimakkaasti eteen pituudelle, kun taas Wäinö käänsi menon mun suuntaan eli kentälle päin ja juoksi suoraan lähellä olleen keppirivistön välistä ja suorituksemme hylättiin. Karsinnoissa rataa ei saa suorittaa loppuun, joten eniten harmitti, ettemme oikeesti päässet radalle kokeilemaan menoa. Tämän radan jälkeen oli vuorossa piiiitkä odotus ennen päivän toista rataamme.

Illalla osasin jo rataantutustumisessa ottaa hieman rennommin. Asenne oli hieman enemmän parantunut päivästä ja jaksoin jopa tapella lähdön kanssa varmaan n. puoli minuuttia ennen, kuin päästin koiran matkaan. Yhdessä lähteminen kostautui jälleen, mutta tällä kertaa vaan pitkällä kaarroksella ennen seuraavaa estettä. Muutama muukin valuva kaarros tuli rataa tahkoessa ja pienoinen viivytys ekalla keppivälillä. Aikaa näihin kului ja vaikka tuuletimme karsintaradalta saatua nollaa jäi se kuitenkin reilun sekunnin yliaikaiseksi 10% säännön mukaan. Sen jälkeen alkoi jännittäminen pääsisimmekö jatkoon sunnuntai radalle. Se oli meidän haaveiltu tavoitteemme karsintojen osalle. Ihan loppuun asti (rata loppui illalla yhdentoista jälkeen) saimme odottaa, ennen kuin selvisi, että pääsimme jatkoon nipin napin agiradalta. :)

Yö vietettiin pikkupakussa kisapaikalla. Willa oli kovin ihmeissään majoitusjärjestelyistä, kun yritimme nukkumaan. Wäinö taas sammui kisoista väsyneenä, kuin saunalyhty. Sunnuntaina heräsin jo aikaisin aamulla, kun miniporukka alkoi jo heräillä aikaista starttiaan varten. Aikaa oli valmistautua hyvin ennen rataamme ja ehdinkin seurailla minien ja medejen ratoja hyvin ennen omaa vuoroamme. Maxien rataa tosin hieman muuteltiin ja tuskaisena huomasin, että alku tulisi taas olemaan meille vaikea. Lähtöjärjestys oli hauska, sillä meitä edellinen koirakko oli pois ja lähdimmekin sitten hetin Wäinön papan (emänisä) Toukon jälkeen. Alku onnistui hienosti, vaikka söi tietysti aikaa, kun jouduin käskyttämään käteen ja vetämään välistä ja kierrättämään kolmannen hypyn. Puomilta meille tuomittiin alastulovirhe. Rata sujui suunnitelmien mukaan aina kepeille saakka. Sen jälkeisen hypyn ja keinun ohjaamisenn olin miettinyt kahta eri tapaa ja valinnut viimein kierröttämisen. Jostain syystä tein kuitenkin vetämisen ja ajauduin keinun "väärälle" puolelle. Tyhmänä lähdin korjaamaan sitä ylimyöhässä tehdyllä takaaleikkauksella, joka hetkeksi pysäytti koiran vauhdin keinulla ja asetti riskin sieltä alashyppäämiseen. Kaikki sujui aloittelija tason mokastani huolimatta ja jatkoimme rataa. Ilmeisesti loppupätkällä tuloksen tekemisen (luulin itseasiassa vielä silloin, että teemme nollaa) riemu kostautui ja vekki tokavikalle hypylle oli myöhässä. Seurauksena oli, että koiruus jatkoi matkaa esteen ohi viimeiselle hypylle. Kiljaisuni sai Wäinön pyssäämään esteen eteen, mutta oma hidas reagointi ja koira hyppäsi väärän esteen. Näin päättyi meidän karsintaurakkamme, koska tipahdimme 2x hyl vuoksi jatkosta. Viimeinen kuva kertoo aika selkeesti tokavikan esteen tilanteesta. Oma kroppakin on ihan selkeesti viimeiselle esteelle.

Kovin tyytyväinen olen meidän karsintoihin. Oli kova saavutus päästä jatkoon lauantailta ja olihan tietty itse karsintoihin pääseminenkin työn takana (ne 7 nollatulosta tuplineen..). Oma ohjaus kärsi kyllä jännittämisestä, mutta ehkä se siitä, kun isoista kisoista tulee kokemusta enemmän. Samoin Royal Caninin kuvaamaa videopätkää radasta kattellessani totesin, että ohjaaja kaipailisi kyllä juoksutekniikka koulutusta lisää. Sipsuttelijahan se siellä meni...

Kiva oli nähdä viikonloppuna livenä myös energinen agilitytaituri Touko eli Wäinön pappa 10vee. Ja tietty seurakavereiden ja agitaitureiden huikeita suorituksia. Ja mahtavaa, kun punaturkkeja vilisi karsinnoissa vielä sunnuntainakin. Touko ja Rasmus tolleri jäivät ilman pisteitä, mutta pääsivät loppuun asti tuloksena hienosti pisteiden jälkeinen 14. sija. Leija kiisi medeissä hienosti kympin sakkiin huikeilla pisteillä. Rautahermoinen ohjaaja ja Willan medimies ylsivät myös hienosti pisteille heti ekasta startista, vaikka lähtivätkin matkaan pelätyltä ykköspaikalta. Ja tietysti pakko mainita vielä moraalinen finalisti Vini, joka taituroi lauantaina huolimatta pienestä liukastumisesta kaksi nolla rataa, mutta ei yltänyt 30. sakkiin.

Kuvissa Wäinön "papan" Toukon vauhdin hurmaa karsintaradalla

Wäinön menoa karsinnoissa

"Kohtalokas" toiseksiviimeinen este