Jouluntoivotukset

Riippuvuusoireita

Kauheaa tuo agility! Kärsin tuskaisista kisavieroitusoireista. Niitä vaan pahentavat kisatulosten ja treenikavereiden blogien lukeminen netistä. Eikä myöskään vanhojen ratavideoiden katselu tuo helpotusta... Wäinön tollerimestis ekan radan voi muuten käydä katsomassa osoitteesta www.youtube.com/watch?v=wzAvy3WbT31&feature=channel . Ja kappas videota katsellessa selkis mihin ylimääräinen aika hukkui radalla- ohjaaja oli pariin otteeseen tukkona radalla koiran edessä. Kepeille vienti ja putken jälkeinen radan unohdus viivästivät menoa aika tavalla. Niin ja eipä tuo pöydän suorituskaan nopeimmasta päästä ollut.. Mutta kaikesta huolimatta nolla:)

Nyt ollaan treenailtu itekseen navetalla ja kerran viikossa Tamskin tallilla ryhmässä. Vielä joulukuun olisi tarkoitus osallistua ratatreeneihin ja sitten jäädään omiin harjoituksiin muutamaksi kuukaudeksi. Minkähänlaisia riippuvuusoireita sitten ilmenee? No tokoilla olisi tarkoitus sitten senkin edestä...

Sain vihdoinkin nettisivuille uudet väritykset ja lyhyen kasvattajaosion. Niihin voi käydä tutustumassa www.elisanet.fi/agitollot

Tollerimestikset

Tänä vuonna kisattiin yhdistyksen agimestaruuksista Niihamaassa TAMSKin kisojen yhteydessä. Punaturkkeja paikalla vilisi mukavasti, medejä muistaakseni 6 ja maxeja oli ainakin ilmoittautunut 18.

Itse olin paikalla agilitytoimikunnan jäsenenä ja vietin aikas paljon ajasta tuloslaskentakopissa, kun työntekijöitä kipeästi tarvittiin. Vaikka en itse suorituksista ehtinyt niin paljon nauttia, näin tulokset kyllä listojen ja lappujen kautta. Kisaamassa oli ite Wäinön kanssa maxeissa ja Willa sai ohjurikseen tällä kertaa Saaran. Hienosti sujui yhteistyö Saaralta ja Willalta. Paljon kiitoksia siis Saaralle hienosta kartturoinnista!!! Varsinkin eka rata oli tosi kivan näköistä menoa, ilman ylimääräistä paineistumista:) Toisella radalla vanha mörköläinen eli kepit tuottivat hieman vaikeuksia. Ekalta radalta kymppi ja hieman yliaikaa ja toiselta hylly. Hienoa nähä, että Willa toimii kyllä kisoissa hyvin vieraankin ohjaajan (treeniä ei ollut takana ollenkaan) kanssa. Itseasiassa varmaan paremminkin, kuin mun kanssa lähiaikoina. Meiän yhteistyö ei vielä oikein ota sujuakseen- kumpikaan ei taida luottaa kisatilanteessa toisiinsa.

Wänän kanssa pakerrettiin ekalta radalta hieman sählätty, mutta kuitenkin nolla plakkariin! Aika jäi oudon hitaaksi tällä kertaa- olisikohan tämä isomahainen ohjaaja hieman hidastanut tahtia? Wäinö kuitenkin palkittiin luokan parhaana tollerina ja sai mestisjahtiin täydet pisteet.
Toisella radalla tehtiin nollaa loppusuoralle saakka, huolimatta pienestä kiepahduksesta keppejen jälkeen. A:n alastulosta typerä kontaktivirhe- olisi pitänyt loppuunasti käskyttää tiukemmin. Mutta tyytyväinen olin päivän saavutuksiin:) Maxeissa käytiin tiukkaa mestaruuskamppailua loppumetreille saakka ja lopulta Wäinö palkittiin edellisvuoden tapaan 3. parhaana maxitollerina:)

Mestaruudet uusivat medeissä Jonna ja Choco (2. Rooa ja Mari 3.Saara ja Viggo) maxeissa Pentti ja Raisa (2. Aino ja Eppu 3.Miia ja Wäinö). ONNEA KOVASTI!!!

Niin ja vielä lisäyksenä; pokattiin myös Pohjois-Häme Cupin 3.palkinto. :)

PikkuWillis 3-vuotta!

Tänään on vietetty kotosalla Willan syntäreitä lenkityksen, uuden vinkulelun ja herkkuluiden merkeissä. Onnea myös kaikille sisaruksille!!!

Pikapäivityksenä, että muutamia viikkoja sitten pyörähdettiin Wäinön kanssa hakemassa Hyvinkäältä hyviä hyllyratoja. Ohjaaja sortui virheisiin, mutta koira toimi hyvin. Kontakteja ollaan tehotreenattu molempien kanssa ja taitaa jatkua tehotreeni kevääseen saakka. Oma juokseminen ei ole enään ihan huippuvauhtia ja se alkaa näkyä radoilla ylimääräisinä pyörähdyksinä ohjeita kysyessä tai sitten omien esteiden valikoimisena. Viikonlopun mestiksiin olisi vielä tarkoitus päästä:)

R.I.P MAX

Mukava koulutusviikonloppu

Päästiin NPKH:n järkkäämään Jaakon agikoulutusviikonloppuun mukaan. Viikonloppu osoittautui mahrottoman mukavaksi ja todella antoisaksi. Pitkästä aikaa tuli taas kova polte lähteä kokeilemaan tekniikkatreenejä koissujen kanssa. Piru, kun tuo Turun lahja agiliidolle on vaan niin hyvä kouluttamaan ja tuo edelleen joka kerta tullessaan uutta tuulta ja teknisiä työkaluja mun agipakkiin.

Wäinö treenasi lauantain iltaryhmässä. Pätkä oli jälleen haastava ja muutamiin kohtiin piti oikeasti miettiä monenlaisia ohjauksia. Välillä tuntui, että tuplasylkkärit ja twistit aiheuttivat ohjaajalle mahdotonta päänrassausta, kun ei vaan pysty kaikkea painamaan tiedostoonsa ja vielä toteuttamaan liikkeessä ja useasti peräkkäin. Nyt sain kuitenkin uudenlaista intoa alkaa oikeasti hiomaan aikaisemmin hieman epäillyttäneitä Saksalaista ja Backläppiä toimiviksi ohjauskuvioiksi molemmille koirille. Kovin monessa kohdassa niistä saa hyötyä irti ja tuntuivat oikeasti sujuvimmilta ja tehokkaimmilta ohjauksilta monenlaisissa ongelma kohdissa. Ja melkein inhokikseni noussut nenäniistokin kohosi arvoasteikossa lauantain jälkeen. Wäinö toimi treeneissä oikein hyvin ja sai kehuja hyppytekniikastaan ja tiukemmiksi treenatuista kurveista. Ja vaikka tuollaisissa koulutustilanteissa se ei aina olekaan kouluttajan mielestä ihannekoira louskuttaessaan ja pyöriessään ADHD-maiseen tapaansa, jokaisessa palautevälissä oli silti mukava kuulla, että sen "tosikkomaisuutta" agilityn suhteen arvostetaan:) Wäinö on aina todenteolla mukana, kun on kyse agilitysta!

Willa oli mukana toisena koulutuspäivänä, sunnuntaina. Olin jo valmistutunut vuodattamaan tarinaa meidän hankalasta ja säheltävästä yhteistyöstä lajin parissa, kun pikkukettu pistelikin ihan parastaan. Sujuvaa menoa, hyvin kuulolla ja hyvin pelattiin samaan pussiin. Kontaktitestausta ja palautetta saatiin-tämä ongelma on täysin ohjaajalähtöinen-kuinkas ollakkaan! Mutta kontakteja tullaan talven mittaan varmasti hiomaan aika tavalla.
Mieleen jäi erityisesti pakkovalssi-jaakotuksen hyödyt monessa kohtaa. Ohjaushan toimii varsinkin Willalla aika sujuvasti jo nyt, kun vaan osaisi sitä siirtää omaan ratasuunnitelmaan useamminkin. Mielenkiintoinen ja tosi hyödyllinen pointti oli myös putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan. Meille osoitettiin useampaakin koiraa testaamalla mikä suuri ero oli ohjaajan oikealla sijoittumispaikalla koiran mennessä putkeen sisään. Siis kyseessä ei ollut vanha tuttu "kummalla puolella putkea olet"vaan sen lisäksi piti sijoittua oikeaan kohtaan sisäänmenolinjan yli, jotta koira saatiin kääntymään putken jälkeen haluttuun suuntaan. Ja siis ihan todella jokainen koira sen todisti=sijoittumisella oli suuri merkitys. Jos ei ollut linjan yli niin koira kääntyi heti putkelta väärään suuntaan. Ens viikolla testaan ihan varmasti tuon treeneissä Wäinön kanssa.

Kyllä agility vaan on niin kivaa! Tietty mitään osaa ja arpaa ei ollut positiivisella palautteella mun ohjaamisen kehittymisestä ja sujuvuudesta... Loppuun vielä, ettei nouse pissi hattuun (hih!) täytyy todeta, että runsaasti kehitettävää on ohjaajan radanlukutaidossa. Miten voi olla niin blondi, ettei tajua selkeitä putkiansoja koiralle tai, että pääsee etenemään hyvään kohtaan rataa silloin, kun koira jököttää sen viisi sekkaa pöydällä? Tai voishan sitä tietty yrittää vuokrata, jonkun joka tekisi aina ratasuunnitelman valmiiksi, ettei tarvitsisi, kuin toteuttaa se kisoissa. Siinäpä bisnesidea jollekkin!

Vimpan riman kirous

Olipas kivaa päästä kisailemaan pienen kisatauon jälkeen:) Startteja oli molemmilla vain yhdet Tamskin kisoissa, mutta se tuntui mulle ihan sopivalta, kun olin kuitenkin töissä kisapaikalla jo aikaisemmin. Mukava oli taas nähdä myös agikavereita:)

Willa rata oli ensin.Viitaniemi oli tehnyt ihan kivan jouhevan radan kolmosille. Me vaan hyllytettiin se jo kolmannella esteellä, kun en saanut Willaa irtoamaan kolmannelle esteelle tarpeeksi ja linja vei suoraan esteen väärälle puolelle. Toisella ohjausvalinnalla se oltaisiin voitu välttää. Seuraava hylsy kuitenkin tuli pian, kun en ohjannut tarpeeksi kiertoon seiskahypyllä. Kepeiltä myös aloitusvirhe tai oikeastaan aloitti oikein, mutta ponnahti sitten yhden välin ohi. Aikas sählinki rata ja sähläys olo tais olla meillä molemmillakin.

Wäinön aloitukseen valitsin tietenkin eri ohjauksen jo yhteislähdönkin takia. Se sujui mukavasti ja hienosti edettiin puomille ja tassutkin osuivat kontaktille. Kutoshypyn jälkeen Wäinö kääntyi väärään suuntaan, mutta sain sen hienosti paikattua. Kun A-estekin suoritettiin kontakteineen puhtaasti huokasin jo hieman helpotuksesta ja otin loppuradan maltilla. Nollaa tehtiin ihan loppuun saakka. Viimeisellä hypyllä mielestäni näin, että koiran tassut menivät puhtaasti yli ja päästin kiljuen nollatuuletukset, jotka lässähtivät riman putoamisen ääneen. Enpä keksinyt riman tippumiselle muuta selitystä, kun jälleen se perkuleen häntä!!! Vitsit että harmitti- oltais todellakin tarvittu se nolla.( Jossitellakseni lisää olis aikakin riittänyt sertiin...) Mutta hienoa, että rata tuntui pitkästä aikaa kulkevan. Vähän alkoi kismittää, että pitäiskö sittenkin ilmoittaa kisaamaan ennen kuukauden päästä olevia tollerimestiksiä, mutta enpä tiedä. Tässä olis nyt ens viikonlopun Jaakottelut ja yhet möllikisatkin tiedossa.

Tottelevainen tolleri

Willa yllätti tänään Kyröskoskella. Olimme ilmoittautuneet ekaan AVOimen luokan TOKO-kokeeseemme. Takana oli muutama viikko treeniä ja osa liikkeistä oli vielä täysin opetteluvaiheessa. Niin se pikkukettu vaan taituroi itselleen ykköstuloksen ja oikeuden VOIttaja luokkaan. Pisteitäkin tuli mukavat 178p. ja niillä sijoituimme hienosti 3.

Tuomari oli sama, kuin ekassa kokeessamme vuosi sitten startatessamme ALOssa. Tällä motivaatiolla ja suuripiirteisyydelläni treenatessa olin tosi tyytyväinen, että ilmoittauduimme juuri tähän tälle tuomarille. Muutenkin kehässä on paljon mukavampi olla, kun hieman vitsaillaan ja saa myös kehua ja kannustusta. Liikkeistä saimme hyviä pisteitä. Luoksetulon pysäytys ja nouto laskivat pistesaalista eniten. Pysäytys meni pitkäksi ja noudossa taas Willa hyökkäsi kiinni kapulaan ja yritti jäädä sitä syömään kesken palautuksen. Hieman tiukempi lisäkäsky ja kapula palautui sivulle. Kaukkareihin olin extra tyytyväinen! Ne menivät prikulleen täydellisesti ja pisteitä saatiinkiin täysi kymppi. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sekä paikalla makuu toivat myös kympit. Ja huolimatta koirasta, joka yritti melkein joka liikkeen välissä palkata itseään lähtemällä noutokapuloille saimme kokonaisvaikutuksesta upeasti 10!!!
Huippu tyytyväinen olen!:) Nyt aloitetaan piiitkä prosessi VOI-luokan liikkeiden harjoittelussa. Katsotaan päästäänkö vielä joskus osallistumaan kokeeseen siinä luokassa. Ero AVOn ja VOIn välillä on vaan niin suuren suuri...

Viime viikonloppuna kisattiin kahden päivän verran Takutien agikisoissa. Ne menivätkin sitten ihan penkin alle. Viidestä startista 4x HYL ja 10vp. Kontaktit olivat isoin ongelma. Keskeytin radat ekoille kontaktiesteille Wäinön loikattua niiltä törkeällä hypyllä yli. Agikisakausi päättyi sitten. Nyt syksyllä myöhemmin vuorossa enään kahdet kisat ja sitten taukoa kevääseen.
Treenausta ja treenausta varsinkin kontakteilla molemmilla koirilla.

Peeämmät ja kisailua Nokialla

Piirimestaruuksista skabattiin viime viikonloppuna Ylöjärvellä. Lauantaina metsästettiin yksilötuloksia ja sunnuntaina kisattiin joukkueittain mestaruuksista. Yksilökisat menivät meidän osalta aika poskelleen. Willa taituroi hienon ekan radan, mutta ohjaajan virheen takia jäimme ilman tulosta. Toiselta radalta myös Hylly.

Wäinön radoilta tuli rimoja, kontaktivirhe ja yksi hassu kielto putkelta. Tuloksina ekalta 15,39 vp( siis yliaikaakin vielä) ja toiselta 5. Tuloksia kuitenkin.



Joukkueskaboihin osallistuin Wäinön kanssa. Joukkueemme koostui kahdesta tollerista (Fanny ja Wänä) ja bortsulikasta (Ihq ja Jade). Wäinö starttasi lähes heti paikalle saapumisen jälkeen ja ensimmäisenä joukkueestaan. Alun hyppykuvio meni mun piikkiin, kun en malttanut pyörittää rauhassa pisintä reittiä vaan yritin lyhyempää tietä seurauksella, että otettiin sama hyppy toiseen kertaan. Muuten rata meni puhtaasti, mutta alkuhan saneli tulokseksi hyllyn. Muu joukkue taituroi hienosti tuloksia ja näin ollen sijoituimme lopulta hienosti 4.sijalle. Eli sama tulos, kuin viime vuodelta, vaikka joukkue vaihtuikin.



Tänä viikonloppuna kisailtiin Nokian Taivalkunnassa. Lauantaina Wäinö possuili kontakteilta ja rimoilta kympit molemmilta radoilta. Ärsytys oli kova, kun en jälkimmäisellä radalla jostain syystä pitänytkään päätöstäni ja palauttanut kontaktille ja poistunut radalta. Alkaa olla nimittäin oikea ongelma nämä kontaktit taasen... Vauhti oli hyvää ja aikoihin oon suht tyytyväinen, vaikka toisella radallakin oli pientä ylimääräistä sähläystä.
Willalla oli viikonloppuna yksi agirata, joka päättyi 5. esteelle, kun hylly alla tajusin lentokeinun jälkeen uusia esteen. Salmen radat olivat mielenkiintoisia jälleen:)

Sunnuntaina Wäinö kävi radalla meuhkaamassa kahteen otteeseen. Ekalla kertaa oma aivoitukseni toimi kerrankin ja päätin radan 4. esteelle, kun Wäinö jälleen loikkasi A:lta, kuin mäkihyppääjä konsanaan. Otin esteen uudestaan ja poistuin radalta. Hyvä minä!:) Toinen rata oli hyppis ja koska hyppynollat ovat jo täynnä ei odotuksia radalta kovasti ollut. Suunnittelin persjättöä yms. muuta mukavaa testattavaa matkan varrelle. Rata hylkääntyi toisen esteen jälkeen, kun en saanut käännettyä meuhkaavaa koiraa pois väärältä hypyltä. Muuten aikas vauhdikas pätkä. Kepeillä jäi viimeinen väli väliin, kun otin varaslähdön hypyn jälkeiseen persjättöön. Sunnuntailta mukaan siis tuplahylly.

Jostain syystä Tampesterissa "sikiää" meditollereita. Vihdoinkin saatiin kuvaukseen osa niistä omistajineen. Tässä uljas ja ylpeä Mansen meditollo porukka; Viggo, Itu, Lordi ja Willa. Kuvasta puuttuu Choco ja ykkösistä kovaa kyytiä kolmosiin matkaava Rooa:) Niin ja NPKH:n riveistähän löytyy vielä meditolleri Elli. Kiitos Mapelle kuvista!

Kuvaajana Matleena Kallio

Hämeenlinnasta hyppynolla

Lauantaina tehtiin koko perheen reissu Hämeenlinnaan. Wäinö kisasi kahdessa ja Willa yhdessä startissa. Wäinön kanssa taituroitiin ekalta hyppyradalta nolla. Nopeudessa jäätiin tällä kertaa kärjestä ja sijoituksena 4.

Wäinön toisella radalle mennessä oli pientä jännityksen poikasta, koska tuplahan oli tarjolla. Vaan kuinka ollakkaan hypyllä, jolla ehdin jo huokaista rauhallisesta ja siististä ylityksestä kävikin loppujen lopuksi niin, että alas laskeutuessa häntä tipautti riman kannattimiltaan. Vitsit se nosti kierrokset itselle, koska harmitti vietävästi! Alussakin olin jo ottanut aika taistelun paikalla pysymisestä joten loppurata tuli suoritettua ehkä hieman epäreilun veemäisellä asenteella adrenaliinin virratessa. Alla olevista kuvista voi todeta, että hännän käyttö hyppäämisessä taitaa olla meillä hieman ongelmallista..

Willan rata kosahti aika alussa puomin alastulovirheen jälkeiseen hyppyyn. En kerta kaikkiaan ehtinyt ajoissa ohjaamaan oikealle puolen ja hyppy tuli suoritettua väärältä puolelta. Suoritimme radan urheasti loppuun selviytyen hienosti kepeistä ja sisäänmenosta sekä keinusta. Harmittavaa vaan, että pikkukettu ihanselkeästi possuilee kontakteilla. Kontaktit pitäisi myös ottaa tehotreeniin. Niin ja varmaan alkaa vaatia ja palautella niille myös kisoissa...

Tällä viikolla meillä asustaa kaksitoista karvatassua. Max murunen on meillä viimeistä kertaa hoidossa.

Pikkukettu

Laskua odotellessa

Wäinön pomppuloikkaa

Tämä ei ole edes siltä pudonneelta hypyltä! Olisiko hyppytekniikassa prepattavaa, kun häntä laskeutuu rimoja nuollen...?

Nyt osuttiin

Pikkukettu sorsametsällä ja agiviikonloppu

Willa pääsi korkkaamaan metsästyskoiran uransa perjantaina Niksun kanssa. Sorsien sijasta vedestä pikkukettu pääsi noutamaan kyyhkyjä vedestä. Kotiintuliaisina tuli mukaan kuivatettaviksi siipiä damitreenailuihin.

Lauantaina kisattiin Orivedellä yhteensä 4 starttia (wx2, wx2). Willasukkasen ratoihin olin oikein tyytyväinen! Ensimmäinen rata sujui mallikkaan hienosti puoleenväliin, josta lentokeinu ja ohjaajan pakan hajoaminen. Toinen rata taas hyllytettiin alussa, kun velmukelmu otti ja varasti lähdössä! Seurauksena kakkoseste väärästä suunnasta. Hylly alla oli helppo suorittaa ja yllätys, yllätys tehtiin loppurata täysin puhtaasti. Ehkä normaalia hitaammin (olisko ollut hieman epävarma, kun en käskyttänyt niin kovasti, kuin normaalisti?). Mutta siis kaksi rataa, jossa päästiin suorittamaan kepit virheettömästi ja keinu ilman kieltoa, Yes!!!:) Medi3:ssa 23 koirasta 5 oli mansen meditollereita! Hienoa saada vihdoinkin konkkaronkka samoihin kisoihin:) Varokaa vaan meitä Mansen medejä!

Wäinön radat meni vähän liikaa nollien metsästyksen puolelle. Liikaa aattelen mystisten nollien keräämistä ja eihän ne silloin sieltä ilmaannu. Veren maku ja paha mieli vaan tuollaisesta metsästyksestä jää... Ekalta radalta 10 A:n alastulosta ja ketun rimasta. Toiselta radalta 5 ketun rimasta! Vitsit, kun nuo rimat eivät nyt pysy kannattimissaan! Aika kuitenkin muutamasta pitkästä kaarrosta huolimatta ihan ok, jäätiin voittaja Zenistä vain 0,72 s!

Sunnuntaina oli vuorossa Oreniuksen Juhan koulutus Niihamaassa. Tajusin, että radanlukua pitäis opetella ja paljon! Juha näytti miten toteuttaa mun kieputukset puolet lyhyemmässä ajassa suorilla linjoilla, kun käytti eri ohjauksia. Saksalaista harjoteltiin ja nyt sen oikeaoppinen toteutus taisi mennä päähän. Tiukempaa haltuunottoa pitäisi harjoitella niin ja itsenäisempiä kontakteja (niinpä...). Mukavasti saatiin kehuja ja kannustusta. Treeneistä jäi oikein hyvä ja hikinen :) olo.

Tänään on ollut kovin haikea mieli, kun kuuli ikäviä uutisia meidän pikku vanhuksesta. Nyt eletään vain päivä kerrallaan ja yritetään pitää koko perheen kullanmurun elämänlaatu hyvänä viimeiset päivät...

Nopea päivitys Takutien kisoista

Viime viikonloppuna kisattiin maratooni Takutien kisoissa eli yhteensä 6 rataa. Willan osuus näistä oli yksi sunnuntain rata, jolta tuttuun tapaan hylly. Itseasiassa radalta hyllyjä taisi tulla 2-3 putkiin karkaamisista ja vääristä putken päistä, mutta loppuun asti päästiin. Kepit kuitenkin puhtaasti!!!:)

Wäinöllä olikin sitten tuo 5 rataa. Lauantaina toinen hylly tuli siitä, kun riman pudotuksen jälkeen korjasin hutiloidun kontaktin (hyvä minä- kerrankin ajatus toimi!) ja otettiin puomin alastulo uudestaan kunnolla. Toinen hylly taisi olla jotain omaa hutilointia ja lopetin radan kesken. Viimeinen rata oli hyppis ja se mentiinkin pimeässä 22-23 välillä. Ilmeisesti hämärä teki hyvää meidän hypyille sillä tällä radalla pysyivät rimatkin ylhäällä. Itse rata oli sujuva ja nopea, vaikka muutamassa kohdassa olisi hivenen voinut kiristää käännöksiä. Nollalla se selvitettiin läpi ja olin kaatua maalialueella nurin, kun kuulutettiin meidän menneen johtoon, vaikka aikaisemmat koiratkin olivat tehneet nopeita ratoja. Loppujen lopuksi Omie ja Brandi menivät ohitsemme, mutta sijoituimme hienosti noiden huippuliitelijöiden jälkeen kolmanneksi:)

Sunnuntaina napsittinkin sitten lisää hyllyjä. Molemmilla radoilla sama kaava- alle riman tiputuksia ja epäreilusti luovutin omasta ohjauksesta ja tuloksena hutilointi hyllyt ohitetuilta esteiltä. Mutta riman tiputukset harmittivat ja ärsyttivät... Tällä viikolla oon tarkkaillut Wäinöä sillä silmällä, että mahtaisiko olla jumissa, mutta ihan ok:lta tuntuu. Ehkä pitäisi vaan hillitä hieman omaa ohjausta ja ottaa rauhallisemmin. Jos rimatkin sitten pysyisivät ylhäällä..

Willa muuten pääsee huomenna ensimmäistä kertaa metsästyskoiran elämässään sorsajahtiin. Saas nähdä meneekö passissa istumiseksi vai pääseekö pikkukoira tosi toimiin.

Helteellä kisaamista Lempäälässä

Kuumat kista huhuhuh! Sain varmaan auringonpistoksen tai lämpöhalvauksen, koska kotona oli ihan taju kankaalla.. Vai jouhtuiko edellispäivän ja yön hääreissusta?..

Willa katkaisi kesän agikisataukonsa Lempäälässä ja yllätti mut täysin. Neiti olisi tekaissut ensimmäisen kolmosluokan nollansa heti ekassa startissa JOS ohjaaja olisi malttanut ohjata vielä sen viimeisen esteen! Eli hienoa nollaa tahkottiin radalta, josta ajattelin alunperin keräävämme hyllyjä roppakaupalla. Mahtavat kepitkin pikkukettu suoritti. Pussi ohjasi vikalta hypyltä ohi enkä radasta yllättyneenä ja nollaa ahmivana tajunnut ohjata rataa siis loppuun asti ja Willa tuli hypyn ohi. Onneksi leikkasi sen verran, että palasin suorittamaan hypyn ja saatiin hieno tulos 5vp.
Toinen rata ei ollut ihan niin hyvä, kuin ensimmäinen, mutta loppuun asti sekin tahkotttiin. Ennen keppejä oleva hyppy vei suoraan puomille ja jouduin käskyttämään todella tiukasti, että sain Willan oikealle esteelle. Käskytys nosti kierroksia ja herpaantunut neiti tuli toisesta keppivälistä suoraan ulos. Uudella innolla ja kepitys loppuun asti. Joku rima taisi kanssa tulla alas ja tulokseksi 10vp. Kaksi tulosta kuitenkin- mikä on superhieno juttu!

Wäinö jatkoi kontaktipossuiluaan.. Vitsit, kun mä alkukesästä ääneen julistin, kuinka varma mä oon Wäinön alastulokontakteista ja nyt homma on taas kääntynyt päälaelleen. Eli eka rata ihan hyvä. Tosin valitsin pisimmän tien kahdelle käännökselle mikä hukkasi aikaa. Muuten nopeaa ja kivaa menoa, mutta sitten se pirun alastulo puomilta. Eli tuloksena 5vp.
Toinen rata oli aikas katastroofi. Lähtö kuvioissa en käyttänyt hidastavaa käskyä ennen kakkosestettä, kun olin varma, että saan koiran kääntymään omalla sijoittumisella ja kropan suunnalla, mutta toisin kävi. Luki esteitä itse ja hyllytti heti kakkosesteen jälkeen. Pöh! Vedätin raivolla rataa ja samalla asenteella sain puomin alastulon tällä kertaa onnistumaan. Vedätys vaan poiki rimojen lentelyä ja pituudenkin viimeinen palikka jälleen kaatui. Kökköä.


Lopuksi muutama kuva agirodusta. Kiitokset kuvaaja Nikolle:)

Wäinö näyttää jo heinäkussa mallia miten puomi voidaan suorittaa koskematta ainakaan alastulokontaktiin...

Hurja keppityttömme:)

Ja sitten vielä vesipedot veneilyreissulta..

Nollatili avattu

Ens vuoden SM- ja karsintanollakeräys pääsi Wäinön osalta käyntiin. Kisattiin tänään Valkeakoskella Wäinön kanssa kaksi starttia. Willa joutui juoksujen takia jäämään pois. Ensimmäisellä radalla yritin ottaa varman päälle tutuilla valsseilla ja takaaleikkauksilla, joiden johdoista käännöksistä tuli turhan pitkiä. Keppejen jälkeen hieman sähläsin, kun mietin tehdäkö persjättöä vai ei ja päädyin takaaleikkaukseen, jossa olin itse liian edellä ja hyppy meni lähes paikalta ponnistamiseksi. Rima kolahti aika lujaa, mutta ei tippunut. Tuloksena 0-rata ja sijoitus hienosti 3. :)
Toisella radalla alku tuotti hieman hankaluuksia ja Wäinö ajautui väärälle esteelle, mutta ehdin sen pelastaa. Koska siitä ei tullut linjanylitystä ei siis tuomittu kieltoakaan- ainoastaan aikaa paloi aikalailla. Pituudella tein takaaleikkauksen ja vaikka yritin mielestäni käskyttää eteen huolimatta siitä, että este oli pitkänsivun viimeinen ja sen jälkeen käännös niin viimeinen palikka kaatui. Myös rimat kolisivat useampaan otteeseen käännöksissä mikä ärsytti, koska tiukkoja käännöksiä on yritetty nyt paljon treenata. Rimat pysyivät kolinasta huolimatta hyvin kannattimissaan ja radalta tuloksena 5vp. Toivottavsti muuten tuli videolle meidän hassu aloituksemme. Itseäkin jo nauratti kun sormi pystyssä hiivin takaperin ekan siivekkeen taakse, ennen kuin päästin koiran matkaan :)

Mökkeilyä ja veneilyä

Mukavaa lomatekemistä tältä viikolta. Mökkeilyä Pohjanmaalla ja eilen veneiltiin koko päivä Pyhäjärvellä. Lopussa kuvasarja Wäinön turkin nopeasta kuivattamisesta (huomatkaa monet ilmeet!).

Ekat MM-karsinnat

Kotiuduttu on viikonlopun Turun reissusta ja ensimmäisistä "arvokisoista" MM-karsinnoissa. Kokemusrikas, helteinen ja mukava viikonloppu :)

Lauantaina jännitti todella kovasti aina aamuyöstä ekaan starttiin hyppyradalla. Hermoilu ja jännitys helpotti siinä vaiheessa, kun eka rata oli ohi ja päästiin radalla suorittamaan kokonaiset 2 estettä, ennen hylkyä. Rata kosahti yhtäaikaa lähtöön. Otin syötollä olevan putken pään pelosta aloituksen kentän puolelta. Oma vauhti ei kiihtynyt sataan (yllättäen) Wäinö vauhdin mukaan vaan jäin heti pahasti jälkeen. Olin ekan ja tokan hypyn puolivälissä ja käskytin voimakkaasti eteen pituudelle, kun taas Wäinö käänsi menon mun suuntaan eli kentälle päin ja juoksi suoraan lähellä olleen keppirivistön välistä ja suorituksemme hylättiin. Karsinnoissa rataa ei saa suorittaa loppuun, joten eniten harmitti, ettemme oikeesti päässet radalle kokeilemaan menoa. Tämän radan jälkeen oli vuorossa piiiitkä odotus ennen päivän toista rataamme.

Illalla osasin jo rataantutustumisessa ottaa hieman rennommin. Asenne oli hieman enemmän parantunut päivästä ja jaksoin jopa tapella lähdön kanssa varmaan n. puoli minuuttia ennen, kuin päästin koiran matkaan. Yhdessä lähteminen kostautui jälleen, mutta tällä kertaa vaan pitkällä kaarroksella ennen seuraavaa estettä. Muutama muukin valuva kaarros tuli rataa tahkoessa ja pienoinen viivytys ekalla keppivälillä. Aikaa näihin kului ja vaikka tuuletimme karsintaradalta saatua nollaa jäi se kuitenkin reilun sekunnin yliaikaiseksi 10% säännön mukaan. Sen jälkeen alkoi jännittäminen pääsisimmekö jatkoon sunnuntai radalle. Se oli meidän haaveiltu tavoitteemme karsintojen osalle. Ihan loppuun asti (rata loppui illalla yhdentoista jälkeen) saimme odottaa, ennen kuin selvisi, että pääsimme jatkoon nipin napin agiradalta. :)

Yö vietettiin pikkupakussa kisapaikalla. Willa oli kovin ihmeissään majoitusjärjestelyistä, kun yritimme nukkumaan. Wäinö taas sammui kisoista väsyneenä, kuin saunalyhty. Sunnuntaina heräsin jo aikaisin aamulla, kun miniporukka alkoi jo heräillä aikaista starttiaan varten. Aikaa oli valmistautua hyvin ennen rataamme ja ehdinkin seurailla minien ja medejen ratoja hyvin ennen omaa vuoroamme. Maxien rataa tosin hieman muuteltiin ja tuskaisena huomasin, että alku tulisi taas olemaan meille vaikea. Lähtöjärjestys oli hauska, sillä meitä edellinen koirakko oli pois ja lähdimmekin sitten hetin Wäinön papan (emänisä) Toukon jälkeen. Alku onnistui hienosti, vaikka söi tietysti aikaa, kun jouduin käskyttämään käteen ja vetämään välistä ja kierrättämään kolmannen hypyn. Puomilta meille tuomittiin alastulovirhe. Rata sujui suunnitelmien mukaan aina kepeille saakka. Sen jälkeisen hypyn ja keinun ohjaamisenn olin miettinyt kahta eri tapaa ja valinnut viimein kierröttämisen. Jostain syystä tein kuitenkin vetämisen ja ajauduin keinun "väärälle" puolelle. Tyhmänä lähdin korjaamaan sitä ylimyöhässä tehdyllä takaaleikkauksella, joka hetkeksi pysäytti koiran vauhdin keinulla ja asetti riskin sieltä alashyppäämiseen. Kaikki sujui aloittelija tason mokastani huolimatta ja jatkoimme rataa. Ilmeisesti loppupätkällä tuloksen tekemisen (luulin itseasiassa vielä silloin, että teemme nollaa) riemu kostautui ja vekki tokavikalle hypylle oli myöhässä. Seurauksena oli, että koiruus jatkoi matkaa esteen ohi viimeiselle hypylle. Kiljaisuni sai Wäinön pyssäämään esteen eteen, mutta oma hidas reagointi ja koira hyppäsi väärän esteen. Näin päättyi meidän karsintaurakkamme, koska tipahdimme 2x hyl vuoksi jatkosta. Viimeinen kuva kertoo aika selkeesti tokavikan esteen tilanteesta. Oma kroppakin on ihan selkeesti viimeiselle esteelle.

Kovin tyytyväinen olen meidän karsintoihin. Oli kova saavutus päästä jatkoon lauantailta ja olihan tietty itse karsintoihin pääseminenkin työn takana (ne 7 nollatulosta tuplineen..). Oma ohjaus kärsi kyllä jännittämisestä, mutta ehkä se siitä, kun isoista kisoista tulee kokemusta enemmän. Samoin Royal Caninin kuvaamaa videopätkää radasta kattellessani totesin, että ohjaaja kaipailisi kyllä juoksutekniikka koulutusta lisää. Sipsuttelijahan se siellä meni...

Kiva oli nähdä viikonloppuna livenä myös energinen agilitytaituri Touko eli Wäinön pappa 10vee. Ja tietty seurakavereiden ja agitaitureiden huikeita suorituksia. Ja mahtavaa, kun punaturkkeja vilisi karsinnoissa vielä sunnuntainakin. Touko ja Rasmus tolleri jäivät ilman pisteitä, mutta pääsivät loppuun asti tuloksena hienosti pisteiden jälkeinen 14. sija. Leija kiisi medeissä hienosti kympin sakkiin huikeilla pisteillä. Rautahermoinen ohjaaja ja Willan medimies ylsivät myös hienosti pisteille heti ekasta startista, vaikka lähtivätkin matkaan pelätyltä ykköspaikalta. Ja tietysti pakko mainita vielä moraalinen finalisti Vini, joka taituroi lauantaina huolimatta pienestä liukastumisesta kaksi nolla rataa, mutta ei yltänyt 30. sakkiin.

Kuvissa Wäinön "papan" Toukon vauhdin hurmaa karsintaradalla

Wäinön menoa karsinnoissa

"Kohtalokas" toiseksiviimeinen este

Kesälomalla

Koko popooo kesälomaillaan loppu Heinäkuu. Harmi vaan, että aurinkoiset kelit eivät jatkuneet ekaa viikkoa pitemmälle. Koirat kyllä kehittävät itselleen hauskaa lomatekemistä, kuten alla olevista kuvasarjoista voi tiirailla. Meno yltyy välillä aika hurjaksi.

Hurja taisteluleikki oli koirilla menossa eilenkin, kun yritin päästä kentälle tekemään pientä tekniikkatreeniä ennen maajoukkuekarsintoja. Molemmat juoksivat innoissaan pitkin maita ja mantuja ja tuttu örinä oli päällä. Mitään normaalista poikkeevaa en huomannut ennen, kuin päästiin kentälle. Wäinön pää ja kaula olivat veressä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin, että korvan lehden pää oli revennyt vajaa puolisenttiä. Ilmeisesti Willa oli kiskaissut korvasta aikas lujaa. Kotona yritin leikata karvoja pois edestä puhdistella ja rasvata. Haava vaan tuppaa edelleen aukeamaan ja vuotamaan, kun Wäinö ravistaa itteensä. Ell ohjeisti kotihoitoon, kun toivoin, että ei tarvitsisi sitä lähteä ompelemaan ja douppaamaan. Nyt kaikki peukut pystyssä, että saadaan haaveri kotitoimenpiteillä hoidettua eikä jouduta jättämään karsintoja sen takia väliin. Siis ei sen pienen haavan takia (mistä koira ei näytä kärsivän tippaakaan)vaan jos joudutaan tikkaamaan -> lääkitsemään ja douping-sääntöjen takia jättäytymään pelistä pois.

Oon jo muutamana aamuna haaveillut, että saisin itestäni niin paljon irti, et lähtisin metsään verisientä ulkoiluttamaan. Katsotaan jos joku nyt potkaisisi mua persuksille niin, että pääsisin sen toteuttamaan. Mejäily kun on meillä tänä kesänä ollut vielä talviteloilla...

Tässä muuten linkit agirodun joukkeradoille. Mansen meditollot http://www.youtube.com/watch?v=cd0JlLOhhKI ja Novaskootterit http://www.youtube.com/watch?v=GF7707KBrok

Uimahyppytekniikoita- olkaa hyvät:)

Agirodussa mukavaa

Muutama kuva Mansen maksitollot joukkueen tollerien liitelystä ja kisatunnelmasta

Kiva viikonloppu Nastolan Agirodussa on takanapäin. Reissu oli rankka aikaisine heräämisineen ja pitkine kisapäivineen, mutta ihan mahrottoman mukava!

Launtaina kisattiin yksilökisoja ja karsintaa Avo-SM finaaliin. Kummankaan kanssa ei finaalin asti päästy. Willan karsintarata oli aika katastrofaalinen. Hirveää menoa, ei mitään hallintaa ja lisäksi keppivirheet=HYL. Sen sijaan toinen rata myöhemmin illalla meni ihan kivasti, yhtä putkipelastusta lukuunottamatta. Ja mikä parasta ensimmäinen kisarata pitkiin aikoihin, jolla kepit onnistuivat! Jes! Riemu oli rajaton:)
Wäinön karsintaradalla kolisivat alas muurin palikat ja yksi rima. Huomaamattani otettiin lisäksi kontaktivirhe puomilta. Tuloksena loppujen lopuksi 15vp kohtalaisen hyvällä ajalla. Toisella radalla myös rimat lentelivät alas. Lopussa otin pituudelle ohjauksen vähän heikosti ja jätin koiran selkäni taakse, jolloin se hyppäsi hieman vinosti. En jaksanut enään korjata, joten tuloksena hylly.

Majoituimme yöksi Lahden keskustan Cumulukseen. Se olikin koirille ihka ensimmäinen kerta hotellissa.

Sunnuntaina kisasin molemmilla joukkueradat. Wäinön alkuperäinen ohjaaja estyi tulemasta, mutta kerkesin hyvin ohjaamaan molemmat, koska maxit olivat vasta iltapäivällä. Willan aamuinen joukkuerata oli aikas hankala. Suorituksellamme keräsimme lähinnä pistesaalista virhepisteistä. Hyllyjä ropisi pikkukoiran lukitessa vääriä esteitä. Vauhti oli kuitenkin kovaa. Rata tuotti hankaluuksia myös muille joukkueen jäsenillemme, ainoastaan medimies Viggo taituroi radan lähes virheettä yhdellä kontaktiloikkauksella. Sijoituksemme oli muistaakseni n.31.

Wäinön kanssa starttasimme joukkueen Novaskoottereiden avaaja koirakkona. Rata oli helpohko juoksupätkä ja kovalla vauhdituksella vetäsimme siitä nollan. Aikamme oli todella hyvä ja sillä peittosimme monta huipulla kisaavaa paimenliitäjää. Koko joukkue suoriutui radasta mallikelpoisesti ja suoritukset katseltua ei voinut, kuin tuumata, että on vaan "niin pirun taitavia ja nopeita noutajia!" Loppujen lopuksi pääsimme sijalle 9. mikä oli todella hieno suoritus useiden kymmenien maksijoukkueiden joukossa.

Kiitos mahtavalle matkaseurallamme ja joukkuetovereillemme mukavasta viikonlopusta!:)

Juhannus juhlittu

Kisataukoa ollaan vietetty treenaamalla agilityä (yllätys)pääasiassa. Willa on vieraillu Wäinön treeneissä hakemassa uusia tilanteita ja häiriötä ja Wäinö taas Willan treeneissä. Muistiharjoituksia ollaan tehty kumpaisenkin kanssa metsälenkeillä lähinnä leluilla. Willan kanssa ollaan muutaman damin hakuruutujakin otettu. Niin ja tulihan sitä vierailtua kimppatokotreenissäkin yhtenä päivänä. Willalle tokotreenitauko oli tehnyt tosi hyvää ja tokoilu sujuikin oikein mukavasti. Nyt vaan lisää AVO- treeniä niin katotaan päästäänkö loppukesästä/syksyllä starttaamaan kokeeseen.. Lihaskuntoa on kasvatettu uimisella useana päivänä. Reetta kävi myös Willaa hieromassa ja Wäinö menee ensi viikollakin fyssarille.

Juhannus vietettiin matkailemalla. Aattoaamuna suunnattiin Pohjanmaan lakeuksille, jossa kaksijalkaiset pääsivät Lentäjien juhannusjuhliin humputtelemaan, neijalkaisten ollessa hyvässä hoidossa mökillä. Juhannuspäivän iltana kurvailtiin kyläreissun kautta Kurun mökille saunomaan ja grillailemaan. Koirat nauttivat reissusta autokyytejä lukuunoottamatta. Mikäs sitä ollessa, kun saa juosta pitkin maita ja mantuja ja hyppiä laiturilta polskimaan. Kummasti niitä grilliherkkujakin näytti välillä putoilevan myös koirien saataville.

Keskustassa kisaamassa

Ylökkin TULE-kisat järjestettiin tänään Tampereen keskustassa tutun sorsapuiston maisemissa. Kiva paikka ja keräsi varmasti päivän aikana paljon ulkopuolisia katselijoita agilityn pariin:)

Meidän radat eivät menneet ihan nappiin ja tuliasina olikin 3 hyllyä ja Wäinölle yksi tulos-5. No Willalla ajatus oli vain saada positiiviset kepit eli vaikka sisäänmeno ei onnistuisi jatkaa vain iloisesti eteenpäin. Ihan täysin ei päästy tavoitteeseemme. Ekalla radalla kepeille meno oli kiertämällä ja neiti ponnahti johonkin- n.toiseen tai kolmanteen väliin. Jatkettiin matkaa ja pujottelu jäi, mutta into säilyi. Muuten ihan virheetön rata (siis hylly kepeiltä), tosin ohjaajalla tökki omat kuviot ja ohjaus ei sitten kovin nättiä ollut. Toisella radalla en pystynyt pitämään päätäni. Willa kyllä meni kepeille vinosta avokulmasta, mutta tuli samantien ulos ja pyrähti eteenpäin. Jostain syystä en jatkanut vaan palautin takaisin ja otin uudestaa. Kepit sujuivat, mutta niinhän ne aina sillä tokalla yrityksellä. Höh, kun en pitänyt alkuperäistä suunnitelmaa! Punaisena lankana tässä kisakepityksessä on saada vaan kiva ja iloinen suoritus, vaikka oikeat välit eivät osuisi kohdalleenkaan. Tätä mennään harjoittelemaan myös möllikisoihin ensi viikolla. Jos saadaan into takaisin niin sitten aletaan hioa oikeaa suoritusta varovasti...

Wäinön radat oli tänään ihan ookoot. Ekalla käänsin a:n jälkeen putkeen hivenen liian aikaisin ja meinasi siis sujahtaa väärään päähään. Kropalla estin väärän pään ja siitä syntyi pieni törmäys ja kosketusvirhe. Kepit olivat jostain syystä hieman hitaammat- rata kääntyi päästä niin, etten pääässyt yhtään vedättämäänkään. Jokatapauksessa teimme toisiks nopeimman ajan, vaikka ylimääräisiä kymmenesosia menikin törmäykseen ja kepeille. Toinen rata oli alussa todella haastava. Mietin aloitusta pitkään jo etukäteen ennen rataantutustumista. Lopulta päädyin laittamaan koiran vinoon ja sillä hakemaan sillä itelle etumatkaa ehtiäkseni blokkaamaan seuraavan ansan, joka oli a-este. Ekan hypyn jälkeen oli tarkoitus tehdä välistäveto ennen seuraavaa estettä. Tiukka käskytys ei toiminut vaan koira meni sinne mihin nenän suunta lähdöstä näytti eli hyppäsi toisen esteen väärinpäin. Ehkä olis tällä kertaa kannattanut lähteä lennosta taittaen käännöstä vielä enemmän niin olisin saanut Wäinön parenmmin käsiin välistävedossa. No loppurata oli nopea ja sujuva.

Nyt on ihan hassu olo, kun kuukauden kisaputken jälkeen jäädään tauolle agirotuun asti. Apua- mitä sitä voi tehdä, kun ei oo viikonloppuisin agikisoja? No ens viikolla agia riittää treenien, kouluttamisen ja möllien merkeissä.

Neuvoja kaivataan

Ongelmaamme nimeltä kepit! Vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan kommentteina tai sähköpostitse!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että jatkan kokeilua esteen runsaasta positiivistuksesta palkkakipolla ja samalla myös vaihdan estekäskyn joksikin vähemmän painostavammaksi. Edelleen yritän pysytellä siinä ajatuksessa, että annan tilaa koiralle hakea itse enkä mene lähelle (sekoittaa koiran pasmat vieläkin enemmän) painostamaan. Toisena ajatuksena kävi mielessä, että kun kerran tiedän että koira osaa esteen ja kulmat tosi hyvin niin pitäisikö kepeillä vaan tehdä niin, että jos ei mene sisään niin koira kainaloon ja pois radalta. Vai kerryttääkö sekin lisää paineita? Vaikeaa! Kun toisaalta ongelman juuret näyttäisivät johtavan pieneen pehmeeän koiraan, joka ei halua kisoissa estettä suorittaa vaan juoksee ohi tai alkaa rauhoittelemaan itseään (vai mua?) haistelemalla maata. Mut taas toisaalta Willa osaa myös possuttaa täysillä mua radalla ja kun mä tiedän et se osaa (osas tän iltasten kisojen jälkeenkin joka kerta ekalla sisään niin avot, kun kierrot ja suoratkin...) niin pitäiskö vaan vaatia tai sit pois radalta..?

Tänään siis hyytävässä vesisateessa kisattiin Willan kans kaksi rataa, jotka sujuivat hienosti kepeille saakka. Molemmilla kerroilla sama: ekalle kepille ja nenä maahan. Toisella tai kolmannella kertaa sisäänmeno onnistui. Tämä keppien sisäänmeno ongelma alkaa olla vastassa jo joka startissa ja mua pelottaa, että miten sen saa katkeamaan, kun käytös vahvistuu joka kerta. Taukokaan ei aikaisemmin auttanut ja toisaalta jos johtuu epävarmuudesta niin sitten tarvis vaan saada kisoja alle...

No nyt ennen sunnuntaita kokeillaan kepitystreeniä joka päivä eri kentillä ja kepeillä. Ja positiivistamista. Kepit on kiva este!!!!

Hellekisat Nokialla

Tänään startattiin Nokialla kahden päivän Pohjanmaan reissun jälkeen. Hellettä piisasi ja käytinkin koirat uimassa kisapaikalle ajellessa. Agirata oli ensimmäisenä vuorossa ja Willa pääsi sitä kokeilemaan ekana. Rata oli ihan kivan tuntuinen menopätkä. Meidän meno kulki hienosti aina kepeille asti, jossa neiti päästeli tuhatta ja sataa johonkin keppien puoliväliin. Uusinta ja hienosti sisään. Loppurata meni oikein hyvin ja vauhdikkaasti, no kontakteilla en tarpeeksi vaatinut pysähtymistä. Tuloksena hienosti 5vp. Wäinön rata kosahti omaan lähtöpelleilyyni. Jostain syystä jäin pelleilemään lähdön kanssa ja lopulta peruutin koiran luota vähän matkaa eteenpäin. Kun päästin koiran matkaan olin tietty väärinpäin enkä kerennyt tarpeeksi nopeasti kolmannelle hypylle ja Wäinö kerkesi hyppäämään sen väärinpäin. Loppuradalla oma ohjaus pääsi käsistä ja en jaksanut enään ottaa käännöksiäkään kunnolla.

Toinen rata eli hyppis oli useiden tiukkojen käännösten johdosta ikävämpi. Willan alkurata meni vähän töksöttämiseksi, kun en kerennyt kunnolla koiran alta pois ja takaaleikkaus muurillakaan ei sujunut täysin. Nollaa väännettiin kuitenkin okserille asti, jossa en odottanut tarpeeksi ja rima kolahti alas. Samantien toinen vitonen keppien aloituksesta. Toisella yrityksellä jälleen hienosti sisään ja loppurata sujuikin paremmin. Wäinön rata kosahti jälleen lähtöongelmiin. Kahden ekan hypyn jälkeen, kun oli tiukka käännös ja yhtäaikaa lähtiessämme vauhti ehti kasvaa liikaa ja en ehtinyt käskyttää tarpeeksi niin mukaan tuli yksi ylimääräinen hyppy.

Hienoa! Willalle ensimmäinen kisapäivä kolmosissa, josta napasahti kaksi tulosta molemmilta radoilta:)

Vauhdikas Wäinö!

Kuvat Juha Paulavuo ja Minna Haapanen

Agikisa täyteinen viikonloppu Pirkkahallilla takana. Wäinön kanssa tahkottiin upeita ratoja, joista jäi oikein hyvä mieli! Radat olivat Mujusen Salmen käsialaa ja tuttuun tapaan "Salmemaisen erikoisia". Lauantain ekarata oli oli ylhäältäpäin selkeä kukka keppivarsineen ja hyppylehdillä. Wäinö pisti kukan purkkiin ja tuloksena nopeasti liikutulta radalta oli nolla ja mukava miinus. Miinuksella päästiin monen nopean koiran ohi kolmospallille pokkaamaan palkinto. Todella hienoa:) Willan rata kaatui kepeillä kahteen kieltoon ja loppupätkällä otettuun kolmanteen kieltoon.

Toinen rata oli erikoisen näköinen kokoelma hyppyjä ja putkia. Ensin oli suora, jonka päässä oli okseri sitten mentiin viiden hypyn rivistö kiertelemällä, jonka jälkeen neljän u-putken rivistö vuorotellen eripäistä sisälle. Lopuksi vielä hyppyrivistö välistävetoina tai toisinpäin takaakiertoina. Iloitsin radalle mennessäni, että kerrankin rata, jossa ei ole keppejä. Willa vaan alkusuoralla tuli keinun ohi (jostain syystä Tamskin keinu aina kauhistuttaa) ja okserilta tuli oman ohjausvirheen takia kielto sekä rima alas. Loppurata meni oikein hienosti ja sain lopussa välistävedotkin onnistumaan! Wäinölle päätin kokeilla samaa ratasuunnitelmaa, koska takaakierrot vaihtoehtona ovat meille riski riman pudotuksiin. Rata kulki oikein hienosti ja mielestäni teimme tosi nopeaa rataa (huolimatta siitä, että putkia oli paljon, jotka yleensä ovat Wäinöllä hitaat). Viimeiseen välistävetoon en takaperin juoksullani enään kerennyt mukaan ja koira ehti hypätä hypyn väärältä puolelta. Mutta ihanan reipas rata!

Sunnuntaille olin ilmoittanut vain Wäinön. Ensimmäinen rata oli mukavan tuntuinen pätkä, jossa ainoa kompastuskivi näytti olevan lähdön jälkeinen keppialoitus. Siinä oma ohjaus koki pikaisen kädenvaihdoksen ja käskytys loppui ilmeiseti liian lyhyeen. Koira kääntyi pois ennen ekaa keppiväliä. Siitä siis vitonen. Rimat pysyivät hienosti kannattimissaan, vaikka kaikki olivatkin maximi korkeudessaan. Eilisiin ratoihin verrattuna emme päässeet täysin vauhtiin vaan tuntui, että joutui välillä vähän vetämään.

Toinen rata oli ulkoasultaan jälleen Salmemainen. Hyppyjä oli sjoiteltu peräkkäin ja sivuttain sekä u-putket olivat peräkkäin u-muotoisessa muodostelmassa radan päädyssä. Itse rata oli aikamoista valssaamista, mutta hyvin helppolinjainen ja nolliahan ropisi! Wäinön kanssa saatiin vauhti ihan hyväksi, mutta en uskaltanut vetää valsseja kovin tiukiksi ja käännökset menivät hiukan pitkiksi. En odottanut mitään hirveän kovaa aikaa, joten yllätys oli kuinka lähelle kärkeä päästiin. Tuloslistalta tavasin onnesta pomppien, ettemme tosiaan jääneet voittajasta, kuin vajaa sekunnin päähän, vaikka väliinkin nousseet koirakot näyttivät tekevän tiukkoja, vauhdikkaita ratoja. Sijoituksemme oli upeasti 5. Mahtavaa! Tuntuu että homma pelaa ja vauhtia tältä novaskootterilta löytyy!

Onnittelut vielä kolmosiin nousseille Nokian tytöille ja nolliksia takoneille agi-ja tokotreenikavereille!

Kepit, kepit

Siinä Willan tämänpäiväisien starttejen ongelmat jälleen. Ensimmäinen kisa oli ihan ok, joskin ohjaaja vähän kangerteli muutamassa kohdassa. Ainoa virhe otettiin keppien aloituksesta. Siinäkin ohjaaja olisi voinut rauhassa odottaa, että koira jatkaa pujottelua oikein. Sen sijaan kiirehdin eteenpäin ja Willa ponkaisi eteenpäin jättäen pari väliä kiertämättä. Toisella kertaa onnistui. Muuten ihan kiva rata:)

Toisella radalla tein ite ohjausvirheen, kun en kunnolla vekittänyt koiraa saadakseni sen kääntymään a:n jälkeen hypylle. Willa ponkasi ohitse ja kerkesi hyppäämään väärän esteen. Jatkettiin rataa, mutta keppien aloitus jälleen takkuili. Kolmannella yrittämällä onnistui. Loppurata karkasi sitten hiekan käsistä. Hylly siis tältä radalta. Kisojen keppiongelman kanssa edelleen painitaan. Muutenkin on tuo yhteistyö välillä hieman hukassa, sitä pitäisi saada kuntoon. Luottamusta koiraan(oman pään sisäinen ongelma)!

Tähän oheen laitan Wäinön eilisen voittoradan. Kiitos tuhannesti Tiina ja Jyri siitä:)

Valiokello käyntiin ja tuplat päälle!!!

Aivan mahtava päivä!!!! Muuta ei voi tässä onnenhuumassa juuri sanoa! Takutien kisoista Wäinön kanssa nappasimme kauan odotetut tuplanollat ja nollavoiton!!! Kaupan päälle vielä toinenkin palkintosijoitus 3.sija! Pelkkää hymyä:)

Tuija Kokkonen oli laatinut kiemuraiset radat, joista ekalla paljon valssausta ja koiran eteentörmäilyä. Valssausten perusteella ei ollenkaan meidän rata, mutta kerrankin hallitsin kroppani ja valssitkin sujuivat. Mieletön hehkutus, kun maaliin pääsimme-nolla! Aikas nopeakin se oli, joten olin tyytyväinen. Yllätys oli kuitenkin, kun lenkiltä palatessa kuulin, että vielä ollaan johdossa! Kaksi koirakkoa oli vielä jäljelllä. Kun viimeinenkin koira tiputti riman pääsivät ekat riemunkiljahdukset (anteeksi sille virheen tehneelle-emme varsinaisesti iloinneet teidän virheestä vaan omasta onnistumisesta ja ekasta voitosta). Voiton varmistuttua tuuletettiin moneen kertaan. Mahtavaa! Ja kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka onnittelitte meitä niin paikanpäällä, kuin myöhemminkin!:) Kuulin, että ratamme olisi videolla, joten jos onnistun lisään sen tänne myöhemmin...

Toiselle radalle paineet vaan kasvoivat, kun tuplanollaa oltiin hakemassa. Ja sieltähän se sitten tuli! Aikakin oli ihan hyvä ja sillä päästiin pokkaamaan jälleen palkinto 3.sijalta. Meidän treeniryhmämme loisti maxi3:ssa lisäksi Tommin ja Satiaisen vietyä ekasta ja tokasta kisasta 2.sija. Onnea:)

Nyt on sitten valiokello polkastu käyntiin ja täältä tullaan Turku! MM-karsintoihin lippu lunastettu! Juhlittu on tietty hampurilaisen, kuoharin ja jätskin voimin!

Talviturkki kastettu!

Tänään virallisesti talviturkit koirilta kastettu. Hetken saivat olla Pirkkalassa pihassa keskenään ja samantien olivat itsensä kastelleet. En sitten tiedä kävivätkö Sikojoessa vai likaojassa, mutta pahalle haisivat! Koirat olivat kuitenkin kovin tyytyväisiä suoritukseensa:)

Ohjaajan mokia Orivedeltä

Sateinen kisapäivä Orivedellä on takanapäin. Molemmat olin ilmoittanut kahteen starttiin, mikä kyllä vähän harmitti, kun näin vähäiset koiramäärät. Ihan hyvin ois voinu ilmottaa kolmeenkin. Tosin oma juokseminen ja keskittyminen herpaantui jo 4.llä radalla, että toisaalta ihan hyvä...

Willan kahdesta ekasta startista tuli tulokseksi tutut Hyllyt. Mutta ihan hyvät hyllyt, lukuunottamatta omia mokailujani. Willa nimittäin teki hienosti töitä eikä ongelmia ollut pelätyillä kepeilläkään. Olin tosi tyytyväinen Willan suorituksiin ja iso painolasti putosi harteilta, kun kepit vaihteeksi sujuivat. Tokalla radalla sain vihdoin taas pysäytyskontaktin onnistumaan ja totesin, että kyllähän se pysähtyy, kun vaan uskallan käyttää ääntäni ja vaadin pysähtymistä.

Wäinön ekarata oli ihan hyvä. Ei mitään kauheita kaarroksia ja pysy ohjauksessa koko ajan. Harmittavasti vaan vitonen hankalasta keppikulmasta, jota ite sössin tunkemalla liian lähelle. Olishan tuo varmaan sen mennyt jos olisin vaan antanu tilaa ja luottanut (Jaakko on niin oikeessa niissä luottamuskommenteissaan..) Harmitti kyllä, kun huomasin, että taas olis ollu voitto tarjolla ilman keppivirhettä. Täytyy varmaan pidättäytyä lukemasta tuloslistoja, kun se aiheuttaa jälkiharmitusta.

Wäinön toinen rata oli ohjusmokieni noloin taival tänään. Sössin alun ohjukset ja korjaukset moneen kertaan ja lopulta poistuimme radalta 4.esteen jälkeen, kun Wäinö tipahti hassusti puomilta ennen kontaktia. Taisipa jätkä vinkaisunkin päästää hassusta alastulostaan, joten ihan hyvä että lopetettiin siihen. Jäähdyttely lenkin ja venytysten jälkeen ei kuitenkaan mitään vaurioita ilmaantunut.

Mansen tolleristit liitelivät tänään hienosti myös Orivedellä. Nollatuloksia tahkoivat mm. Juha ja Vini sijoittuivat maxeissa 2.sijalle. Saara ja edellisviikonloppuna valioitunut Viggo (Willan medimies:) jatkoivat upeaa nollavoittoputkeaan tuplaamalla voitot tänään! Johanna ja Lordi olivat nollallaan 3. Onnea kaikille hurjasti!!!:)

Hämeenlinnan kisapäivä

Sunnuntaina kisasimme koko päivän EHKK:n kisoissa Hämeenlinnassa. Wäinö aloitti kisapäivän kahdella startillaan. Eka rata oli ihan ok agirata, jossa ehkä muutama tiukka paikka oman ehtimisen kanssa. Niinhän siinä kävi, että ekoissa ulkokisoissa koiran vauhti yllätti ja loppujen lopuksi ohjaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Eli ohjaus oli aikalailla takaaleikkauksia.. Niistä johtuen aikaa lipui hieman liikaa hukkaan. Tuloksena kuitenkin yllättäen nolla. Yllättäen siksi, että kuulin muurin jälkeisellä hypyllä riman kolahduksen ja voisin vannoa, että näin myöhemmin katsoessani sen riman maassa. Videolta tarkistaessa huomasin kotona, että kyllähän siellä rima oli maassa ja taisi tuomarikin nostaa käden. Eli liekö erehdys tuomarin sihteerin vai poistiko tuomari vitosen? Kisojen aikana tuuli, kun myös puhalsi rimoja alas. No säälinolla.
Toisella radalla meno oli aika kankista ja eteneminen hieman hitaampaa, kuin ekalla radalla. Vitonen kolahti yhden riman pudotessa takaakiertäessä alas. Siinä meni tuplanolla mahku tällä kertaa ohi suun.

Siinä missä Wäinön kanssa radat oli ihan ok- ei nyt mitään tosi onnistuneita, mutta ei isoja erheitäkään oli Willan radat taas jotain ihan muuta. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui, että ei olisi radalle enään halunnut palata. Eka rata kun kosahti täysin kepeille! Kepeille tulokulma oli niin, että joutui hieman viistosti kiertämään keppien aloitukseen. Harjoiteltiin kulmaa ennen rataa ja se ei tuntunut onnistuvan. Willa taisi hieman turhautua ennen kuin saatiin se sujumaan. Radalla se ei onnistunut ja toisella kertaa otin lähestymisen helpoimmaksi mahdolliseksi suoraan kepeille. Eipä sujunut vieläkäään. Lopulta homma yritysten jälkeen ajautui siihen, että koira alkoi selvästi rauhoittelemaan mua ja haisteli vaan maata keppien välissä. Siinä vaiheessa oma kupoli ei enään kestänyt vaan kaappasin koiran syliin ja poistuimme radalta epätoivoisina. Plääh!!! Mä en tiedä mitä tekisin tän keppiongelman kanssa! Toisaalta tuntuu, että pitäiskö pitää kisatukoo, mutta kun ongelmaa ei ole treeneissä. Siellä koira ampuu oikeaanväliin lähes 100% mistä vaan kulmasta. Kisoissa taas on täysi lukko päällä. Plääh..
Toisella radalla onneksi päästiin kepit edes loppuun. Aloitus tuotti 10vp, mutta sen jälkeen kepit mentiin tosin todella hitaasti loppuun saakka. Loppuradalla kontaktin alastulovirhe puomilla ja pituuden viimeisen osan kaatuminen. Eli virhepisteitä sateli, mutta tulos sentään...
Nyt vappuatauko väliin ja treeniä vasta viikon kuluttua.

Ihan kivat kisat Hämeenlinnassa olivat, vaikka tuuli meinasi esteet viedä siivekkeineen välillä. Kiitos vielä ihanallematkaseuralleni ja ketylleni Jennalle, joka jaksoi koko pitkän ja hieman aikatauluiltaan venähtäneen päivän seurassamme:)

Kevään vimpat Jaakot

Tänään puolikuntoisena flunssan jäljiltä osallistuin Jaakon koulutukseen. Mukaan pääsi tällä kertaa Willasukkanen. Neiti (siis Willa)oli aivan tulessa, kun halliin pääsi. Intoa oli taas vaikka muille jakaa. Jaakon tämänkertainen rata oli mukavan lyhyt- 23 estettä ja täytyykin heti alkuun mainostaa, että tällä kertaa pääsimme sen oikeesti loppuun saakka!

Radan alun jälkeen 4.llä esteellä kartturi otti sekunnin ajatuspaussin ja näin ollen onnistui mokaamaan jatkon. Ei siis ratamuisti toiminut kovin kauas. Vitsit tätä lahopäätä! Jaakon radat, kun tuppaavat olemaan pyörimisiä ja saman esteen suorittamista kolmeen tai neljään kertaan. Se tuottaa mulle aivan hirveästi vaikeuksia muistaa niitä. Oikein hävettää välillä.. No sain sitten hyviä vinkkejä ratojen muistiharjoitteluun. Muistisääntöjen muodostamista ja silmät kiinni sormella hahmottamista ripeään tahtiin. Heti, kun tulee pienikin tauko seuraavan esteen tai ohjauksen kertaamisessa tietää, ettei se onnistu radallakaan. Eli tarvitsee opetella uudestaan ja uudestaan. Tätä täytyy nyt ottaa kokeiltavaksi treeneissä ja kisoissa.

Toinen mieleen jäänyt asia, johon tarvitsee oikeesti alkaa kiinnittämään huomiota on kahden käden käyttäminen mm. valsseissa. Mä jotenkin pyrin aina hukkaamaan sen "turhemman" käden pois, mikä aiheuttaa hankaluuksia kääntymiseen. Ja olen siitä saanut palautetta useamman kerran.

Viime kerralla jo harjoitellut sylivekit ja vekkijaakotukset tuottivat ongelmia. Jotenkin vaan oma liike ei toiminut, enkä osannut luontevasti käyttää niitä ohjauksina. Eli uusinta kotiläksyiksi. Sen sijaan saatiin alussa kehuja kun yritettiin tosissamme ja rata kulki ihan mukavasti. Loppupuolella homma hieman löystyi- Willan keskittyminen herpaantui lelusetään ja väsymys vei parhaan vauhdin ja innon treenistä. Loppuun asti kuitenkin jaksettiin ja selviydyttiin radasta:)

Wäinö kävi fysioterapeutin hoivassa tälläkin viikolla. Kunto oli kohentunut huomattavasti ja näkihän sen jo viime viikollakin hieronnan jälkeen. Kolmatta kertaa ei tarvittu, mutta katsotaan uudestaan viimeistään kisaputken jälkeen kesäkuussa. Agitaukoa Wäinölle on kertynyt kohta jo kolme viikkoa ja se katkaistaan ensi viikolla. On tehnyt varmasti ihan hyvää. Viikonloppuna ohjelmassa on toksoilua.

Jumiukkonen

Meidän jumiukko pääsi tänään fysioterapeutin hoivaan. Wäinö raasu on ollut "niin kovin kipiä" jo toistamiseen kahden viikon sisällä, joten oli korkea aika päästäkin fysioterapiaan. Ukkosen kanssa on välillä vaan niin vaikea ymmärtää kommunikaatiota kivun asteesta, kun se on aina sitä mieltä, että jos vähänkin sattuu niin valittaa pitää kovaan ääneen. Moni onkin saanut nähdä sen huikean draamashown, joka syntyy, kun havunneulanen jää varpaiden väliin tai oksa hieman pistää metsässä. Huuto on karmaisevaa ja heti juostaan mamman luo; "apua , auta nyt on mamma iso hätä.."
No jokatapauksessa Wäinön kroppaa tänään tutkailtiin tarkkaan ja hierottiin. Ei se onneksi ihan niin jäkissä ollut, kuin pelkäsin sen käytöksen perusteella. Jumeja löytyi muutama lihaksista kyljistä ja lannerangan ympäriltä. Niitä hierottiin auki ja käsittely on tarkoitus uusia viikon kuluttua. Kotiin saatiin uusia venytysohjeita etenkin selälle. Nyt aletaan jumppaamaan säännöllisemmin ja eiväthän nuo selkävenytykset pahaa tekisi tuolle pienemmällekään. Treenitauko jatkuu vielä ainakin ensiviikon. Huomisen jälkeen pääsiäislomailua:)

Tavoitteet täyttyivät Riihimäellä

Kukonlaulun aikaan minä ja Willa nousimme reippaina ylös. Luultavasti unisyklit osuivat hyvin, koska minä, joka yleensä en pysty ennen aamuyhdeksää heräämään (työn valoisia puolia tämä pitkään nukkuminen) olin oikeasti virkeä ja puolessa tunnissa sain itseni ja koko poppoon lastattua autoon. Sitten nokka kohti Riihimäkeä.

Kasilta oli ensimmäinen rataantutustuminen. Rata oli helppo ja Willalle oikein mukava juoksupätkä, jossa ei turhia vekslauksia ollut. Radan ainoa virhe tuli keppien toisessa välissä, josta koiruus hieman haparoiden luikahti ulos. Loppurata sujui hyvin jouhevasti ja saimme yhden päivän tavoitteista täyttymään, eli tuloksen kisoista:) Jos onnistun laitan radan tähän blogiin tai linkityksen.

Toinen rata oli hyppis ja todella mukava juoksupätkä tämäkin. Alku lähti upeasti käyntiin. Meno oli taas tuttua Willamaista ja olin tyytyväinen nopeuteen. Ohjauksetkin aikas sujuvia. Loppupuolella olin välistävedon jälkeen inasen myöhässä ja tyhmänä käskytin paikkaan ennalta ajattelemani varmistuskäskyn, jonka tuloksena koira ampui lähempänä olevaan putken päähän ja hylkäys. Sen jälkeen homma hieman luisti käsistä ja kepeillä aloitus ei sujunut. Loppuun asti silti taisteltiin.

Kolmas rata oli taas mallia agi ja radalle raahattiin myös keinu. Rata oli selkeästi haasteellisempi, kuin aikaisemmat. Monta takaaleikkausta ja täpärää kohtaa. Willa karautti hienosti keinulle ja minkäänlaista epävarmuutta ei esteellä huomannut. Jes! Takaaleikkaukset ja muut ohjaukset sujuivat kivasti ja vauhti alkoi olla taas mukavaa. Kepeillä annoin vihdoin Willalle tilaa lähteä suorittamaan niitä itsenäisesti ja löytyihän se oikea väli. Vaikka rytmitys lähti hieman epävarmasti päästiin lopulta täyttämään päivämme toinen tavoite eli virheetön keppisuoritus. Jippii!:) Harmillisesti vain jäin sekunninsadasosaksi liian pitkään nauttimaan keppejen suorittamisen nostamasta ilon tunteesta ja siihen sitten karahdettiin. Eli myöhästyin inasen putkeen ohjaukselta ja putken päällä olevalle A:llehan koiruus sitten karautti. Muuten hieno rata! Tavoitteet kuitenkin täyttyivät, vaikka haaveet ekasta nollasta jäivätkin toteutumatta.

Mukavat kisat Rima oli järjestänyt. Kaikki toimi hienosti, kuulutukset, fläppitaulun numerot ja aikataulut. Tuomari Savioja oli myös mahtava paikanpäällä. Ei turhia kiristelyjä, jakoi iloista mieltä ja toimi silti nopeasti ja tehokkaasti. Kävi myös juttelemassa ja silittelemässä Rocky pihakoiraa, jonka piti kahdella ekalla radalla käydä haukkumassa tuomari ja ratahenkilöt. Ruusuja tuomarille:) Kivaa tuntui kaikki olevan paikanpäällä, joten ehkä mulle sittenkin voisi sopia tuo aamuherääminen-toikohan se jonkinnäköistä euforiaa kisapäivään?;)

Wäinö Eenokki 4wee!!!

Onnea pieni punainen kullanmurumme!!!

Agipainoitteinen viikonloppu

Viikonloppu lähti käyntiin perjantaina Jaakon koulutuksella. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Tamskin kisat.

Jaakon koulutukseen osallistuin Ok-hallilla Wäinön kanssa. Jaakko oli tällä kertaa kasannut aavistuksen iisimmän ja lyhyemmän (vain 28 estettä) radan. Harjoittelimme mm. Back lappia (takaakierto ja sylkkäri), sylivekkijaakotusta ja layereitä (esteen ohitus itse toisella ja koira toisella puolella). Näistä nimiprässäilyistä ( pakko tietty prässätä, vaikka eivät virallisia sagin nimikkeitä olekaan) selvittiin hyvin. Back lappi oli mielestäni tosi hyvä ohjaus ja harjoiteltuna toimii varmasti hienosti. Eli ainakin se pistetään treenimuistiin! Wäinö toimi koulutuksessa ihan kivasti ja jaksoi hyvin koko koulutuksen ajan, vaikka se on aikaisemmin ollut pieni ongelma loppuvaiheessa. Juhlin vuoromme jälkeen, että ekan kerran pääsin Jaakon koulutuksessa radan loppuun asti, kunnes huomasin, että olin tyystin unohtanut vimpan esteen. Plääh tätä dementoitunutta ohjaajaa!

Sunnuntaina pohdin aamulla kovasti mitä tekisin Wäinön starttejen kanssa. Wäinö oli lauantai aamulla kankean oloinen koulutuksen jälkeen. Ilmeisesti lihakset olivat hieman jumissa. Metsässä juoksentelu, back on track ja hierominen helpottivat sen verran, että sunnuntaina koiruus liikkui jo täysin normaalisti. Päätin kuitenkin varmuudeksi vetää Wäinön pois ekasta hyppystartista ja ottaa sen kanssa vain yhden radan. Kunnon lämmittelyt ja jäähdyttelyt, eikä jumituksen merkkejä ollut kisoissa. Rata alkoi ihan hyvin, ehdin jopa jaakottamaan kohtaan jonne oli kiire. Äänenpainoltaan kovista kontakti käskyistä huolimatta Wäinö tuli ilman lupaa kontakteilta ja se sekoitti pasmoja varsinkin puomilla. Sen jälkeinen takaaleikkaus vaihtui valssiksi ja vaihtoehtoputkeen meno takkuili. Lähetin ensin lähempään, mutta pienellä haahuilulla lopulta ohjasin kauempaan päähän. Tähän meni aikaa sekunteja ja vaikka rata loppujen lopuksi meni puhtaasti loppuun asti meni aikaa aivan liikaa. Tuloksena kanki nolla ja yhdeksäs sija.

Willa starttasi molemmilla radoilla. Ensimmäinen rata hajosi heti alkuun -jaakotus ei onnistunut ja lopulta hyppy väärinpäin hyllytti radan heti alkuunsa. Kepit ja sisälle meno sujuivat hienosti, samoin hieman pitkäksi mennyt takaaleikkaus. Loppusuoralla koiruus sitten hyppäsi renkaan väärästä välistä ja palautin vielä takaisin uusimaan sen. Hassu pikku koira. Toinen rata oli koirille tosi kiva hyppis. Paljon putkia ja kovaa etenemistä. Mulle tosin hieman hankala valsseineen, mutta sain kroppani kääntymään ja valssit onnistui. Sen sijaan lopussa käännyin renkaan jälkeen katsomaan mitä tuomari näyttää ( luulin, ettei taaskaan hypännyt oikeasta välistä) ja sen seurauksena myöhästyin ohjauksesta ja koiruus lukitsi väärän hypyn. Kepeiltä tuli sen jälkeen vielä aloitus virhe pari kertaa, mutta muuten hyvä rata:) Ensi viikonloppuna Willan olisi tarkoitus jatkaa kisaamista Riihimäellä. Wäinö taas jää muutaman viikon agilomalle palauttelemaan lihaksiaan vetreiksi. Kisojen lopuksi kävimme mukavan metsälenkin Punaisten kesken. Meiän koissut, Ressu, nollamies Viggo ja bc penneli Raita (punaisessa villatakissaan) pääsivät juoksentelemaan Niihamaan metsiin.

Aurinkoinen viikonloppu

Ihana keväinen ja aurinkoinen viikonloppu:) Koirien kanssa oon tehnyt pitkiä metsälenkkejä ja nauttinut välillä auringosta kannon päällä istuskellen. Ihanaa. Alle lisäilin muutaman kuvan Willasta, kun tänään metsälenkin yhteydessä otin vähän damitreeniä. Markkeeraukset sujuivat hienosti, palautukset olivat nopeita ja suoria (polku myös ehkä auttoi asiaa;). Lopuksi tein motivoidun kolmen damin hakuruudun (enempää ei ollut mukana) ja haetutin Willalla kaikki. Ekan damin löydettyään neiti meinasi alkaa ahneeksi ja etsiä samaan syssyyn toistakin, mutta pieni ärähdys palautti maanpinnalle. Damit löytyivät hienosti, vaikka intoa oli pikku koiraan ehtinyt kertyä ehkä vähän liikaa. Harmittaa vaan Wäiön puolesta, kun se joutuu lenkkillä tehdyissä damitreeneissä kiihkoilemaan vähän matkan päässä. Omistaja, kun on mukamas niin laiska, ettei jaksa erikseen lähteä koiria lenkittämään ja treenaamaan metsään.

Perjantaina kävin Willan kanssa hetken mielijohteesta pyörähtämässä Tamskin möllikisoissa navetalla. Yksi kisaavien rata takkuiltiin. Ajoittain hyviä pätkiä, mutta pitkillä esteväleillä turhaa kiemurtelua. Keppien aloitus ei onnistunut myöskään ekalla kerralla. Viikon päästä kisaamaan.

Eilen koirat saivat nautiskella, kun Reetta kävi niitä täällä kotona hieromassa. Wäinö tiesi jo heti Reetan tullessa mitä tapahtuu ja pisti itsensä viltin päälle pötköttämään, "että minä olen jo tässä valmiina". Molemmilta löytyi suunnilleen samasta kohtaa pienet jumipaikat, joita hierottiin auki.

Nyt muuten kävin vinkin saatuani asetuksissa muuttamassa niin, että blogiamme pääsee ilman tunnuksia kommentoimaan. Eli olkaa hyvät:)