Pitkästä aikaa päivitän blogia. Valitettavasti huomasin, että viimeiset kirjoitukset ovat aikas murheellista luettavaa ja varoituksena, että samalla linjalla jatkuu... On meille paljon hyviä asioita tapahtunut, mutta raksakiireiltä ne ovat jääneet kirjaamatta. Mm. Wäinö valittiin vuoden 2011 Agitolleriksi, Wäinölle myös piirimestaruusjoukkuehopeaa ja tollerimestaruussija 3 ja Tuplaveen pentue täytti 1v.. Lisäksi pääsimme muuttamaan omaan taloon Pirkkalaan, jonka pelloilla on tilaa juoksennella ja oma pieni agikenttä.
Mutta sitten niihin maailman pysäyttäviin surullisiin uutisiin. Willa sairastui viikonloppuna. Kaikki alkoi tavallisilla vatsapöpön kaltaisilla oireilla pe/la yönä- voimakasta oksentelua ja lämpöä. Sunnuntaina Willa ei enään oksentanut, mutta vaikutti väsyneeltä. Maanantaiaamuna heräsin siihen, että oksennusta oli taas tullut. Willan silmänvalkuiaset olivat myös oudon keltaiset.
Saatiin aamulla aika eläinlääkärille, joka huolestui keltaisuudesta heti. Willa otettiin sisään eläinlääkäriin ja siitä otettiin useita eri kokeita ja veriarvoja. Päivällä ell soitti kotiin, että tilanne on vakava. Willalla diagnosoitiin akuutti,vakava maksan toimintahäiriö. Sitä alettiin heti hoitaa nesteytyksellä, Clamovet ja Trikozol antibiooteilla ja glukoosilla. Lisäksi Willa sai pahoinvointilääkettä ja vähän kortisonia pistoksena.
Ell epäili, että kyseessä olisi joko tulehdusperäinen tai immunologinen hepatiitti.Ensin kokeillaan antibiootti ja nesteytyshoitoa päivittäin päiväsairaalassa (yöksi kotiin) ja maksan toimintaa tukevaa ruokaa. Jos maksaarvot eivät lähe laskemaan täytyy ottaa koepala maksasta. Ultrassa maksassa ei kyllä näkynyt mitään kasvaimia tms.
Illalla hain todella apaattisen ja väsyneen koiran kotiin. Yö meni herätessä muutaman tunnin välein juottamaan ja pissittämään Willaa. Tänään aamulla Willa oli kuitenkin pirteämpi. Pikkuketun häntä heilui ja sillä oli selvästi nälkä. Eläinlääkäriin menostakin se oli innoissaan. Itku pääsi kuitenkin kun sain aamun veriarvojen tulokset. Ei juurikaan muutosta parempaan.
20.2.2012 21.2.2012
ALKP 2000 (23-212) =2000
ALT (LAIMENNOKSENA)1354(10-100) >1042 (LAIMENNETTU EDELLEEN))
AST 203 (0-50) <271
Suluissa viitearvot normaalista. ALT ei saatu normaalisti näytteestä, vaan sitä piti laimentaa, jotta tulos saatiin edes aikaiseksi.
Nyt vaan odotellaan. Toivotaan ja rukoillaan, että pikkukettu näkisi mahdollisimman monta uutta päivää ja lähtisi paranemaan! Jos tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa niin ollaan lähtövalmiita helsinkiin. Meidän aina iloinen, kiltti pikkukoira paranethan kuntoon!<3
tiistai, 21. helmikuuta 2012
maanantai, 31. lokakuuta 2011
Kasvattajan painajaisuni-huonoja uutisia
Kuluneet viikot ovat olleet kasvattajana niitä kurjimpia. Willan Wilho poika on sairastellut. Kaikki alkoi jo syyskuussa, ennen pentutreffejä Wilho oireili kuumeella ja tulehdusarvot olivat koholla. Antibioottikuuri paransi oloa hetkellisesti, mutta kuumeilu palasi takaisin. Seuraavaksi ell diagnosoi Wilholla eturauhastulehduksen, koska toinen rauhanen oli selkeästi turvonnut. Wilholle määrättiin tulehdukseen lääkitys ja oireet jälleen helpottivat.Kunnes kuume nousi taas ja Wilho alkoi kannatella päätään kummassa asennossa. Hoitava ell ei kuitenkaan ollut pään asennosta niinkään huolissaan ja taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa tollereilla yleiseen steriiliin aivokalvontulehdukseen.
Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.
Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.
Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.
Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.
Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.
Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, kuten koko pentue suljetaan jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.
Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3
Kuumeilu jatkui ja seuraavana viikonloppuna Wilhon kanssa jouduttiin lähtemään päivystykseen, koska alkoi selkeästi olemaan kipeä ja aristamaan niskaansa ja piti päätä hassussa asennossa. Päivystävä ell otti viljelynäytteet tutkittavaksi, että löydettäisiin tulehdukseen auttava lääke. Omistaja alkoi tässä vaiheessa kovasti epäilemään, että mahtaisiko oireet kuitenkin viitata aivokalvontulehdukseen. Päivystävällä lääkärillä ei kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista ollut kokemusta eikä siis oikein osannut diagnosoida siihen suuntaan. Viljely ei antanut vastauksia seuraavalla viikolla, joten päätettiin aloittaa kortisoni todella pienellä annostuksella.Wilhon vointi oli jo huomattavasti parantunut.
Kovasti soiteltiin omistajien kanssa ja pohdittiin Wilhon sairastelua. Mullakaan ei ole kokemusta ai sairauksista, joten vastauksia ja ohjeita piti yrittää onkia eläinlääkäreiltä ja muilta mahdollisilta koiratutuilta. Turusta löytyikin autoimmuunisairauksiin (ja noutajiin) perehtynyt eläinlääkäri T.Illukka, jonka vastaanotolle Wilho vietiin. Illukka otti Wilhon sairastelun selvittämisen asiakseen ja koiruudesta otettiinkin monia testejä. Mm. borrelioosi ja reuma-ja nivel testit olivat kaikki negatiivisia. Selvisi, että ainoa keino selvittää oliko sairauden syynä aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei enään tässä vaiheessa voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu- harminpaikka! Ja selvisi myös se, että eturauhastulehdukseen oli määrätty sulfaa ja annostus oli liian iso (34kg koiralle, kun Wilhon paino 13kg). Ell Illukan mukaan mys Sulfa saattaa aiheuttaa jäykkyyttä koirassa... Wilhon vointi oli kuitenkin hyvä- koiruus oli jo ihan normaali, joten kortisonia päätettiin jatkaa ja annosta hieman nostettiin.
Nämä epäselvät useat diagnoosit,sairastelun pituus ja oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet ja lusikat tässä sopassa sekä lukemattomat kysymykset pyörivät meillä kaikilla päässä. Epätietoisuus sairastelun oikeasta syystä ja arvailut tuntuivat pahalta. Myöskin pelko mahdollisesta turhasta kortisonin syöttämisestä kasvavalla koiralla mietitytti. Muutama viikko kortisonin aloittamisen jälkeen omistajat päättivät kokeilla eläinlääkärin ehdottomaa ainoata keinoa aivokalvontulehduksen mahdollisuuden selvittämiseksi. Eli kortisoni jätetiin pois. Ell mukaan oireet palaavat n. viiden päivän kuluessa, jos kyseessä mahd. on aivokalvontulehdus. Alkuun kaikki näytti lupaavalta. Viikonloppu sujui hyvin ja sunnuntaina ( eli eilen) näin Wilhoa omistajineen ja kaikki oli kunnossa. 4.aamuna eli tänään Wilholle oli noussut taas korkea kuume ja pää oli jälleen hassussa asennossa. Voihan ********!!!! Oireet viittasivat niin vahvasti nyt aivokalvontulehdukseen, että selkäydinnäyte (olisi pitänyt lähteä samantien Hesaan ottamaan) päätettiin jättää ja kortisoni aloitettiin jälleen hieman isommalla annostuksella.
Tuntuu niin pahalta ja harmittaa sanomattoman paljon!!! Todella kurjaa... Onneksi kuitenkin Wilho voi hyvin- kortisoni auttaa ja koira on taas oma itsensä, jos ei oteta lukuun lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Se on pääasia! Ennuste tälläisissä tapauksissa on myös yleensä ihan hyvä, joskus oireet häviävät ensimmäisen kuurin jälkeen, joskus tarvitaan useimpia, mutta yleensä 2 vuotiaana oireet helpottavat.
Wilhosta on otettu verinäytteitä Hannes Lohen tutkimukseen, lähetetty näyte Ana-testiä varten Ruotsiin ja omistajat ovat jo olleetkin yhteydessä tollereiden jalostustoimikuntaan. Ana-testin tuloksia ei olla vielä saatu, mutta Ruotsista kommentoitiin, että yleensä näissä alle 2-vuotiaiden koirien aivokalvontulehdustapauksissa näyte on jostain syystä usein negatiivinen. Mutta testituloksia siis odotellaan.
Mun omiin jalostussuunnitelmiinhan tämä vaikuttaa täysin eli oma narttu Wii, kuten koko pentue suljetaan jalostuskäytöstä. Kurjaa, mutta elämä on.
Kiitos teille kaikille mukana eläneille, Wilhon ihanille omistajille joiden kanssa ollaan vahvasti eletty tätä murhetta ja pidetty yhteyttä sekä Niinalle, joka on myös ollut vahva tuki, apu ja kuuntelija tässä sopassa. Kovasti vielä rapsutuksia ja tsemppiä rakkaalle lapselle Wilholle! <3
Tuplaveen pentutreffit Vantaalla 25.9
Tässä kuvasatoa pentutreffeistä :) Mukava ja aurinkoinen päivä Vantaalla. Ohjelmassa oli rauniotoimintaa Niinan opastuksella, hakuruutuilua dameilla ja lokin ja sorsan siipien kantamista. Ihana jälleen nähdä melkein vuodenikäisiä pantusia ja heidän omistajiaan :) Kiitos teille ja tietty extara kiitokset Niinalle!!!:)
Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)
Mukavina uutisina näin jälkeenpäin vielä agituloksia- Wäinölle tolleriagimestaruuksien 3.sija ja piirimestaruus hopeaa! :)Willa pääsi tulevaksi kaudeksi mukaan Tamskin valmennusryhmään :)
sunnuntai, 11. syyskuuta 2011
Kaikesta huolimatta hieno HyppySERTI! :)
Tänään saatiin tulos- ja nollaputki avattua Willalle ja Wäinölle Nokialla. Wäinön kanssa takaaohjaamalla korjailtiin nollatulos hyppyradalta ja palkintosija 3. Willan meno oli yhtä vauhdikasta ja kivaa, kun viimekisoissakin ja hyppyradalla saatiin kaikki natsaamaan hienosti ja palkaksi upea nollatulos, voitto ja vielä se hyppysertikin! :) Aivan mahtavaa! Voitte uskoa, että hymyilytti:)
Huolimatta hienoista tuloksista ja muuten mukavasta ja aurinkoisesta kisapäivästä jäi näistä kisoista kyllä paha maku suuhun. Siksi en voi olla purkamatta harmitustani tänne. Järjestelyä en moiti-seura hoiti asiat hienosti ja jaksoivat vielä olla kisailijoillekin ystävällisiä. Sen sijaan moite kohdistuu tällä kertaa kisatuomareihin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli kyllä itseaiheutettu. Ekaa kertaa kisahistoriassani sain huomautuksen tuomarilta. Agiradalla jolla teimme edelleen tulosta (ei siis hylkäystä alla) ja Wäinön tullessa ilman lupaa A:n kontaktilta otin nopeasti esteen uudestaan ja olimme sen jälkeen poistumassa radalta. Täysin normaali tilanne kisoissa- tälläistä näkee useamman kerran radan aikana. Tällä kertaa kiukkuinen tuomari syöksyi koiran eteen sen laskiessa kontaktilla ja yritti estää sen alastulon huutaen samalla, että ei saa treenata. Nolona pyytelin mokaani anteeksi, mutta tuomari vastasi , etten saa anteeksi. Kysyi kilpailunumeroni ja sanoi antavansa huomautuksen. Olin kyllä hieman ymmälläni tilanteesta. Tunnustan, etten täysin kuunnellut 2. radan tuomarinalku puhetta, mutta 1.radalla tai kyseisellä radalla, jossa alkupuhetta ei edes ollut tuomari ei erikseen kieltänyt kontaktin uusimista tai treenaamista, puhui kyllä kisanomaisesta jatkamisesta hylyn jälkeen. Myöskään muiden kilpailijoiden esteiden uudelleen suorittamiseen tai kiroiluun radalla en huomannut, että tuomari olisi mitenkään puuttunut. Eli vain me saimme vihat niskaamme. Tästä jäi kyllä itselle pahamieli..
Tauon aikana episodi ehti unohtua ja hyvillä mielin tulin kisaamaan medeihin. Todetakseni vaan, että mukava harrastus oli kyllä kaukana näistä agilitykisoista. Tuomarin kiirehtiessä(aikataulu kuitnkin yli puoli tuntia etuajassa),sättiessä kova äänisesti yhtä lähdöstä hieman myöhästynyttä kilpailijaa ja kiristäessä ekan agiradan tuomarin puhuttelussa "jos joku uskaltaa treenata yhelläkään kontaktilla niin joutuu itse mikkiin kertomaan perustelunsa miksi teki näin koko kisakansalle" (ja siis tässä vaiheessa ei ollut vielä yksikään medikisailija suorittanut ainoatakaan kontaktia- eikö pelkkä kielto niiden treenaamisesta olisi riittänyt?..) alkoi tuntua siltä, että anteeksi kun olimme ilmoittautuneet kisaamaan. Edes hyvät tulokset eivät saaneet pelastettua kotimatkan harmitukselta.
Tämän purkautumisen jälkeen täytyy todeta, että opinpahan agilitystä tänään taas jotain uutta. Samalla tuli opetus taas siitä, että tämä laji todellakin opettaa nöyräksi- myös tuomareiden kautta.
Huolimatta hienoista tuloksista ja muuten mukavasta ja aurinkoisesta kisapäivästä jäi näistä kisoista kyllä paha maku suuhun. Siksi en voi olla purkamatta harmitustani tänne. Järjestelyä en moiti-seura hoiti asiat hienosti ja jaksoivat vielä olla kisailijoillekin ystävällisiä. Sen sijaan moite kohdistuu tällä kertaa kisatuomareihin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli kyllä itseaiheutettu. Ekaa kertaa kisahistoriassani sain huomautuksen tuomarilta. Agiradalla jolla teimme edelleen tulosta (ei siis hylkäystä alla) ja Wäinön tullessa ilman lupaa A:n kontaktilta otin nopeasti esteen uudestaan ja olimme sen jälkeen poistumassa radalta. Täysin normaali tilanne kisoissa- tälläistä näkee useamman kerran radan aikana. Tällä kertaa kiukkuinen tuomari syöksyi koiran eteen sen laskiessa kontaktilla ja yritti estää sen alastulon huutaen samalla, että ei saa treenata. Nolona pyytelin mokaani anteeksi, mutta tuomari vastasi , etten saa anteeksi. Kysyi kilpailunumeroni ja sanoi antavansa huomautuksen. Olin kyllä hieman ymmälläni tilanteesta. Tunnustan, etten täysin kuunnellut 2. radan tuomarinalku puhetta, mutta 1.radalla tai kyseisellä radalla, jossa alkupuhetta ei edes ollut tuomari ei erikseen kieltänyt kontaktin uusimista tai treenaamista, puhui kyllä kisanomaisesta jatkamisesta hylyn jälkeen. Myöskään muiden kilpailijoiden esteiden uudelleen suorittamiseen tai kiroiluun radalla en huomannut, että tuomari olisi mitenkään puuttunut. Eli vain me saimme vihat niskaamme. Tästä jäi kyllä itselle pahamieli..
Tauon aikana episodi ehti unohtua ja hyvillä mielin tulin kisaamaan medeihin. Todetakseni vaan, että mukava harrastus oli kyllä kaukana näistä agilitykisoista. Tuomarin kiirehtiessä(aikataulu kuitnkin yli puoli tuntia etuajassa),sättiessä kova äänisesti yhtä lähdöstä hieman myöhästynyttä kilpailijaa ja kiristäessä ekan agiradan tuomarin puhuttelussa "jos joku uskaltaa treenata yhelläkään kontaktilla niin joutuu itse mikkiin kertomaan perustelunsa miksi teki näin koko kisakansalle" (ja siis tässä vaiheessa ei ollut vielä yksikään medikisailija suorittanut ainoatakaan kontaktia- eikö pelkkä kielto niiden treenaamisesta olisi riittänyt?..) alkoi tuntua siltä, että anteeksi kun olimme ilmoittautuneet kisaamaan. Edes hyvät tulokset eivät saaneet pelastettua kotimatkan harmitukselta.
Tämän purkautumisen jälkeen täytyy todeta, että opinpahan agilitystä tänään taas jotain uutta. Samalla tuli opetus taas siitä, että tämä laji todellakin opettaa nöyräksi- myös tuomareiden kautta.
perjantai, 9. syyskuuta 2011
Hyllyjä varastoon
Kisakausi starttasi jälleen heinä-elokuun vaihteessa. Wäinön kanssa ollaan tahkottu kovin hylly-painotteista tulosmerkintää koko syksy. Suurimpana syynä siis ohjaajan kyllästyminen "sinnepäin" kontakteihin. Eli monta rataa (nolla sellaisiakin) on hyllytelty kontaktien uusimisella, kun ei koiruus ole pysynyt vapauttamiseen asti kontaktilla. Kovia tuloksia metodilla ei ole toistaiseksi saavutettu. En oikein tiedä miten edetä.. Kun heti lopettamisella ei ole ollut mitään vaikutuksia, oon nyt tehnyt niin, että ilman lupaa kontaktilta tullessa kiellot ja suuttuminen ja jos seuraavakaan radalla oleva kontakti ei toimi niin suuttuminen ja pois. Tuloksena tietenkin, että ikinä eka kontakti ei siis toimi...Huokaus. Välillä näyttää alastulot loistavilta, mutta seuraavalla radalla voi homma olla taas ihan eri. No niitä yritetään vielä hioa. Viime viikonloppuna käytiin kyllä pohjamudissa myös ohjaukselliseksi. Oli aika kurja olo, kun mikään ei toiminut- ohjaaja kuutamolla, koira hötkyili eikä putken päätä löytynyt millään.
Willan kanssa on muutamat kisat myös startattu. Täytyy todeta, että alkaa olla jo perinne, että ennen juoksuja se kulkee tosi hyvin! Vauhtia piisaa ja meno tuntuu hyvältä. Niin nytkin. Harmi, ettei se vaan näy vielä tuloksissa. Ansat vetää puoleensa ja oma ennakointi ei oo täysin toiminut. Mut pääasia että meno tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta ja on oikeasti kivaa!
Wii on alkanut treenailla uudella kotikentällämme vähän tavoitteellisemmin agilitya. Oppii tytteli ihanan nopeasti uusia asioita. Mittasin elokuussa Wiin vielä mediksi, toivottavasti ei kasva enempää :)
Tänään nuuskittiin verijäljet lähimetsässä. Hienosti löytyi peuransorkka jäljen päästä. Willa ihastui uuteen tuttavuuteen eli sorkkaan kovasti ja kantoikin sitä häntä heiluen, ylpeänä muille esitellen metsässä.
Willan kanssa on muutamat kisat myös startattu. Täytyy todeta, että alkaa olla jo perinne, että ennen juoksuja se kulkee tosi hyvin! Vauhtia piisaa ja meno tuntuu hyvältä. Niin nytkin. Harmi, ettei se vaan näy vielä tuloksissa. Ansat vetää puoleensa ja oma ennakointi ei oo täysin toiminut. Mut pääasia että meno tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta ja on oikeasti kivaa!
Wii on alkanut treenailla uudella kotikentällämme vähän tavoitteellisemmin agilitya. Oppii tytteli ihanan nopeasti uusia asioita. Mittasin elokuussa Wiin vielä mediksi, toivottavasti ei kasva enempää :)
Tänään nuuskittiin verijäljet lähimetsässä. Hienosti löytyi peuransorkka jäljen päästä. Willa ihastui uuteen tuttavuuteen eli sorkkaan kovasti ja kantoikin sitä häntä heiluen, ylpeänä muille esitellen metsässä.
perjantai, 5. elokuuta 2011
Ihana kesä
Kisakausi kerittiin aloittaa Wäinön kanssa viime viikonloppuna Orivedellä. Tauko ja vähäinen treeni oli tuottanut tulosta- meno ei kyllä näyttänyt agilityltä ollenkaan... Viimeiseltä radalta väännettiin kyllä kovasti nollaa, mutta A:n kontaktilta kun ponkastiin ilman lupaa niin hyllytin uusimalla. Ärsyttti, kun edellisellä radalla kontaktit oli niin hienoja, joten en halunnut pilata hyvin alkanutta kontaktitehotreeniä. Muuten radat kivoja, Salmemaisen hauskoja. Ei ehkä meille rytmitykseltään parhaita mahdollisia, mutta mä kyllä tykkään niistä hieman erilaisista ratasuunnitelmista. Pitää vaan asennoitua niihin, että mitä vaan voi olla vastassa:) Ja onhan se jännää katsoa radanrakennusta ja nähdä minkälaisia kuvioita sinne milloinkin ilmaantuu!
Pentu pentunen on varttunut kesällä naiseksi. Wiin ensimmäiset juoksut olivat samoihin aikoihin kuin äidillään aikanaan. Eli 8kk paikkeilla, heinäkuussa. Nyt kun uskaltaisi mitata pikkutollerin korkeuden...
keskiviikko, 22. kesäkuuta 2011
AGILITY SM-kisat Nastolassa
Vuosi on taas metsästetty välillä tuskanhikeäkin vuodattaen SM-nollia. Wäinö sai tänä vuonna nollat kasaan ihan hyvällä aikataululla keväällä. Willalta nollat jäi saamatta, mutta sen sijaan se pääsi tolleriyhdistyksen SM-joukkueeseen mukaan Hannan kanssa. Myös Wäinö edusti yhdistystä maxijoukkueessa.
Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)
YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!
SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)
Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)
Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)
Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari
Tulokset jäivät tänä vuonna tekemättä. Wäinön kanssa taituroitiin 2xhyl ja Willa teki myös hyllyn väärään päähän putkea. Joukkueiden osalta tulokset jäivät myös saavuttamatta ja muutamista tosi hyvistä radoista huolimatta kumpikin joukkue jäi siis ilman tulosta eli hyl. Joukkueista täytyy sanoa, että vaikka tulosten saaminenkin olisi mageeta niin hienointa oli, että saatiin taas rotujoukkueet kasaan-ihanan aktiivista agiväkeä yhdistyksessä:) Upeaa oli katsella taitavien punaturkkien menoa kisoissa ja varmasti edustettiin tollereita hienosti! Kiitos teille Tarja ja Rumba, Annika ja Minni, Pena ja Raisa, Nette ja Itu, Kirsi ja Caro, JOnna ja Choco ja tietty lainakuski Hanna :)
YksöisVeet eli Viski ja Viggo pääsivät hienosti yksilökisassa finaaliradalle. Niiden finaaliradat löytyvät Royal Caninin sivuilta. Onnittelut vielä!
SM-kisat nostivat esiin monenmoisia mietteitä. Yksilöradan pettymys pisti miettimään, että oliko se toisen esteen jälkeinen hylkäys koko vuoden nollajahdin arvoista..? Tuleeko mun oma pää kestämään ikinä arvokisojen aiheuttamaa painetta-jos karsintaradalla jo miettii, että apua jos tekeekin nollan ja "joutuu" finaaliin... Jos meiän ratasuorituksiin ei oo mahdollista yhdistää sanaa huolellisuus ja varmistelu- voiko tärkeitä ratoja saada ikinä onnistumaan, kuin tuurilla? Miten finaaliradalla kisanneet koirakot voivatkaan olla NIIN hyviä, miten tulla niin taitavaksi ohjaajaksi..?
Suurimmasta tunnemyrskystä selviytyneenä sitä osaa jo vastata joihinkin kysymyksiin ja kääntää epäilyt positiivisiksi ajatuksisksi. Eihän tuota arvokisapaineistusta voita tai ainakaan vähennä, kuin kisaamalla. Onhan itse SM.iin pääsykin jo iso saavutus- sen eteen kannatta ponnistella:)
Nyt siirrytään hetkeksi kisaamisesta kesälomille. MM-karsinnoissa meitä ei nähdä radalla siitäkään huolimatta, että karsintatulokset olisi kerättynä ja pääsylippu lunastettuna Seinäjoelle. Homma ei pelitä ihan niin hyvin, että kannattaisi nyt lähteä niin isoihin karkeloihin mukaan. Keskitytään nyt treenaamiseen enemmän:)
Nastolassa muuten koin iloisen yllätyksen, kun törmäsin alueelle tullessa Pikkusaaren isoon mainosständiin, jossa leijaili tutun näköinen tolleri renkaan läpi. Meiän Willa oli päässyt linssiludeksi ja malliksi tauluun! Aivan ihana kuva pikkuketusta :)
Wäinö loikan kuvasi Sirpa Saari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
